Suojella omalta itseltään

Otsikon viisaus on muinaista Helsingin aluetelevisiota. Sanoja oli Jussi Arhinmäen haastattelun minäkertoja keskellä kuumaa kesää kallovedossa poliisin voimankäytön seurauksena. Olen muistavinani konstaapelin saaneen sakot ja koulutuksessa opetetun, ettei polvella saanut enää painaa kiinniotettua niskasta.

Moista minulla on aihetta muistella, koska luin YLE:n nettijutun sekä katsoin Elokapinan videonpätkän konstaapelista tönäisemässä mielenosoittajaa. Spontaani reaktioni on, että ei pidä rynnätä päin. Nähty oli virallisen taistelutieteen termein etäisyystekniikka eli suomeksi tönäisy itsestä poispäin.

Taas kerran on aihetta huomauttaa kuinka maailma on tässä välissä muuttunut. Pimeällä 1900-luvulla vastaavassa tilanteessa olisi saatettu myös potkaista nivusiin tai keskivartaloon, jotta ryntääjä lyhistyy maahan kamppailu- eli liikuntakyvyttömänä. Vai onko? New Yorkin Buffalossahan yksi tönäisty kaatui ja kuoli.

"Näin se maailma muuttuu; pimeällä 1900-luvulla ryntääjää saatettiin potkaista ja kiinniotetulla maassa oli polvi niskassa."

Minusta Suomen Helsingissä nähty oli asianmukainen ja tilanteeseen sopiva reaktio – hallinnollisesti hyväksytyn voimakäytön normaalisuoritus, jossa ei ole mitään selvitettävää eikä selitettävääkään. Mutta, näin järjestelmän täytyy tulla nähdyksi toimivan; arvioivan itseään kriittisesti, sekä suorittavan laillisuusvalvontaa.

Siispä; keskeiseksi tuleekin ajatus, että kuinka ihmeessä journalistisena työnä julkaistussa voi olla vastakkain mielenosoittajan tunteet ja mokomakin churnalismi. Voi olla, jotta olen vain tulossa vanhaksi; onhan minulla tätä kirjoitettaessa lähempänä jo viisi- kuin neljäkymppiä. Hetkinen! Tämähän on muuten kelkankäännös. 

Eihän tekstejäni lue kukaan. Edellisestäkään ei huomattu, että nyt puolsin kaulanhallintaa, jota taas vastustin pari vuotta sitten poliisiväkivalta-aallossa. Tekniikkaa olisi mielestäni tullut käyttää Oulussa, kun puukottajan juoksukunto loppui; pako kyllä katkesi, mutta silti vastarinta jatkui toisessa muodossa.

"Olenko muuttanut mieltäni? Kukaan ei edes huomannut mitään, kun juuri äsken puolsin kaulanhallintaa."

Otin tuon otsikon, koska osana sunnuntain mediakierrosta käväisin luonnollisesti myös Maikkarin rikostoimituksen mediatilassa ja luin nettijutun Rastilan metronujakka-Pasilan putkakuolemasta. Voi kuinka noloa, että pitää tehdä surutyötä julkisesti; suoltaen vihaa, todellisuudenkieltämistä sekä pseudotietoa.

Joka käyttää sanaa ”nihkeys” julkisesti, panee itse alkuun kysymyksen että esitettiinkö pelkkää tilititalitia vai oliko se hyökkäystä edeltävää uhkailua. Sekä; mistä kukaan muka voi tietää, että metrojunan kulku vain tökki ja heilautti miehen järjestyksenvalvojaa päin – tahattomasti – vailla pahaa tarkoitusta?

Järjestyksenvalvojan taas pitää tietää kumpi tehdään – jyrätään tottelevaiseksi jääden viereen seisoen varmistamaan – vai sanotaan nopeasti ja sitten siirrytään etämmäs tarkkailemaan. Väärä valinta johtaa helposti konfliktin roihahdukseen – ei siinä olla vain ihmisinä juttelemassa keskenään – lakkaa petkuttamasta edes itseäsi.

"Pasilan putkakuoleman uhrin omainen suree julkisesti hyökkäilemällä turvallisuutta tekevien kimppuun."

Kafkamainen painajaisunikerronta, jossa järjestyksenvalvojan toimenpiteet esitetään kaoottisen häilyvänä turaamisena; on myös siviileille tyypillistä, mutta sellaisia ne voimankäyttötilanteet vain ovat. Siksi patukallakaan ei pitäisi lyödä peräkkäin samaan paikkaan, koska väistely tai torjuntayritys voi johtaa voimankäyttövahinkoon.

Ysärin lopun parasta edustavassa paprikasumuttimessa on myös uskottavuusongelma – ensinnäkin se on kontaminointiase – toiseksi vastapuolesta ei välttämättä lähde puhti pois napinpainolla – jää liian suuri mahdollisuus pakoilla ja uhota. Ongelma korostuu etenkin vyökoteloluokan pienillä sumuttimilla, jotka ovat kenttäkäytössä yleisimpiä.

Nyt jossittelen itse – olisi ollut väärään paikkaan änkeävälle tavikselle oikein, jos ”järjestyksenvalvojan siirtelijä” olisi päätynyt selälleen laiturille, koska sai lujaa kyynärpäästä mahaan. Kuristaja taas olisi joutanut saada vara-aseesta sairaalahoitoa edellyttävät vammat. Turva-ala siistiytyy; kansalaiset röyhkeytyvät.

"Paprikasumute on ysärin parasta tietotaitoa, kontaminointiase; sen käytettävyydellä on rajansa."

