Eihän oppilaiden kouluajan ulkopuolinen valvonta heille kuulu

Olen saanut Karjalaisen Sykkeestä kuulla ja Pielisjokiseudusta lukea, että Kylmäojan koululla on ilkivaltaongelma, joka osin ulottuu myös vapaa-aikatoimen vastuualueella oleviin liikuntatiloihin samassa kiinteistössä. Kerron seuraavassa oman näkemykseni niin siitä miksi näin kävi kuin mitä asialle tulisi tehdäkin.

Kontiolahti ei ole maailmasta erillinen yhteisöllinen paratiisi missä kaikki tuntevat toisensa, tervehtävät iloisesti kohdattaessa ja ongelmat ratkotaan keskenään positiivisesti tarinoiden – unohtamatta olla sekä lyhytsanainen että hauska. Häpeäkato, lain halveksunta ja auktoriteettien vähättely ovat täyttä totta täälläkin.

Enää siis tässäkään kunnassa ei voi olla julkisia rakennuksia joihin tai joiden pihalle saa mennä, kun ne ovat suljetut. Mitenliene; näinkö kerran oikein, että vallan ylin kunnan johto pohti mitä tehdä parille kimeällä metelillä jotain kokousta häiritsevälle pikkupojalle, jotka viettivät taukoa skeittaamisesta Keskuskadun virastopihan portailla istuen?

"Enää siis tässäkään kunnassa ei voi olla julkisia rakennuksia joihin tai joiden pihalle saa mennä, kun ne ovat suljetut."

Yksi ratkaisu on aita. Se on kuitenkin pelkkä hyödytön rakenne, mikäli käy kuin kunnanladon ja purkua odottavan vuokrarivitalon väliaidalle – yli hypittiin sekä päältä juostiin niin, että kokonaisuus painui päästään kasaan...tässä joskus vuosien mittaan. Tärkeintä on, jotta mikäli jotain kielletään; myös sen estämiseksi toimitaan.

Siispä; jos lukittu ovi ei kerro [vapaa-aikapäällikkö] Sari Jormanaisen sanoin ”nuorisotilaa pitämään pyrkivälle” että ei käy, tarvitaan hälytyslaitteet. Mikäli kuorta manipuloidaan, siitä lähtee tieto ja paikalle tullaan poistamaan epäkohta. Jos taas ollaan jo tiloissa sisällä, seuraus on kiinniotto sekä poliisille luovuttaminen.

Valvontaa voidaan suorittaa usein eri tavoin. Etäällä ja vailla luontaista silmälläpitoa olevan rakennuksen piha voisi pysyä tyhjänä ja vahingot vähissä, jos kameravalvonta paljastaa sekä komentokaiuttimilla määrätään, mutta paikalle saatetaan silti joutua menemään – kiireellisessä uhkassa tai pelotteen uskottavuudeksi.

"Tärkeintä on, jotta mikäli jotain kielletään; myös sen estämiseksi toimitaan."

Mutta kun se maksaa, vaatii vaivaa, seuratakin pitäisi ja sitten vielä ihmisetkin rupeavat valittamaan? Niin. On totta, että keskenään ristiriidassa olevia asioita – vapautta kulkea mistä haluaa, myönteisen virikkeellisen viihtyisää kasvuympäristöä, yhteyttä toisiin ihmisiin sekä turvallisuutta – ei voi saada samanaikaisesti täydellisinä.

Muutenhan Lehmo-Kylmäojan alaikäisillä olisi kotiintuloajat, kieltoja, peräänkatsomista, seurauksia kielletyn tekemisestä ja niin edelleen. Me emme kävisi tätä keskustelua, koska mitään ongelmaa ei olisi olemassa. Todellisuudessa ei kuitenkaan ole pienintäkään vaaraa, että luettelemistani asioista syntyisi yhteisymmärrystä.

Kukaan ei näet liioin katso itsellään olevan aikaa eikä rahaakaan. Mikäli joku jostakin epäkohdasta sanoo – seuraus on joko vaikeneminen, henkilökohtaisuuksiin menevä tuiskautus tai kehotus hoitaa asia itse. Kunhan vain tuli hiljaista, juoruilu ja höhöhööhuumori jatkuvat eivätkä etenkään omat työt lisääntyneet.

"Kunhan vain tuli hiljaista, juoruilu ja höhöhööhuumori jatkuvat eivätkä etenkään omat työt lisääntyneet."

Täten asiat – tällä erää kouluilkivalta – vain tapahtuvat. Kukaan ei näe eikä tee mitään; silti pahat puheet, loukkaava nimittely, hyväuskoisuuden pilkka ja suorastaan rivo vahingoniloinen virnuilu seuraavat. Kun – edelleen – jostain kumman syystä kaikki silti tietävät tai ainakin ovat tietävinään – kaiken.

Loppuvitsi: kansalainen valitti koulussaolostaan palkkaa saavalle AMK:lle tai tiedeyliopiston maisterille oppilaiden kokoontuvan iltaisin pihaan pitäen siellä niin pahaa elämää ettei ole ohi uskaltaa kulkea. ”Ei oppilaiden koulun ulkopuolisen käyttäytymisen valvonta kuulu meidän tehtäviimme”, hänelle vastattiin.

Mikähän nyt oli toisin, [Kylmäojan koulun rehtori] Satu Huttunen?