(Kuva: Jari Kähkönen) |
Mokoma tuli pohdintaan, kun kesäisessä sukulaiskokoontumisessa altistuin hyvinvoivaa keskiluokkaa poseeranneen isoäitioletetun pohjalaisuutta ylistävälle ja karjalaisuutta solvaavalle vuodatukselle. Keskiössä oli – yllätysyllätys – työ, jota siellä kuulemma mentiin tekemään vaikka sitten omine lupineen toisen metsään.
Nimittäin – toisin kuin työrakkaan maailmankuvan raskauttamat luulevat – me elämme pääomaehtoisessa yhteiskunnassa; siellä työ on olemassa ainoastaan rakenteiden kautta, eli jos joku näkee hyväksi sitä teettää. Äläkä ainakaan ala minulle mölistä ammatinharjoittajuudesta, yksinyrittäjyydestä tai freelanceriudesta.
"Pääomaehtoisessa yhteiskunnassa työ on olemassa ainoastaan rakenteiden kautta, eli jos joku näkee hyväksi teettää sitä."
Pääomaehtoinen yhteiskunta perustuu kiertoliikkeeseen; yksi teettää, toinen tekee ja kolmas maksaa sekä neljäs ostaa. Takana on ajatus, että pääoma ei voi lakata liikkumasta eikä lisäämästä arvoaan, koska silloin sen arvo vähenee. Kaikki kilpailutetaan kaikenaikaa sekä voidaan koska tahansa korvata halvemmalla.
Arvaapa siis kaksi kertaa, mitä ajattelen esimerkiksi säätiedotusten tapetiksi ilmaiseksi kuviaan lähettelevistä koiraa lenkittävistä kännykäntoljottajista tai tapahtumissa pyörivistä seitsemänkympin ja seniliteetin välissä olevista kaulassaan marketin halpisjärjestelmäkamera? Aivan niin; en mitään, minkä välitän sanoa ääneen.
Siksi pilkkaan työhulluja, keskiluokkapellejä ja kapitalistien juoksuhenkilöitä; pääoman omistajia sekä arvonlisäyksellään eläjiä en nimittäin kohtaa, enkä suuremmin välitäkään. Olen tosin ohuesti huvittunut kuinka moni huipputuloisiksi mainittu on joko ihmisvihaaja tai vain teeskentelee kannattavansa niitä kuuluja keskiluokan arvoja.
"Olen huvittunut kuinka silkat ihmisvihaajat saavat saavat huoletta piileksiä niiden 'keskiluokan arvojensa' suojassa."
Niin. Kukas sitä ei omasta mielestään ”normaali” olisi sekä hyvinkin kärkäs haukkumaan toista ”epänormaaliksi”, vaikka n-sana tarkoittaa enintä määrää havaintoa otoksessa ja muu on silkkaa henkistä väkivaltaa. Elämäntyyleillä briljeeravien friikkien keskellä ei riitä olla ihminen, vaikka kyllä pitäisi.
Mokomien keskellä unohtuu ketterästi, että jos historiassa työn hinta alennettiin ”markkinoiden vaatimalle tasolle” esimerkiksi vankeudella, orjuudella sekä pakolla; viimeaikoina samaan on pyritty automatisoinnilla, ulkoistamisella tai maasta viemisellä. Siksi työtä ei enää synny sekä olemassaollutkin pyritään hävittämään.
Suomalaisessa hengenlennossa piti älytä jo noin 30 vuotta sitten, että koulutus ei kannata ja työssäkäyntikyky on arvoton, mutta silti molemmista vouhotetaan yhä. On näet liian kova paikka hyväksyä että kansallisvaltio, maanosa tai kansainvälinen sopimusjärjestelykin ovat – kaikki kolme – kykenemättömät pitelemään kapitaalia.
"Ymmärrän. Elämäntyyleillä briljeeraavat friikit ja perinnekeskiluokan arvenkantavat löysivät äskettäin toisensa."
Siispä; joku Jyri Häkämies -nimellä koristeltu ex-poliitikko ja nykyinen Maikkarin Uutisextran puhuva pää ei tee minuun vaikutusta. Sanotaan satatuhatta uutta työntekijää sinne sekä toinen samanmoinen tänne, mutta näkisipä vaan. Joka luulee heidät saatavan valmiina kuin varastonhyllystä, – maahanmuutolla – on hullu.
Kuinkas kävikään, kun suuret ikäluokat lähtivät eläkkeelle? Piti olla sitä tätä ja tuota, jottei kriisi uhkaisi niin heti nyt kuin välittömästikin. Havaittiinpa vain hätkähtäen, että koneet olivat vapriikkien salien lattioissa kiinni pelkin pultein; kapasiteetti voitiin siis niin siirtää uuteen paikkaan kuin tykkänään poistaa markkinoiltakin.
Takana oleva ilmiö on ikuinen – vallankumouksellisina aikoina masiinat saattoivat vanhentua jo valmistajiensa pihaan. Ja voidaanhan valtiolta, kunnista sekä muistakin julkisen sektorin toimijoista vähentää työvoimaa, älä yhtään epäilekään. Mutta; usko sinä itseesi, – kukaan muu ei usko, – ja ylistä työtäsi, – muuta ei kaltaisillasi olekaan.
"Mutta; usko sinä itseesi, – kukaan muu ei usko, – ja ylistä työtäsi, – muuta ei kaltaisillasi sitten olekaan."
Mitä työttömyyteen tulee, kunnat eivät halua kuin päästä maksamasta työttömyysetuuksien kuntaosuuksia eli niin kutsuttuja KELA-sakkoja. Ei niiden todellisuudesta vieraantuneissa linnakkeissa ketään tunneta, tiedetä yksilöllisiä tilanteita ja ohjaus on täysin sattumanvaraista. Parin virkailijan työosoite muuttui, hiphurraa.
Huvittaa, ettei älytty sosiaalityön ja kuntoutuksen siirtyneen hyvinvointialueille, joten toimijoiden väliset rajapinnat peräti vähenivät ihan kolmesta kahteen. Poistuuko näin edes yksittäisen työttömän niskaan perusteetta langetettu irtolaisen tai elämäntavaltaan epämääräisen rikollisen leima? Enpä usko.
Työttömyyden tähden elatustaan ansaitsemaan kykenemättömän ihmispolon kannalta lienee sejasama missä joku viranomaistoiminta toteutuu. Kunhan ei juoksuta turhaan eikä lopputulema muutu. Vai tarkoittiko äskeinen EVA-propaganda kansalaisten hyvinvointivaltion kannatuksen vähemisestä, että sekin on kohta entinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.