Poliisiselitystä ja ihan silkkaa copagandaa

Selityksenhän te tiedättekin jo. Postmodernin diskurssikritiikin, jolla alisteisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevat kamppailevat oikeudenmukaisuuden puolesta torjuen valta-aseman tai hyväosaisuuden suojasta lauotut ahdasmielisyydet ja alistavuudet. Vaan mitä lienee copaganda?

Kuka tätä oikein johtaa ja kuka puhuu?

Oijoi. Elokapinan perjantainen mielenosoitus paljasti korkeimman valtionjohtomme turvallisuusjärjestelyissä kiusaannuttavan rajapinnan, joka johti toiminnalliseen sekoiluun ja viestinnälliseen selittelyyn. Näin minä tämän näen, kun aihe vielä sunnuntaina, Aleksis Kiven päivänäkin keskusteluttaa.

Kyllä se siitä, loppujenlopuksi, kuitenkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jonain vuonna minä tämänkin mielenosoituksen selostin.

Johan on valtava tarve keskustella Kaisaniemen Kaasutuksesta. En totisesti ole silmiäni uskoa, jottemmä paremmin sano. Kävikö tässä peräti niin, että pakaransa asvalttiin painamalla Elokapina samalla suorastaan tuikkasi tuleen koko suomalaisen ylhäältäpäin johtamisen ja nationalismin viimeiset jämät? 

Poliisi sumutti piilotellakseen omia virheitään

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on vanha arkistokuva ties mistä mielenosoituksesta
vuosien takaa; se ei esitä sitä mistä nyt bloggaan.

Elokapina -niminen porukka piti mielenosoitusta lauantaina Helsingissä, mutta teki temput terävät ja alkoikin kadunvaltaukseen. Poliisin tiedustelu siis petti, tilannekuva näytti väärin, valittiin omituinen hybridistrategia ja sitä toteutettiin hidastelevan vetelästi. Hyvää taitaa olla vain lopputulos; ei mennyt mellakaksi.