Vanhat vitsit täyden rahan edestä – hävyttömyyttä vai kuolemattomuudenosoitusko?

(Kuva: Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Joskus muinoin Vanhusbookissa tulin lohkaisseeksi muuan viestinnäntuntijan seinällä Amerikan koottujen hullujen talviurheilupäivistä, jottei turvallinen ampuminen rakennetussa ympäristössä ole ihan yksinkertaista. Sen tietävät niin minkätähdenkonstaapeli kuin ylimmäisen välivällyn kiristyksenvalvojakin.

Trollaamisen ainoa yhteinen nimittäjä on reaktion hakeminen – sinulta

Kun luin YLE:n netistä Pohjois-Helsingin kaupunginosaryhmien juorunkylvöstä, teeskentelin huvikseni lukeneeni sittenkin puskaradio ja pyrskähdin kerran tietokonepöytäni takana. Sitten vakavoiduin; minulla on teille kaksi sanaa sanottavana: Instagram-mellakka ja Göteborg. Leikki muuttuu äkkiä todeksi.

Aika aikaa kutakin, eli, mitä uutta tässäkin ilmiössä muka oikeasti oli?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiedostin palvelun tai kanssakäyttäjien vittumaiset
temput ja siedin niitä aikani. Sen loputtua lähdin pois.

Pekka Seppänen voi sanoa Radio Suomen Pyöreässä pöydässä somen vallankumouksellisuudesta mitä tykkää, mutta minä olin silti Facebookissa vähintään viisi vuotta yliaikaa. Tekeekö lähtö minusta sulkakynäkirjurin, joka kieltäytyi painotuotteista kunnioittamattoman rahvaan vuoksi? Tuskinpa.

Ne varmaan opetetaan tervehtimään jo lastentarhassa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kävelin kotikatuani suunnassa kokoojakatu, jonka ylitin, koska olin matkalla kirjaston omatoimiajalle muuna lauantai-iltapäivänä. En noteerannut äitiä ja kahta pientä lasta kevyenliikenteen väylällä, sillä he olivat ventovieraita eikä meillä muutenkaan ollut toisillemme mitään asiaa. Toiseksivanhin lapsi sanoi ”moi”.

En ole kiinnostunut sinun näppäimistöoksennuksistasi

Minulla oli kai menneessä vakaa usko oikean tiedon levittämisen sekä moniäänisyyden ja -ilmeisyyden tärkeyteen. Samalla muistan kuinka barometrintekijä id kaulassa ilmaantui yllättäen asunnolleni – pistin tyynesti oven kiinni edestään – ihmetteli, kun en tahtonutkaan antaa sanottavaani osaksi muita.

Mielekäs dialogi puuttui – ettehän te osanneet edes vittuilla

(Kuvaruutukaappaus) Jatkaminen olisi hyödytöntä, kosken itse saa Facebookilta mitään
– ja vielä olisi pitänyt joko suostua mainoksin profiloiduksi tai maksavaksi asiakkaaksi.

Katselin Kulttuuricocktail Liven Yle Areenasta vuorokauden myöhässä, koska reaalimaailman siviiliasiat viivyttivät keskiviikon iltaohjelmaa, mutta opinpa silti Taina Saarikiveltä jotain uutta. Tohtorinväitöskirjan tulee siis toimia alustuksena väitöstilaisuudessa käytävälle mielekkäälle tieteelliselle dialogille.

STT journospleinaa yksityisiä turvallisuuspalveluita kahtia

(Kuva: Jari Kähkönen) Niin; tähän onnettomaan karsinaan istumaanko ne olisivat
vuosikymmen sitten laittaneet sen siistiin "asiakaspalveluvirkapukuun" puetun 
– vahtimestariksi uudelleendisainatun – metrovartijan?

