Pieniä tarinoita; tarinoita, joilla on alku ja loppu – edes tarina, mihin kertoja ei itse huku

Näyn kirjoittaneen pöytälaatikkolistauksen avolehtiösivulle, että eivät ”tarinani” ole mitään tarinoita ylipäätään; eivätkä liioin pieniä tai helpostilähestyttäviäkään. Otsikon ajatutusviivan jälkeinen osa taas muotoutui päässäni, kun Johanna Aatsalon Paljastus eteni yli kaksikolmasosan laajuudestaan.

Todellisuus on useimmiten arvaamaton, rujo ja satuttaakin vähän kohdattaessa. Varhaisin muistumani tästä on...hahahahaa...historiallisen järjestysmieskurssini opintokokonaisuus, jossa rikosylikomisario puhui rikoksista. Todellakin; asiaan, minkä piti olla itsestäänselvyys – monoliitti – olikin yht’äkkiä useita näkökantteja.

Oli suhteettoman yliherkät, jotka olisivat ampuneet kovilla ”ärsytyksestä”. Oli välinpitämättömät, ketkä olisivat voineet olla ravintolan ovella, mutteivät katsoneet huumeista vääntämisen olleen työtänsä. Sitten tulivat esimerkit avoimen ja piilorikollisuuden väliltä, sekä ilmoitetun ja ilmoittamattajätetytyn sellaisen ero.

"Todellakin; asiaan, minkä piti olla itsestäänselvyys – monoliitti – olikin yht’äkkiä useita näkökantteja."

Niinpä. Jan Guillou todisti SVT:n Z-studiossa, että murhapolttajana tuomittu olikin syytön, mutta miten menikään juhlakalun elämä poispääsyn jälkeen? Niinikään; käsitellyn lukon Watergatessa huomannut ja MPD:n hälyttänyt mies jäi nolosti kiinni kengänvaihtotempusta vanhalla ikää ennen kuoloa köyhänä sekä yksin.

Saloran jutun TV-Nurmen haarassa oli myös se pilliinpuhaltaja, joka oli psykiatrisesti sairas ja karttoi hoitoa, minne tämä sittemmin ajan tapaan poliisivoimin väkisin toimitettiinkin. Journalismi teki ainutlaatuisen törkeän ylilyönnin, kun penetroi potilastietojen salaisuuden Kupittaan sairaalassa – jälkiarvioinnissa turhan takia.

Julkinen totuudenpuhuminen ei siis ole missään mielessä vaaraton puhde, osoita tekijältään pyhimysluonnetta eikä etenkään takaa jotain lopun elämän kestävää Happy Endiä. Siitä saattaa aivan yhtä hyvin saada maksaa kaikellaan, tulla unohdetuksi ja jäädä oman onnensa – mikä sekin voi loppua koska tahansa – nojaan.

"Totuudenpuhuminen ei ole vaaratonta, osoita pyhimyksesi eikä etenkään takaa lopun elämän kestävää Happy Endiä."

Otetaanpa esimerkki. Asut tilapäisessä asunnossa; yhteisössä on antisosiaalinen ongelmapersoona kiinteistönhoitajana, kyttäävä naapuri ja patenttisuojaamattomat avaimet. Kuuntelit läppärillä radion musiikkiohjelmaa riittävällä äänenvoimakkuudella. Yht’äkkiä joku kulki ovesta, muttei tule sisään vaan jättäytyikin tuulikaappiin.

Sitähän voisi rynnätä, taltuttaa voimakeinoin ja luovuttaa poliisille joko kotirauhana, varkauden yrityksenä tai muulla oletetusti luvatonta avainten haltuunsaamistapaa paremmin kuvaavalla rikosnimikkeellä. Mutta jospa paikalle tuleekin kaksi junttikyttää, jotka alkavat moraalisessa paniikissa puolustella kyttäämis-omavaltaisuutta?

Kävi miten kävi; tulisi olemaan aika pirullista jaksaa asua, koska joku pussinperämaakunnan pelleisäntä ei taatusti näe tässä henkilöllistä ja rakenteellista turvallisuusriskiä, jotka pitää hoitaa äkkiä pois. Onneksi ongelma ratkeaa, kun ovenavailija poistui yhtälailla mukahiljaa kuin tulikin eikä toista tekoaan koskaan.

"Onneksi ongelma ratkeaa, kun ovenavailija poistui yhtälailla mukahiljaa kuin tulikin eikä toista tekoaan koskaan."

On toisinaan piinallista toimia toisen edustajana tai puolesta, jos on vailla käsitystä siitä mitä tämän tarvitsee, haluaa tai voi edes kestää saada tietoonsa. On siipeilyä, yksityisbisneksiä, nurkissanuohoutumista, kontakteja, kompromentoivia tekijöitä, suojeluksia, kaveruuksia ja vaikka sun mitä muuta hämärää verkostoitumista.

Jollain on mekaaninen avain parkkialueelle, jonne ei kuulu; tai pillit soivat keskellä yötä, vaikka tiloista piti olla poistunut jo kello 22.00 – eikä kumpikaan olekaan yhtään mitään. Autonkorjuu väsytti korjaajan – nukkui allaan pitkin pituuttaan; henkilökuntaan kuuluva saattoi – ei ehkä selvinpäin ollutta – ulkopuolista kaljat kannossa, muka töihin.

Journalisti voikin siis tulla paljastaneeksi julkisen salaisuuden, jonka kaikki – paitsi sinä – tiesivät jo. Paljastus nolaa – ja jää siksi kiitosta vaille – ellei peräti johda tekijälle kostamiseen. Todentotta; skuuppisi voi jäädä tunnustamatta, tulla varastetuksi tai johtaa poissulkemiseesi unelma-ammatistasi.