A 7 avolehtiön viimeisen sivun viimeinen otsikkoluonnos kuului ”Älä sinä tule siihen olettelemaan”. Vaaleakantisessa Cahierissa taas seisoi ”En ole epätoivoinen enkä ärsytettävissä – säälittävä olet sinä itse”. Yksi yliviivataan lyijy- ja toinen kuivamustekynällä. Milloinhan lukenen nuo listaamani kirjat?
En toivo olevani joku, jota ei katsota. Tämän näet tiedän paremmin kuin hyvin; ihmisellä on oltava niin oma tahtonsa, varottava mitä toivoo kuin jottei mikään koskaan mene täysin suunnitellusti/vailla arvaamattomia vaikutuksia. Koska siis vaikeuksia voi saada muutenkin, tulee niitä olla erikseen kerjäämällä kerjäämättä.
Nähdäkseni suurin haaste onkin se, että hypersosiaalinen ihminen ei vain yksinkertaisesti malta olla änkeämättä liki kerjäämään sitä kerjäämään alkamista. Muuta ei olisi tarvinnut kuin suunsa pitää kiinni ja etäällä pysyä, mutta – tämä minkä tajusi jo ylekolumnisti Laura Hallamaan entinen koirakin – oli vain liikaa pyydetty.
"Hypersosiaalinen ihminen ei vain yksinkertaisesti malta olla änkeämättä liki kerjäämään sitä kerjäämään alkamista."
Olin lähdössä iltapäiväaktiviteetikseni tankkaamaan Fiatin, mutta minua jäätiin vallan odottamaan kulkureitin varteen; saadakseen sanoa päivää ja esittää arvailu olevani menossa lenkille. Toivotukseen vastasin; en tehnyt menemisistäni tiliä. Iltakävelyllä satoi; vetäessäni sontsaa repusta, sivulta yritettiin tarinoida säästä, menestyksettä.
Pohdinkin; kuinka tiedät jonkun olevan ”ihmisihminen” tai mestariverkostoituja? No, sillä sekunnilla kuin se tajuaa, jottei sinusta ole hyötyä; nimesi unohdetaan eikä kohdattaessa enää tervehditä. Ylipäätään; kokonaisturvallisuusmessunsa tai turvallisuuspolitiikkansa eivät minua liikuta; pitäköön kivaa keskenään, puolestani.
En kuitenkaan malta olla naureksimatta, että lienevätkö kerhonsa seitsenkymppiset eläkeläiset käyneet pers’aukisiksi talousankeudessa vai lastenlasten hoitoko se Turpokäräjät kevätlumilta syksyyn siirrätti? Vaikuttajia verkostoitumassa tuolla ei taatusti ole ollut sitten Koiviston presidenttikauden, jos oli silloinkaan.
"Mistä tiedät jonkun 'ihmisihmiseksi' tai mestariverkostoitujaksi? Jos sinusta ei ole hyötyä, unohdut nopeasti."
Olen siis tavoitettavissa, mutten reagoi jokaiseen risaukseen enkä vastaakaan kaikille. Saatoin ohikulkiessani uteliaisuuttani ostaa puoli litraa mangopepsiä, kun kuulin moisesta Retroperjantain kuulijatoiveessa; enneuniin tai ”itse päättelyyn” en taas ole ajatellut hassahtaa – niin suuri yhteisöön kuulumisen tarpeeni ei yhäkään ole.
Taitanee vain pohjimmiltaan olla niin, että mitä ei kehtaa sanoa kasvotusten tai omalla nimellään allekirjoittaa, joutaa jäädä sanomatta ja kirjoittamatta. Hörhön sekä opportunistin ero on voitontavoittelutarkoitus; paskapuhegeneraattorin ja videotyökalujen käyttö tasavertaistaa sauhuamisen sekä hampurilaismainokseen.
Moinen on tarpeen pitää mielessään, kun perhevapaasisäministeri Lulu Ranne (ps) on kyllä valmis harkitsemaan Elokapinan kieltämistä, mutta ei tuomitse ajatuspajansa koirapillileikkiä ”väestönvaihdolla”. Se, että hän ei johonkin lähde ja venkoilee sanoilla; on vain toimivallan, virkatien sekä kanneoikeuden kenkku kääntöpuoli.
"Olen siis tavoitettavissa, mutten reagoi jokaiseen risaukseen enkä vastaakaan kaikille. Ei ole yhteisön tarvetta."
En arvosta Pohjois-Karjalan Keskar(e)i(de)n ulkoasu-uudistusta; se ehkä raikasti painotuotteita aavistuksen verran, mutta oli pohjimmiltaan yhdentekevä eli turha, jos ei ollut määrävuosi kuin näin ”pitää tehdä” muutenkin. Ette te mitään ole oppineet, kun Ilomantsin valtuuston puheenvuoron keskeytysjuttukin piti yhä hoitaa noin.
Vaikka Pogostan Sanomien Pönkän etelämmäs lähdön vaikutukset eivät olle täysin valjenneet, sillä miehen oletettu jäähyväiskolumni oli tämän viikon lehdessä; pidän silti Suvi Palosaarista kahden lehden päätoimittajamallia erheenä. Onko ilomantsisten vika, jos Eno-Kontiolahti elää jo kuin joku Joensuun nukkumalähiö olisivat?
Jos kerran periaate – markkinapaikat pidetään hallinnassa hintaan mihin hyvänsä, vaikkei niillä mitään pystytä tekemäänkään – pysyy, vaikka itse konserni toiseksi välillä muuttui – olisi tullut tehdä jotain aivan muuta. Nimittäin; yhdistää Pielisjokiseutu Karjalan Heiliin ja palauttaa samalla viikon toinen ilmestymispäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.