Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Yksityisten turvallisuuspalveluiden paradoksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tulinpa ladelleeksi äskeisen yrityslähestymiskielto-yleisönosastokirjoitukseni loppulauseeksi – tai pikemminkin kappaleeksi – liudan attribuutteja, joiden epärealistisuuden tiedän liiankin hyvin. Sitten luin Hannu Pesosen YLE-jutun yksityisistä vakoiluyhtiöistä, joten päädyin otsikkooni.

Tuotesuojaportit

Niitä on ollut Suomessa kauppojen kulkuteillä sen 40 vuotta; mutta, jos uskomme Uutissuomalaisen Rai Suihkosta, nyt on tuotesuojaporttien laulu laulettu. Tai sitten RFID-suojatut lompakot ja korttikotelot nousevat alkaneen vuoden myyntihitiksi? Nii-i. Saahan valvontakameroihinkin jo tekoälyn!

Kakaroiden ”liekinheitinleikki” kertoo enemmän kuin luulitkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kylässä on paljastunut avoin paikka vailla silmälläpitoa, jonne
on kätevä kokoontua tekemään tyhmyyksiä. 

Miksi koulu paloi kivijalkaansa kakaroiden leikittyä ”liekinheitintä” sytkärillä sekä sumutinpullolla? Jonkunhan piti olla vastuussa; huolehtia että yhteisölle tärkeä resurssi pysyy kunnossa ja käytettävissä. Ilmiölle on karkeasti ottaen kolme selitysmallia: a) tekniikkausko b) kylämentaliteettiluulo c) välinpitämättömyys.