Mitä venäläisten kiinteistökaupoille Suomessa pitäisi minun mielestäni tehdä

Köyhää, YLE. Mitä näille kiinteistöille pitäisi tehdä – ja varmasti joudutaankin tekemään – niin sanotusti tosipaikassa, eli, sotilaallisen valmiudenkorotuksen tai anglismiksi "puolustustilan muutoksen" johdosta – on seuraava. Ethän luule tätä tiedoksi, paljastukseksi etkä tilaustyöksikään? Ethän?

Osoittautuu olleen – tai ainakin tulisi olla – kartat maanpuolustuksen turvaamista varten suljettavista alueista sekä luettelo niiden sisälle jäävistä kiinteistöistä; kohteet jaetaan hävitettäviin, valvottaviin ja silleen jätettäviin. Turvallisuus- sekä tiedustelupalvelut ovat kartoittaneet ne jo hyvissä ajoin, seuraten tilannetta jatkuvasti.

Suojattava hallintoyksikkö lausuu suljettavasta alueesta, koska se tuntee parhaiten toimintansa luonteen ja vaatimukset; päätöksen tekee kuitenkin aina joko aluetoimisto, rajavartioston esikunta, pääesikunta tai rajavartiolaitoksen esikunta. Päättäjäksi valikoidutaan alueen koon tai kiinteistöjen omaisuusarvon perusteella.

"Eiköhän osoittautune, että oli valmiit kartat suljettavista alueista ja luettelot hallintaanotettavista kiinteistöistä."

Hävitettävät kiinteistöt kuuluvat kovimpaan mahdolliseen uhkaluokkaan, joten kohteeseen iskee hallintoyksikön suojauskomppanian oikeankokoiseksi mitoitettu – useimmiten sotilaspoliisikoulutetusta henkilöstöstä koostuva – osa. Kohde otetaan täysin viranomaisten hallintaan toimenpiteiden suorittamiseksi.

Siellä tehdään etsintä: kaikki tavatut henkilöt otetaan kiinni ja niin heidät kuin epäilyttävä materiaalikin luovutetaan esitutkintaviranomaiselle. Seuraa esitutkinta, oikeusprosessi, rangaistusten täytäntöönpano sekä muussa tapauksessa turvasäilö. Suojattava hallintoyksikkö hävittää asianomaisen kiinteistön niin sanotusti Talon Tapaan.

Valvottavat kiinteistöt taas liitetään etsinnän jälkeen suojauskomppanian toteuttamaan kohteen vartiointiin – mikä tiiviimmin, mikä löyhemmin. Kiinteistöä ei käytetä mihinkään sulkemispäätöksen voimassaollessa. Arviointi on dynaaminen, eli, uhkan muuttuessa vartioinnin määrä ja laatu seuravat perässä.

"Valvottavaa kiinteistöä ei saa käyttää. Sitä vartioidaan, minkä määrä ja laatu taas seuraavat dynaamisesti uhkakuvaa."

Silleenjätettävät kiinteistöt jäävät niine hyvinensä omistajilleen, joiden on suljetun alueen rajalla ja sisällä todistettava henkilöllisyytensä sekä haettava mahdollisille vierailleen kulkulupa etukäteen. Sikäli, kun siis paikanpäällä enää vallitsevissa oloissa viihtyvät, mutta erityisesti heitä ei ryhdytä hätistelemään pois. 

Tälläisessä tapauksessa omaisuutensa voi myydä vapaasti, mutta ostajan on parempi olla olematta turvallisuusuhka sen paremmin itsenään kuin vaikutuksellekaan altis. Jos on, kiinteistöä ei välttämättä tällöin enää jätetä silleen. Tämäkin turvallisuusarvio on siis dynaaminen ja se voi muuttua, mikäli syytä ilmenee.

Kukaan ei siis koskaan päätä mitään yksin eikä liioin toteuta omine lupineen, koska Suomi on aina oikeusvaltio, vaikka Venäjä ei olisikaan. Turvallisuus- sekä tiedustelupalvelut tunnistavat uhkat, suojattavat hallintoyksiköt lausuvat niistä ja ylläpitävät suojauskomppanioita, mutta aluetoimistot ynnä esikunnat tekevät päätökset.

"Kukaan ei koskaan päätä yksin eikä toteutakaan omine lupineen. Suomi on aina oikeusvaltio, vaikka Venäjä ei olisikaan."

Mahdolliset oikeusprosessit niin tehdyistä päätöksistä kuin aiheutuneista vahingoistakin käydään pääsääntöisesti konfliktin jälkeen rauhan aikana. Tulee olemaan haasteellista ratkaista, että myötävaikuttiko vahinkoa kärsinyt osapuoli itse asiansa kulkuun ja miltä osin se vaikuttaa saatavaan vahingonkorvaukseen. 

Poikkeuksellisen räikeissä tapauksissa ylimmät laillisuusvalvojamme voivat puuttua asioihin myös konfliktin käynnissäollessa – moite johtaa päätöksen uudelleenarviointiin ja mielivaltaa tehneitä odottaa esitutkinta- tai syytemääräys. Yhteiset ja omat asiat on kyettävä pitämään erillään toisistaan kaikissa oloissa.

En ymmärrä, että mikä tässäkin mielipiteessä oli niin paha, jotten saanut sitä julki väitetyssä keskustelussa YLE:n netin mediatilassa. Suoraansanottuna; mokomatkin jatkuvat venäläisten kiinteistökauppajutut ovat turhaa edestakaista vatvomista – vaikka nyt professorismies epäili ja kansanedustajatar puolsikin.