Itäheimolla on kummallinen tai suorastaan jokseenkin naurettava kauppatapa. Ihan sama mistä puhutaan tai mikä sen arvo olisi ollut; yhteisymmärrys tulisi jokatapauksessa saavuttaa ajatustenluvulla. Että ”en halua enkä ainakaan tarvitse, mutta voin minä kyllä ottaa”. Häh, sanon minä moisesta ajattelusta.