Valitettavasti jouduin avaamaan tekstinkäsittelyn lauantaina; olin eilen ideoinut, kirjoittanut, editoinut, hakusanoin varustanut ja palvelimelle tallettanut 2.5 liuskaa jotain aivan muuta. Kuuntelin näet Sanoman radion Classic Hitsiä, jonka Ilta-Sanomien tuottamat uutiset hätyyttivät minut toimen tuoksinaan.

Ihmisen ripustautuminen toiseen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hah-hah. Ja mitäpä seurasi, kun äsken tykkäsin Facessa muinaisen naispuolisen koulukaverin tämän syksyn ruskaretkikuvista? Kaveripyyntö hänen kaverinaan olleelta naiselta, jonka naamaa katsoen arvailen tavanneeni viimeksi 28 vuotta sitten, kun kokeilin pari vuotta muuatta järjestettyä harrastustoimintaa.

Voivoi aikuisvauvaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä on sinulle agenda...kolmen vuoden takaa arkistokuvana.
Kalenterilompakossani pitämäni kortit taas eivät yhäkään kuulu mitään kenellekään.

Tässä päivänä eräänä hämmästelin muistoa yli vuosi sitten menneestä Helsingin rautatieaseman ”vartijajutun” keskustelusta; olin yllättäen saanut siihen kolme ilmeisesti pilkalliseksi tarkoitettua nauruhymiötä. Muistin myös Pyöreän pöydän keskustelun Avarn-skandaalista ja Timo Airaksisen Yksilöturvallisuuden.

Netissä mennään tunteet edellä ja ne odottavat tulevansa viihdytetyiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuo olivat kovia pelejä 1980- ja 1990-luvuilla

Jos ennen ei olisi juotettu simpanssia humalaan eikä annettu sille olkapääohjusta leikkikaluksi, kuinka nyt niin monelle toiselle kädelliselle – ihmiselle – on sallittu älypuhelimen käyttö? Tätä kauniimmat sanat eivät ole paikallaan älypuhelimista ja somettamisesta.

En minä yksin itseni takia

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvituskuva, joka ei liity itse asiaan muuten kuin
että minä tein niin sen kuin tekstinkin.

Hahahahaa. Miltä tuntuu, kun puskaradioviisas liukuhihnaduunari alkoi neuvoa autonrenkaiden kierrätystä, jota ilmeisesti ymmärtää itsekin vain vajavaisesti? Alensinpa itseni perusteellisesti tuohon seuraan sekaantumalla, mutta puolustelen tekoani yhteiskunnallisilla syillä, jotka tekivät sen välttämättömäksi.

En suo siipeilyä enkä kuuntele tilitystä jos meni tunteisiin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Itäisen ihmisen tarve puhua on jälleen kahdesti ollut kyllin ylitsevuotava antaakseen aihetta bloggata. Kyllä; olin sitten sensortin somestara, että samaan säikeeseen kannatti tulla postaamaan rändomeja näkemyksellisyyksiä esille päästäkseen. Toinen taas taisi olla ihan perinteinen "pakko nyt on jotain sanoa".

Johdonmukaista strategiaa...oho...eiku

(Kuva: Jari Kähkönen) Opastetaulut näyttävät yhä remonttia edeltävää aikaa.

Kun heitin kauppakeikan, paluumatkalla pysähdyin tarkastelemaan koulukeskuksen opastetaulua Keskuskadulla. Valitus piti paikkansa; tiedot ovat vanhoja(purettuja rakennuksia näkyy yhä), vääriä(uudisrakennukset puuttuvat) ja harhaanjohtavia(kirjoitetaan pienellä aalla auditoriosta ilman sanaakaan Ohtosta).

Pitäisiköhän laittaa Facebook kiinni lopullisesti?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katselin iltapäivän ratoksi kävijämääriä; näen selvän eron sen välillä, kun pystyin yhä linkittämään Facebookkiin ja milloin halla-aholaisten napituskampanja esti tämän. Kokeilinpa onneani; estyi heti, kun painaa julkaisua. Mulkkasin linkin viemään portfoliooni; läpi meni, mutta kolme Metan bottia pölähti nuuskimaan.