Se seuraava tavanomainen tuleekin sitten tässä – kuinka minä, mutta tuo ei. Olen sitä mieltä, ettei moista oikein pysty keskustelemaan läpi rakentavasti. Liian usein siviili alkaa vain jurrata tai jankuttaa; hän takertui kiinni tiettyyn näkökantaan eikä pysty omaksumaan mitään sen kanssa ristiriidassa olevaa. Venkoilee irti; ei alistuisi.

Niin. Olen sanonut jatkuvasti vaan toistan itseäni mielelläni – jos joukkoliikenteen järjestyksenvalvonnan kaltaisesta ikävästä alivarustetusta puuttuvien valtuuksien matalapalkkaisesta kurjien työaikojen vuorolistatyöstä löytyy oikea kyky, hän ei siinä kauan pysy. Sellaiselle on markkinaehtoisessa yhteiskunnassa aina ottajansa.

Kyvylle, joka hahmottaa sekunnin murto-osassa kuka eli ketkä remuavasta humalaisjoukosta pitää ottaa pois, että uho talttuu. Salamana työntää ulos ovesta; tai rapsauttaa käsiraudat ranteisiin, sekä löytää välittömästi vapautus- ja pakoyritykset ennaltaehkäisevän paikan odottaa poliisia. Kaikilla muilla on vikoja sekä rajoituksia.

"Kyky hahmottaa heti oikean ratkaisun, jonka toteutuskin toimii. Taviksella taas on aina omat vikansa sekä rajoituksensa."

Huomasin toki jo heti kärkeen, että nyt muuten tulee haastateltavalta auktoriteettiharhaa, pätemistä ja namedroppingia, mutta olin siitä varma vasta ”minimaalinen koulutus” ja ”totteleminen ettei olisi rikollinen” -aivopierujen kohdalla. Opettele merkittävän ja vähäisen julkisen vallan ero, sanon minä lyhyesti.

En välitä tietää oliko puhuja lisuri+erikoislääkäri vaiko ihan tohtoroinutkin; yritys medikalisoida ja ruveta opettamaan on yhtä päätöntä kuin toimittajan selitelmä poliisivankilan työntekijöistä. Niinpäniin; jäiköhän Pasilaan edes joku Kisiksen mallin tiskiylikonstu? Pitää olla aika paha hälytys päällä, jos kerroksella on poliiseja.

Myös George Floyd tukehtui, koska virassaolleella poliisilla oli polvi hänen kaulallaan eikä ketään oltu määrätty vastaavaksi moista tekemistä kieltämäänkään. Ainakaan tuolloin MPD:llä ei näet ollut yhden tai kahden natsan johtajia – en tiedä onko yhäkään – ei kiinnosta. Se ei siis johtunut pelkästä päinmakuuttamisesta.

"Pieleen menivät niin vähäisen ja merkittävän julkisen vallan ero kuin olosuhteetkin joissa George Floyd kuoli."

Surkeaa, mutta onhan tämä kuvio nähty niin monta kertaa ennenkin. Siviili tekee kostorikosilmoituksen; haluaa selvittää, valittaa tai onkia henkilötietoja – toimenpiteen suorittajan mahdollinen syyllistyminen rikokseen on täysin sivuseikka. Siitä puhumattakaan, että olisi muutakin todisteita kuin omat väitteet.

Poliisi ei ole juuri parempi; se alkaa helposti selkäydinreaktiona huutaa olevansa virantoimituksessa vaikka olisi aamuyöllä kännissä julkisella kulkuväylällä. Arkisin päivällä selvinpäin taas mölistään valvonnan suorittamisesta, sekä oikeudesta saada tietoja. Ylikokoiseen itsetuntoon kohdistui iskemä.

Oppineetkaan eivät erotu edukseen. Juristi keksii sanomattajääneitä väitteitä, joita kumoaa ellei suorastaan rupea opettamaan. Jos kysyt mitä teit tai toimitko asianmukaisesti, sehän meluaa sinun muka syyttäneen häntä rikoksesta. Lääkärit? No, nytpä nähtiin heidänkin suorituskykynsä ynnä asiantuntemuksensa – en ole vaikuttunut.

"No, nytpä nähtiin mitä lääkäri luulee ymmärtävänsä järjestyksenpidosta, esitutkinnasta ja voimankäytöstä."

Terveydenhuollolla on tuskin mitään opettamista yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tai yksityisille turvallisuuspalveluille. Vain tilanne, toimenpiteen peruste, valtuudet, ihmiskäsitys, pohjakoulutus sekä välineet ovat toiset. On osattava kaataa niin eteen kuin taaksekinpäin kuin pitää tilanne hallinnassaankin.

Pasilan putkan tapahtumiin en tahdo ottaa kantaa, koska tiedän niistä ainoastaan traagisen lopputuloksen. Huomautanpa vain, jottei tule olettaa kuinka vapautensamenettänyt reagoi tai onko yhteistyökykyinen. Sen näkee sitten; tämä toimenpide on vain niin raju juttu. Uskomattomia asioita voi tapahtua.

Mitä minuun tulee; olen vain hyvilläni operatiivisen turvallisuustyön olevan osaltani ohi. Jo omanakin aikana oli riittävästi henkeä, jossa työpaikasta olisi pitänyt olla kiitollinen, palkan saamisesta iloinen ja tärkeintä oli seurustelu eikä työnteko. Maailma tuli valmiiksi sekä todellinen uhka katosi. Ihmistä piti enää suojella häneltä itseltään.