Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Elämällä se elämä selviää, sanon minä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kai tuoltakin on tänään joku päässyt, valmistunut
tai saanut päästötodistuksen.

YLE-kolumnisti Roope Lipasti on oikeassa, että käyttäytyminen -oppiainetta ei ole; yleisen elämänviisaudenkin hienovarainen taritseminen tuotti pahemman kerran sattumanvaraisia lopputuloksia. Kyllä löytyy myös – niitä hyviä tyyppejä – sujuvia esiintyjiä, jotka eivät osaa mitään eivätkä tee puolta siitäkään. 

Opettajaepäluottamus ei ole koko totuus kouluväkivallasta

YLE:n kolumnisti Tuomo Pirttimaa kirjoitti inspiroivasti ja aiheellisesti opettajien haluttomuudesta puuttua kouluväkivaltaan, mutta pahaa pelkään, että todellisuudessa ongelma ei ole ihan niin yksioikoinen kuin helppo ratkaistakaan. Mitä pakoilemme tälläisen – pitkälti näennäisen – syyttelyn taa?

Vantaan kouluampuminen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kai sitä tästäkin täytyy bloggata, koska päivän teema vaihtui äkillisesti. Aktiivinen ampuja koulussa on pirullinen tilanne, jollainen olisi parhaimmillaan ennaltaehkäistynä. Mikäli se tästä huolimatta käynnistyy; tapahtumiin on pakko puuttua, mutta käytettävissä ei enää ole yhtään ainutta hyvää vaihtoehtoa.

Kun et saa suostumusta, maksaa ei voi etkä kykene pakottamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olipa pedagogeilla huvittava moraalisen paniikin lietsonta YLE:n mediatilassa. Näemmä 30 vuotta tai jotain kestänyt vapauden aika on yltänyt aivan omanlaiseensa alhaisuuteen, kun siihen syntyneet ovat nyt vanhemmuusiässä. Sitä minä tässä bloggaan, että kyllä jyrä aina löytyy, mutta voi sen rumaa jälkeä.

Kakaroiden ”liekinheitinleikki” kertoo enemmän kuin luulitkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kylässä on paljastunut avoin paikka vailla silmälläpitoa, jonne
on kätevä kokoontua tekemään tyhmyyksiä. 

Miksi koulu paloi kivijalkaansa kakaroiden leikittyä ”liekinheitintä” sytkärillä sekä sumutinpullolla? Jonkunhan piti olla vastuussa; huolehtia että yhteisölle tärkeä resurssi pysyy kunnossa ja käytettävissä. Ilmiölle on karkeasti ottaen kolme selitysmallia: a) tekniikkausko b) kylämentaliteettiluulo c) välinpitämättömyys.

Joensuun kouluilkivalta – kasvatuksen, aitaamisen ja vartioinnin tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä oli kyllä päiväkoti eikä se edes sijaitse Joensuussa,
mutta ymmärrätte silti ajatukseni sitä katsoessanne.

Utran ja Karhunmäen koulujen ulkoalueilla on kokoonnuttu – tästä on seurannut päihteidenkäyttöä, ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä – yllätysyllätys. Hah. Itsekään en saata naama vakavana sanoa, että aihe olisi mitenkään ennenkuulumaton tai vieras – osin henkilökohtaisemmista syistä kuin välittäisinkään.

Kouluväkivaltablogi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kouluväkivaltaa voidaan tehdä koulumatkallakin.

Siinäkö on meidän aikamme edistys, ettei enää puhuta ”koulukiusaamisesta” vaan esimerkiksi väkivallasta? Hiphurraa. Minusta tämä asia pitäisi hahmottaa vähintään kolmelta eri kantilta eli henkilöriskin, ryhmätyötaitojen ja uhkakuvan kautta. Muuten ei valmista tule lainkaan; vakava asia menee ihan pelleilyksi.