Tuleeko koronalomautetuista ja -työttömistä Suomen tyytymättömyyden talvi?

Tyytymättömyyden talvi on sosialistien johtaman hyvinvointivaltio-Englannin viimeinen taisto vuonna 1978 ennen thatcherismin rynnistystä. Se oli aikamoinen paukku: konsensus loppui, ammattiliittojen valtaa alettiin rajoittaa ja pianpa niiden perässä tulivat sosiaaliturvan romutus sekä yksityistämisetkin.

Luuloliberaali ajaa feikkihyvinvointivaltiota

(Kuva: Jari Kähkönen) Aloitekyvyttömyydessä huonotkin ideat kukkivat; sitä kokoomuslainen irtiotto esittää, ei mitään muuta. Luovutusvoittoa niiden ei ainakaan pidä saada.

No, eilenpä kuultiin lisää varapuheenjohtajapyrkijä ja kansanedustaja Elina Lepomäen(kok) ihanneyhteiskunnasta. Sieltä tuli antikollektivistista ja -universalistista julistusta, joka ei ole hyvinvointivaltiodenialismia kummenpaa. Luuloliberaali ajaa feikkihyvinvointivaltiota.

Sano työttömyysturvamallisi, ja minä sanon mikä ihanneyhteiskuntasi on

(Kuva: Jari Kähkönen) Miten hyvinvointivaltiossa voi olla kerjäläisiä?

Eivät Kokoomus ja Elinkeinoelämän keskusliitto vietä hippien rakkauden kesää kannabista pössytellen, teemalla ”Kaikkea hyvää kaikille”. Väitetty työttömyysturvan ansiopäivärahan yleiskattavuus on tarkoituksellinen järjestelmänmuutoksen peliliike, joka yritetään tehdä ruman omavaltaisesti.

Epäoikeudenmukaisen herrakerhon päivät ovat luetut

(Kuva: Jari Kähkönen)

Harva saa kiinni ajatuksesta, jos sanon että ammattiyhdistysliike on epäoikeudenmukainen herrakerho toisennimisenä. Sitä se kuitenkin on; puheet ja toiminta ovat jo pitkään menneet räikeästi eriteitä, mutta uusimmat haasteet eli alipalkkausjutut ja kepulainen ränkytys ansiosidonnaisesta ovat tosipaikka.

Minimipalkka on fingerporivitsi ja työllisyys jokaisen omassa päässä

(Kuva: Jari Kähkönen) Minimipalkkaan pe-
rustuvat työmarkkinat tunnetaan jo vai-
kutuksiltaan ympäri maailmaa.

Kommunistipuolue Kokoomus hyökkäsi maanantaina kansalaisten perusoikeuksien kuten sopimusvapauden kimppuun minimipalkalla. Keskiviikkona ätäkki jatkui kuuluttamalla työ(llisenäolo)pakkoa; työstä tosin ei välttämättä makseta palkkaa eikä se aina ole edes todellisuudessa olemassakaan. Tämä on ajan uusi sävel.