Lehmossa vasaroitiin Pohjois-Karjala uuteen aikaan?

Ainahan Pohjois-Karjalassa on osattu tehdä ilkivaltaa, pieniä anastuksia sekä häiriköidä. Lehmon S-Marketin vasarointi saattaa silti olla ensimmäinen merkki siitä, että perinteiset tirkistelyt, vedenjuoksutukset, avainten lepikkoon viskomiset tai makkaroiden grillistä vieminen ovat korvautumassa suuren maailman elkein.

Totuuden versioituessa tasapainoisuus ja yleinen etu haihtuvat

Ajoin sitä ihmettelee itsekin, että kuinka vähän eroa journalismin ja juoruämmäilyn välillä on; sen verran pahasti on nimittäin sekaannuttu draamaan tai markkinointiin. Esiin nostetaan ongelmia, mutta sisältö voi olla hyvinkin ohut ja yhteiskunnallinen merkitys puuttuu tykkänään. Postmodernin pelleilyn aika on ohi.

Turtolan Citymarketin puukotus, osa 2

Kerran tein lehtijutun, jossa testihenkilö puukotti yleisimmän
mallin kevytsuojaliivejä kunnon sotaveitsellä. Lopputulos
näytti rumalta, ja Sisäministeriön Poliisiosaston virkamies
kommentoi sitä sanoen vain, että tiedon julkitulo pitää ottaa
huomioon koulutuksessa. Mikähän skannausversio tämäkin
yksittäinen ankeannäköinen ruutu muuten mahtaa olla?

Selvä. Saamanne pitää. Näen tilastoista, että ykkösosaa klikkaillaan yhä päivittäin, joten jatkamme juttua samasta aiheesta. Kuinka riittävä, laadukas ja ammattitaitoinen myymälävartiointi toimii. Olen miedosti sanottuna vaivautunut, että kukaan ei ole edes kysynyt ”missä tämän paikan vartijat olivat”. En tiedä; kirjoitan nyt yleisesti.

Vain valpas ja rohkea saa edes mahdollisuuden pärjätä

SETA:n puheenjohtaja Sakris Kupila oli haastateltavana YLE:n tutkivan journalismin tv-ohjelmassa, jossa käsiteltiin trans-ihmisten asioita. Otin avolehtiööni ylös repliikin toisten kokemusten sanoittamisen väkivaltaisuudesta, sillä mielestäni se kuvaa kiinnostavasti myös yleisesti ihmisen ja ihmisyhteisöjen toimintaa.

Toiminta kuntoon tai valtuudet pois

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä armeijan poliisitoiminnan
kriisi merkitsee "yleiselle" asevelvollisuudelle?

Olen kyllin kirjoittanut Ilmavoimien mahalaskusta Lemmenjoella. Tänään luin YLE:n ja STT:n oikeudenkäyntiselostukset Korkeimman oikeuden suullisesta pääkäsittelystä; jaksan enää todeta, että se on joko poliisitoiminta kuntoon tai sitten valtuudet tykkänään pois. Muita vaihtoehtoja ei enää ole.

Turtolan Citymarketin puukotus

Kiivaana käyvä uutispäivä saattaa antaa aihetta sanoa useammastakin asiasta kerrallaan, mutta mitä sen on väliä, jos tavukaan ei mene perille? Kun ei yksinkertaisesti osata tai haluta suhtautua turvallisuuteen asiallisena asiana; ollaan jatkuvasti sotkemassa se omaan mielihyvään, voitontavoitteluun tai apumiestyöhön.

Pelkuri yllyttää kieroa vaatimaan osaamatonta leikkimään turvallisuutta

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosikymmeniä
sitten tämä toimisto oli ollut rakennus-
työmaa ja silloin lämpöpatteriin unohtui
roikkumaan tarkastusavain, jota vartio-
kellossa kietämällä kontrolloitiin vartijan
kierrosten tekemistä.

