Jengi, reviiri ja karjalaisten itsekehu maakuntapäivän edeltä

Maksumuurin takaisesta taidekritiikistä päähäni jäi ote teoksen juonesta; oli muutettu Kainuuseen erakoksi, mutta ympäristökatastrofi toi äkkiä reviirilleen muita ihmisiä. Loppukesän mitääntekemättömyydessä katsoin uudelleen Hakiksen jengi -dokumentin. Sekä kuunlopussahan tuokin taas on, lehdestä luin.

Eivät meidän maailmat kohtaa, mutta kanssani voi kyllä silti puhua

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ainutkertaisia; ei tarvita ketään vahvistamaan, tekemään näkyväksi tai touhottamaankaan ympärilleen. Näin kirjoitin muistiin tiesmilloin ja -miksi, mutta pannessani Cahieriin paperipuristimen silmäilyä helpottamaan; keksin, että otsikko sekä johdanto käyvät tähänkin tekstiin.

Peräkamaritytöt

Kaikki tietävät sanomattakin, että peräkamaripoika tarkoittaa syrjäkylällä ikääntyneiden vanhempiensa kanssa samaa taloutta elävää moniongelmaista kummajaista, joka on vähintään häpeäksi ja valitettavan usein myös vaivaksi tai vaaraksikin ympäristölleen. Mutta kirkonkylistäpä löytyy jo peräkamarityttöjäkin.