Aikuiselta edellytetään seuraustietoisuutta sekä harkintakykyä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuva ei esitä sitä erityistä sotkemistapausta,
johon bloggatessani viittaan.

Siis; sinun harkintakykysi – aikuisena – suo kännykkäkuvata ja julkaista Facen Puskiksessa sotkemista, vaikka se on tekstiä ja vielä kohtalaisen hävytöntäkin sellaista. Seuraavat postaajat alkavat vihjailla-haukkua toinen toistaan, sekä rändömi omaisuuden omistajatahon henksu selittää jotain poliisista.

Mitä opin ”vartijaväkivallasta”, kun keskustelin joensuisesta baarikäyttäytymisestä?

(Lähde: yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Liivin selässä lukee
erittäin selvästi mitä ollaan, jos nyt vain ylipäätään ruotsia osaa.

Keskustelu käynnistyi – yllätysyllätys – Facebookin puskaradiossa, kun joku oli pyytävinään baarin vastuuhenkilön yhteystietoja, mutta rupesikin seuraavaksi puimaan ongelmaansa erittäin yksipuolisen kielteisesti. Kylläpä muuten kuulostikin tutulta, epämiellyttävästi. Vartijaväkivaltatapaus taas oli Ruotsissa. 

Kilikalikeikka ensikertalaiselle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kilikali on slangia ja tarkoittaa murtoa, jossa suljettuun tilaan on menty väkisin sisälle joko varastaakseen tai mellastaakseen sekä rikkoakseen paikkoja. Murtoja tehdään kaikenlaisiin paikkoihin kaikkina aikoina; tarkista, äläkä luulottele. Olennaista on tietää, että onko teko enää käynnissä vai ei.

Ei pidä jäädä tunnelmoimaan sinne Facebookin puskaradioryhmään

Joihinkin keskusteluihin on vain pakko puuttua, vaikkei ehkä kannattaisikaan. Tavallinen "puskaradioasiakas" on näet usein kuin uusseelantilainen merileijona. Kohdattaessa pitää joko kävellä rauhallisesti pois tai asettaa päiväreppu – kantoviilekkeistä roikottaen – itsesi ja niiden väliin, kun teet Sun Juttuusi.

Viranomaiset hoitavat sinun asioitasi, mutta he eivät ole kavereitasi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvituskuva, joka liittyy mitenkään mihinkään vain siten, että
minä sen otin. Auton rekisteritunnus luonnollisesti poistettu kuvankäsittelyllä.

Kiitos naapuruston varoittamisesta, kun pakettiautosta kuvattiin talojen pihoja kylässänne. Päämäärä on jalo, mutta menetelmä valitettavan tehoton, koska Facessa ei luoda viranomaistehtäviä. Sellaiseen on aihetta, koska kotirauhaa ei parane häiritä eikä sen piirissä sovi kuvatakaan ilman etukäteistä lupaa.

Älä sinä siinä toljota...ja sitten juoruile postaamalla someen

(Kuva: Jari Kähkönen) En välitä päätyä enää yhdellekään tilannepaikalle etsimään ties-
mitä kaikkea jostain tälläisestä kassista. No, kyseinen kuvausrekvisiitta olisi kyllä mi-
nusta ollut enemmän omimmillaan videokamera- tai studiotarvikkelaukkuna kuin au-
tosta käsin työskentelevän kenttämiehen salkuntapaisena. Kun keskieurooppalainen
siviili suunnitteli ja halpamaassa tehtiin, syntyi polkupyörälaukku ilman lannevyötä.

Saatan olla entinen, mutten kuuro-sokea-toimintakyvytön. Kuoriovi oli näkyvästi auki-->koputus oveen, huomautettu asiasta ja saatu lupa sulkemiseen. Ei tiennyt asiasta; säikähti. Ovi ei lukitu-->lukitusnasta ala-asennossa, puute korjattu--> lukittu ja kokeiltu kahvasta, että ovi on varmasti suojaavasti suljettu-->Ok.