Jatketaan toissapäiväistä juttua kovista tilanteista, mutta käännetään näkökulma paikalla olevasta sinne hälytettävään vartijaan. Onnistumiselle tieto on kaikkein tärkeintä, mutta valitettavan usein sitä ei ole tai se on sekä myöhässä että väärää. Siinäpä sitä sitten ollaan. Joskus edessä onkin moninkertaisesti pahapaha paikka.

Mitä tapahtuisi tosipaikassa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiittapatukan
rannelenkki on paracordista, joten tempaisu tällä
voisi kirveltää lyöjääkin. Ellei ole käsineet käsissä.

Vartiointi on jo kauan sitten muuttunut turvallisuuspalveluksi, joka tarkoittaa pääosin mielihyvän tuottamista sitä ostaneelle. Sitäkin mietin taannoin, kun ajoin kaupunkiin; ostoskeitaaseen, jossa vartija päivysti eli jutteli myyjien kanssa. Mitä tapahtuisikaan, jos suorite muuttuu totiseksi keskellä kirkasta päivää arkena kuten Espoossa kävi?

Hätäkeskuspäivystäjän uusi rooli ja asema eivät ole todellisia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pakollinen pelastusajoneuvon kuva, joka liittyy
aiheeseen mitenkuten.

Kun olin nuori mies, itse itseään AHK:n tädeiksi kutsuneet huikkailivat VHF-paloradiolla pikaruoka- ja tupakkatilauksia. Järjestelmän sisällä heitä ei pidetty yhtään minään; ei, vaikka virallisen puheen aikana saattoi hetken luulla muuta, kun organisaatiokartta vilahti ja kuultiin sotaisia sanoja kuten esimerkiksi ”tiedustelu”.

Piruparat al-Holin leirillä ja epäinhimillisen kohtelun kierre

Tämänkertaisten avuntarvitsijoiden kohtelu on vain osa kierrettä, joka on nähty niin monta kertaa ennenkin; esimerkiksi siinä kuinka Kainuun Juntusrannan asukkaita ja saksalaisten mukaan lähteneitä kohdeltiin aikanaan. Apuun menossa hidasteltiin, kotona seurasi leiritys ja kurinpalautus; myöskin, kaikkia keitä vain voitiin, rangaistiin.

Keskusta ei ole työväenpuolue, eivätkä ole Perussuomalaisetkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Loistavaa polkua ei saa katkaista; siitä ei saa edes
puhua pahaa, tätä on Keskustan politiikka Sanna Marinin hallituksessa.

Maailmamme jakautuu jokseenkin suhteettoman epätasaisesti omistaviin ja omistamattomiin. Moni luulee olevansa ensinmainittuja, koska haaveilee, ostaa ja ennenkaikkea äänestää itseään paremmaksi. Todellisuudessa sellaisen rahat ovat vain lykättyä velkaa ja niin sanotut omistuksetkin pelkkä rasite. Virhetikki, myönnä pois!

Ketkä joukossasi marssivat

Ketkä joukossasi marssivat; lauseen voi päättää niin pisteellä kuin kysymysmerkilläkin, sillä toiminnan sanottu ja käytännössä osoitettu tarkoitus voivat todellakin erota toisistaan merkittävästi. Mikään poliittinen toimija ei yksinkertaisesti voi sallia riveissään syrjintää, vihaa tai demokratianhalveksuntaa.

Ilmalan laukauksista itsenäisyysviikon paukkuun

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei voi saada samaan aikaan sopimusyhteiskunnan
vakautta ja tehdä mitä itseä huvittaa.

Ei Antti Rinne ollut työväenehtoisen maailman puolella, jos se pitää päättää yksin siitä kuinka hän toimi Postin lakossa. ”Ilmalan laukaukset” johtivat koreasti harhaan itse asiasta, millä taas Kokoomus ja Keskusta pelasivat menestyksekkäästi. Viis vakaudesta, yhteiskuntarauhasta tai hallituksen toimintakyvystä.

