Uhmakkuus, suulaus ja taipumus videoida, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksiosaisen postauksen ensimmäinen teema on hömelön feikkiperusoikeusmyönteinen hutsinputsi kiinniotetun kuljettamisesta. Kaikella sitä työtääntekevää ihmistä kehdataan vaivatakin; mutta, koska mokoma ei kerran sovinnolla kuole pois, on siitä kirjoitettava.

Enpä tiennytkään, kun vähän vaille 30 vuotta sitten järjestysmieskurssin joutoajalla kuulin kahdenvälisen keskustelun – mihin en osallistunut – raivarista käsirautoihin joutumisen vuoksi, että samalla maailma oli muuttumassa. Oli miten oli; asiakas ei tuota kohdaltaan päätä. Minä? Tuskin olisin vielä noilla tiedoin silloin raudoittanut.

Omaehtoisuus, suulaus ja oikeustaju olivat uusinta hottia. Kuinka ollakaan; kun edessä oli parin vuoden päästä tentti, jo sen vihkosessakin seliteltiin yleisön hyväksyntää, liian kovia voimakeinoja ja avoaseenkannon provosoivuutta. No, kyllä kai, koska moni asiakkaiden lailla virittynyt tyyppi alkoi juristiksi sekä eksyi virkaan poliisissa.

"Jo tenttivihkosessakin seliteltiin yleisön hyväksyntää, liian kovia voimakeinoja ja avoaseenkannon provosoivuutta."

Nämä ovat saman asian kaksi eri puolta. Asiakas on tietävinään oikeutensa, mutta lähinnä mussuttaa, jankuttaa ja kyseenalaistaa kyseenalaistamisen vuoksi. Siispä; oikeustieteen maisteri, nollan mitalla poliisipätevyyttä, alkaa jankuttaa lain kirjaimesta. Sellaista on vallankäyttö; vartijalla on, mutta sinulla ei ole. Voivoi.

Esimerkiksi; keksitään kysyä, että onko vartijalle pakko näyttää henkilötodistus. No, ei ole. Mutta ellet näytä; et pääse sisään, sinut voidaan poistaa, ottaa kiinni tai kiinniotettuna vapautuspäätöstä ei pystytä tekemään. Niin; sinä sanoit jotkut tiedot, mutta kuinka viranomainen saa vahvistaa ne? Otetaanko tunnistusvalokuva?

Toinen klassikko on sinne ihan kauheaan koppiin joutuminen; tämä on muka niin nöyryyttävää, siellä kuulemma lavastetaan syylliseksi tunkemalla tavaroita taskuun ja ennenkaikkea hakataan. Höpöhöpö. Siviilin nyt vielä ymmärtäisi; mutta ei juristia, joka alkoi änkätä, ettei tälle niin kutsutulle kuljettamiselle ole tukea laissa.

"Urbaaneina legendoina kulkee juttuja henkilötodistuksen näyttämisestä ja sinne kauheaan koppiin joutumisesta."

Lähdetäänkö liikkeelle siitä, että kiinniotettu on vapautensamenettänyt. Hän ei määrää mitä tekee tai ei tee. Vai onko? No; jos vartija yritti pelata pelejä eli silmänkääntötemppua eli toimenpiteen peruste ontui, senpä nyt edestään löysi. Kolmas klassikkohan on tuotesuojaportti, joka hälytti. Tämä oikeuttaa vain puhuttamaan.

Siispä; käytä toimivaltaasi harkiten, koska se on oikeasti lyhyempi&kapeampi kuin luuletkaan, mutta olet henkilökohtaisessa vastuussa joka sentistä. Ymmärrä myös, että valtasuhteesta seuraa myös aina tunteensiirtoa; nekin, joita sinun piti suojella pystyvät siis samanaikaisesti niin turvautumaan kuin halveksumaankin sinua.

Juristi on siis sensortin asiantuntija kuin on pölynimurikauppiaskin; myös hän luo tarpeen omalle palvelulleen, ei tosin kopistellen sihdillistä sontaa olohuoneesi matolle, vaan rupeaa osoittelemaan väitettyä virhettäsi. No, myönnettäköön, jottei kiinniottopykälässä lue mitään kuljettamisesta. Mutta miksi pitäisi lukea?

"Juristi on kuin pölynimurikauppias, joka kippasi sihdillisen sontaa olohuoneesi matolle myydäkseen tuotteensa."

Juristin nupissa on näet sisällä iso mollukka, johon on stanssattu oikeusvaltio; se jakautuu laillisuus- ja lainalaisuusperiaatteisiin. Todestaotettuina eikä päin naamaa naurettuina ne tarkoittavat velvoitetta noudattaa tarkasti lakia kaikessa toiminnassa, sekä ettei kukaan ole sen paremmin lain ylä- kuin alapuolellakaan.

Voin siis kirjoittaessani teeskennellä ymmärtäväni, että voisi olla ongelmallista, jottei kiinniottopykälässä lue paljon muuta kiinniotetun käsittelystä kuin viivytyksetön poliisille luovuttaminen, turvallisuustarkastus ja vapautuspäätös tietyissä olosuhteissa. Se on silti aina ollut tekemällä tehty ongelma, korostetusti nykyisen voimankäyttöpykälän aikana.

