Taisivat näyttää keskisormea eli pääoman arvonlisäys on iloinen asia

Laakkosen kiinteistöjohtaja Heikki Turunen livautti keskiviikkona YLE Joensuun haastattelussa Centrumin katolta poistetun nuoria jo viikko sitten, mutta selitteli ettei siellä hyppimiselle ilkivaltaa tehden – niinkuin tällä viikolla – muka voi tehdä mitään, koska pelastustie. Uutisointi oli pettymys.

Taiteilijuuspohdinta

Pohdinpa tässä omaa taiteilijuuttani, kun tuo sulan veden aika nyt näyttää taas kerran olevan tulollaan. Litskasin näet oikean jalan sisäsandaalillani kauden ensimmäisen muurahaisen, kun moinen ilmaantui näkösälle. Housujenlahkeiden suita saa myös harjata säännöllisesti, koska kura roiskuu.

Pääoman arvonlisäystä ne ovat vailla – eivät turvaa

Tämän blogin säännölliselle lukijalle pitäisi jo olla selvä, että vastustan yrityslähestymiskieltoa, mutta sanotaan se varmuuden vuoksi heti kärkeen vielä kerran. Teema oli puolestani jo läpi- eli puhkikaluttu vaan sitten Keskari yritti myydä nettilukuoikeuksia fleimailemalla sillä Karjalaisen verkkotunnuksen alla.

En minä koskaan mikään työväenjohtaja ollut – vain tilanteessa noussut satunnainen

(Kuva: Jari Kähkönen) En minä sitä karvalakkia tämän kuvan tähden ostanut; sattuipa
vain sopivasti kohdalle.

On vappuaatto ja oli Emilia Kujalan YLE-kolumni rakenteista; siispä päivän teksti on muisteleva itsearviointi vuosista, kun tuli yritettyä muuttaa niitä työväenjohtajana. Suurin haittani oli yksinuottinen ongelmanratkaisupyrkimys, minkä vuoksi en loppujenlopuksi tainnut olla sitä lainkaan.

Samaa lihamyllyn pyörittämistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on harppi-Saksan niin kutsutun kansanarmeijan
upseerisalkku, jollaista muut tuskin olisivat sen paremmin saaneet käsiinsä
kuin halunneet käyttääkään – akuutin turpaansaamisriskin takia – siltä kansalta.

Menneiden vuosikymmenten suosikkisanonta etsiytyi kielelleni, kun jaoin blogimerkinnän LinkedInissä ja sain kommentiksi linkin lehtijuttuun. Niinpäniin; toimeksiantajille kelpaa kuka tahansa pukineentäyte, firmat antavat halvalla ja poliisi tulee paikalle kun tapahtui rikos. Kuulostaako tutulta? Pitäisi kyllä.

Pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä

Tapaninpäiväiset uutiset kuudesta väkivaltarikoksista epäillyistä järjestyksenvalvojasta elävät nyt toista päiväänsä; ensin oltiin järkyttyneitä ja nyt tyrmistyneitä. Minä sanon, että tämä on pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä, joka ei johda mihinkään.

"Ennemmin maksan tehtyjen tuntien mukaan kuin istumisesta"

(Kuva: Jari Kähkönen)

Noin puhui korporaation edustaja; ilmeisesti yritti hiljentää keskustelun yhden autopiirin lopettamisesta. Pidä sinä, juoksupoika, vain kiinni asennevammastasi, kun et muuhunkaan pysty; sanon minä. Ei turvallisuutta ei voi automatisoida, halpuuttaa, oheistöistää tai on/offitellakaan. Jos edes tiedät mitä se onkaan.

Vartijan ja järjestyksenvalvojan yhteiskunnallinen asema

Tänä korona-aikana ruuduntöllötystä riittää, joten tuli ilmeisesti vahingossa tehtyä muuan menneitä mieleen palauttanut googlehaku. Mistä se taas johtuikaan, että kuka hyvänsä vartijan tai järjestyksenvalvojan työssään näkevä luulee heti tietävänsä kaiken heistä? Siinäpä blogitekstin itu.

Ihmiskäsitys ja nöyryytys

"Vaikka 1970-luvulla herrahississä oli tuhkakuppi, koska "kaikki" polttivat; ja 1980-luvulla luokkaretkibussiin lastattiin myös opetuksen järjestäjän tarjoamat maksuttomat eväät; niin koeta ymmärtää, että sinä olet silti itse vastuussa ihmiskäsityksestäsi. Kummassakaan se ei kuulunut tarjoiluun",

sanoin minä; nyt toisintona yhden viikonlopun aikana ainakin kahdesti käytetystä verkkokeskustelun hokemasta.