Ne varmaan opetetaan tervehtimään jo lastentarhassa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kävelin kotikatuani suunnassa kokoojakatu, jonka ylitin, koska olin matkalla kirjaston omatoimiajalle muuna lauantai-iltapäivänä. En noteerannut äitiä ja kahta pientä lasta kevyenliikenteen väylällä, sillä he olivat ventovieraita eikä meillä muutenkaan ollut toisillemme mitään asiaa. Toiseksivanhin lapsi sanoi ”moi”.

Olin tarkoituksella niinkuin en olisi mitään kuullutkaan, koska tämä on useimmiten varmin ja turvallisin tapa ohittaa puhuva karjalainen. Poikaoletettu sanoi uudestaan ”moi”, joten kohdistin katseeni häneen luullakseni neutraalilla sanattomalla viestinnällä ja vastasin ”moi”.

Äitinsä, joka keskittyi kannustamaan ja avustamaan nuorimman poikaoletetun kulkemista; ei nähdäkseni ollut tapahtuneesta millänsäkään. Kääntyessäni kulkusuuntaani virkoin tälle ylhäällä näkyvän otsikon verran ja sain vastaukseksi ”niin varmaan” neutraalilla sanattomalla viestinnällä.

"Olin kuin en olisi mitään kuullut, koska tämä on useimmiten varmin ja turvallisin tapa ohittaa puhuva karjalainen."

Vallan toisena sunnuntaina kävelin kirkonmäen poikki, kun kuulin ilmeisten pikkukakaroiden pulinan jo huoltorakennuksen nurkan taa. Niitä oli siellä kolme; yksi tyttö- ja kaksi poikaoletettua. Yksi poikaoletettu tutki roskista – pantin edestä palautettavaa etsien – luulen. Toinen poikaoletettu sanoi minulle:”Mitä ukko?”

Ohitin vastaamatta mitään ja katsekontaktia ottamatta. Jatkoin kulkuani penkeille, joilla olisin taukoni pitänyt muutenkin; vedin olkalaukusta istuma-alustan, sillä ne olivat täysin siivottomasti oletetun siitepölyn peitossa. Istuin alas. Pennut jäivät seisomaan samoille sijoilleen kuin olivat olleetkin, omiaan pölisten.

Hah. Tulipa kakaralle hätä ”tehdä itsensä normaaliksi”; heittäytyä niin reteästi puheisiin kuin osaa, jotten kysyisi keitä he ovat ja mitä siellä tekevät. En olisi kysynyt. Ei kiinnosta. Suomessa seurakunnilla on hallintonsa sekä virkakuntansa sitä varten. Hoitakoon hommansa itse, kun ovat niihin hakeutuneet ja palkan/palkkionkin ottavat.

"Hah. Tulipa kakaralle hätä 'tehdä itsensä normaaliksi', jotten kysyisi keitä ovat ja mitä tekevät. Ei kiinnosta."

Kyllä se vain on sillä tavalla, että minä todellakin tiedän paremmin kuin antaa karjalaisen vetää keskusteluun kanssaan. Ne eivät ehkä osaa haastattelutekniikoita, mutta voivat silti pelkkää turhaa uteliaisuuttaan kysyä arimmatkin yksityisasiasi. Luulevat vertaisekseen, sekä möläyttävät päin naamaa aivan mitä hyvänsä.

Sosiaalisesta kanssakäymisestä täkäläisittäin menevä kuvio toimisi niin, että kysellyn pitäisi tehdä itsekin yhtä tunkeilevia kysymyksiä ja möläytellä samaan tapaan takaisin. Jos tämä on se tapa kuinka itseään tehdään tykö, voi tuskin ihmetellä näillämain niin laajasti kuin useinkin valiteltua yksinäisyyttä tai ystävättömyyttä.

Jokaisen vastaantulijan tervehtiminen varhaiskasvatusoivalluksena on siis kuin kiitettävä kielitaito, mutta arvostelemattajätetty yleissivistys – olisi siis maailmanluokan sanomisentaito vaan ei mitään sanottavaa. Moisesta muistan kuulleeni jo 90-luvun yläkoululaisena koulun aamunavauksessa, kun joku oli kirjoittanut asiasta lehteen.

"Kyllä se vain on sillä tavalla, että minä todellakin tiedän paremmin kuin antaa karjalaisen vetää keskusteluun kanssaan."

Hahahhaa. Ja kuinka ollakaan; juuri tämän kappaleenvaihdon vaatiman enterinpainallusten aikana Yle Radio Suomessa esitettiin oman ohjelman mainos, jossa ikääntynyt naisoletettu valitti joutuvansa puhekumppanin puuttuessa laskemaan verhojensa kuvioita. Arvasitte eli ette; ohjelma oli juurikin Kansanradio.

Niinpäniin. Arvatkaapa kahdesti, että haluanko rinnastua yksinäisiin, vouhottajiin tai kylähulluihin? Ennemmin hiljaa ja yksinään, jos niin on ollakseen. Kaikilla on sanan- sekä liikkumisen vapaus, mutta kenenkään ei ole pakko kuunnella eikä etenkään olla seurassa. Tätänykyä olen tarkka yleisöistä, joille ajatuksiani jaan.

Kyllä taas huomaa, että Pohjois-Karjalassa on kesä. Ihan sama onko vastassa ressukka, joka olisi vain halunnut tulla katsotuksi kun tervehdykseensä vastataan tai rupatella; vai joku narsistin piirteitään hiova sosiopaatinalku kuin härkkii reaktiota ilkeyksissään. Ei minulla ole mitään velvollisuutta vastata kenellekään. Onneksi.

***

Mahtoikohan äskeinen Facebookin muka tekoälyn käytön vastustusmahdollisuutta tarjonnut sähköposti muuten olla pelkkä palveluntyrkytys? Ei onnistunut. Siksi toisekseen; eikös minun käyttäjätilini olisi pitänyt poistua lopullisesti jo kuukausia sitten?