Onko ”kiinniotetun kuljettaminen” rangaistava teko tai edes vastoin luvanhaltijan velvollisuuksia? Tuskinpa on. Edellyttäen, että kiinniotto pitää ja ettei käytetty liian rajuja voimakeinoja. Ammattimaisuus vaatii siis paitsi ennakkoharkintaa niin myös seuraustietoisuutta. Mitä minuun tulee; hämärätarkastukset taas joutavat tyystin loppua.

"Onko 'kiinniotetun kuljettaminen' rangaistava teko tai edes vastoin luvanhaltijan velvollisuuksia? Tuskinpa."

Siispä; asiakkaaksi pääsee kaikensortin persoonallisuudella, inhimillisellä identiteetillä sekä terveydentilalla. Jos puhutaan omaehtoisuudesta, – mikäli kuuntelet urbaanilegendoja – enkä muuten suosittele – sieltä tulevat kohta vastaan niin irtitempojat&naureskelijat kuin vartijakorttisi kännykkävalokuvaajatkin.

Luovutko sinä toimenpiteestä vai teetkö sen loppuun? Tämä on ammattilaisen päätös. Ellei osaa, kykene, ole varusteita ja työskentelee yksin; voi joskus olla oikein luopua toimenpiteestä. Tiedosta missä olet, mitä teet sekä miksi; no, mitä sä sitten teet -inttäminen jankkaajan kanssa on ihan eri asia kuin olla tosipaikassa.

Näistä kollektiivisen tajunnan uusimman ajan nuotiojutuista ei koskaan oikeasti tiedä; voin vain varoitella henkilötietojensa edesvastuuttomasta levittelystä. Älä hitossa – tieten – näytä vartijakorttiasi jäljennettäväksi muille kuin työnantajallesi tai ehkä mahdollisesti poliisiviranomaiselle. Minä en sanoisi nimeänikään, juuri siksi.

"Kollektiivitajunnan uusimmista nuotiojutuista ei koskaan oikeasti tiedä; varoittelen levittelemästä henkilötietoja."

Nuorimmat ja kokemattomimmat lukijat eivät mahdollisesti vielä tajua, mutta asiakas tekee esimerkiksi tälläisiä temppuja, koska hänen on vaikea kestää vallankäyttöä. Tällöin vartija joutuu koulutuksensa ynnä kokemuksensa perusteella päättämään todellisessa tilanteessa, että kuinka ratkaisee esiinnousseen ongelman.

Joskus oikea vastaus on hellittää, koska parin minuutin mussutus on parempi kuin sumutus, paini lattialla ja apuvoimien odotus. Mihin tilanne on menossa? On vältettävä silmänpalvontaa, vallankäyttöyllykkeitä sekä niin liikaa käskyjen noudattamista kuin omasta päästä tekemistäkin. Silti; sinä päätät ynnä toimit. Joskus hellittää ei voi.

Ymmärrä siis, että vartijakorttivalokuvaaja halusi vain saada sinut empimään, jottet tekisi mitään. Sikäli, kun ei kalastele häpeää&pelkoa, päästäkseen esittämään uhria ”ylilyönnin” päästä. Moisia vaatimuksia hänellä ei silti ole mitään oikeutta esittää; sitä varten ovat luvat, työvuorolistat, -kirjanpidot ja tapahtumailmoitukset.

"Vartijakorttivalokuvaaja halusi saada sinut empimään, jottet tekisi mitään. Tai kalasteli 'ylilyöntiä' uhriksi päästäkseen."

Johtopäätöksenä taitanee olla oikein todeta, että maailma on muuttunut siinäkin suhteessa, jottei mikä tahansa mene enää läpi. Ei yhtäältä vartijalta asiakkaalle päin, mutta ei myöskään tuomioistuimessa eikä laillisuusvalvonnassa. Loukatulla katsotaan enää harvoin olevan kyky harkita antamansa suostumuksen merkitystä.

Niinikään; myös hienotunteisuus on noussut arvoon arvaamattomaan, kaikkien kaikkia asioita ei voi kaikkialla kaikenaikaa keskustella. Ei, vaikka etenkin kaupassa  työskennellessäsi tulet usein kuulemaan asiakkaalta, että hänet olisi pitänyt tarkastaa kassalla. Se on mussutusta parhaimmillaan. Oman mielipahan purkamista.

Sanoisinkin näin, että kiitos juristille perusoikeusmyönteisyydestään; eihän sitä ihmisen liikkumisvapauteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen voi miten vain puuttua. Mutta silti; tuon läpän parasta ennen päivämäärä tuli vastaan jo silloin, kun turva-alan vähäinen julkinen valta alkoi päätyä laillisuusvalvontaviranomaisten selvitettäväksi.

Taipumus videoida käsitellään postauksen seuraavassa osassa, joka on sittemmin myös julkaistu tässä blogissa.