Menneiden muistelua

Kuva: Jari Kähkönen

Muistelen nyt hieman vanhoja, koska eilen osallistuin Rysky Riiheläisen FB-seinällä keskusteluun, jonka alustukseksi oli jaettu kuva Tiina Keskimäen twiitistä. Tämä toivotti epäonnea Jessikka Aron raskaudelle ja mainosti kuinka olisi kohta kuultavana suljettujen ovien takana pidettävässä käräjäoikeuden istunnossa. Hoh-hoh. Johan oli!

Tää on viimeinen taisto?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänä syksynä on nähty
selkeämmin kuin koskaan 25 vuoteen, että
työrauha on enää korkeintaan nimensä
arvoinen; jos senkään.

Uusliberalismin aateperintö oli kolmiosainen; 1. työmarkkinoiden uusjako, 2. yksityistäminen ja säätelynpurku ja 3. sosiaaliturvan romutus. Mikäli siis yhä löytyy höpsöliinejä, jotka eivät tätä tienneet. Tästä työläisten, hyvinvointivaltion, keskiluokan ja köyhien vastaisesta sodasta on pohjimmiltaan kyse Postin lakossa.

Puuttuuko ymmärrys, kuunteleminen vai ihmisarvo?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei olla
enää suljettu kuriyhteiskunta.

Ajassamme aivan liian monella on tarve pakottaa muut elämään ehdoillaan tai mielensä mukaan. Kaikkien pitäisi kuunnella ja ymmärtää heti kaikki. Paitsi ehkä omasta mielestään erikoistapaukset, jotka asettuvat kaikkien sääntöjen yläpuolle, sekä tekevät muutenkin vain mitä itseään huvittaa.

Paineistaminen – mikä ihana tekosyy

(kuva: Jari Kähkönen)

Maanantain kauppakeikan yhteydessä poikkesin kirjastoon, jossa luin Helsingin Sanomien paperilehdestä järjestyksenvalvojien lupien väitettyä peruuttamattomuutta käsittelevän jutun. Niin aihe kuin toteutuskin tympäisevät minua, mutta kirjoitan nyt silti samassa yhteydessä puolitahattomasti sivuseikkana esiinnousseesta asiasta.

Armeija ei myönnä mitään eikä pyydä anteeksi

Yhä harvempi vaihtaa armeijan reservistä siviilipalvelukseen – Reserviläiskirjeen aiheuttama tilastopiikki näyttää jääneen taakse, otsikoi Sunnuntaisuomalainen Maarit Vaaherkummun jutun Karjalaisessa lokakuussa. Kuule; sinulla voi olla näkökulma, mutta jos perusteet siihen puuttuvat, olet vain asenteellinen.

Uusliberalismi on kuollut

(Kuva: Jari Kähkönen) Uusliberalismissa jokainen on oman onnensa seppä.
Vai miten se nyt oikein menikään?

Talousneroa esittävä B-julkkis Björn Wahlroos ilmaantuu aika ajoin yleisön eteen rakastamaan itseään julkisesti. Tuolloin hän  pääosin önähtelee käsittämättömiä, mutta silti ulostulo julkaistaan laajasti kuin se olisi asiallistakin asiaa. Olen pahoillani; Ayn Rand oli pelkkä huonoa fantasiaa suoltanut kioskikirjailija ja uusliberalismi on kuollut.

Avohoito-osastosta kylähullulaatikkoon

Tiesittekö, että muinoin ammattikynämiehet sanoivat painetun lehden yleisönosastoa avohoito-osastoksi? Se on tänään yhä enenevässä määrin korvautunut mediatalon verkkopalveluista muodostuvalla kylähullulaatikolla; voitontavoittelijat tekevät arvostelukyvyttömistä ilmaista ajankulua sekä viihdettä.

Yhteistupakokeilu on tyhjänpäiväisyys

(Kuva: Jari Kähkönen) Armeijan oikeuskäsitys
havainnollistettuna. Kuinka toisen maailman-
sodan sotilas olisi voinut saada oikeutta sota-
poliisi 239:ää vastaan, kun hänet yksilöivä
kilpinumero oli stanssattu vain kääntöpuolelle?
Maksimaalisen huonosti näkyvänä.

”Mitä mieltä sinä olet varusmiesten yhteistuvista?” kysyi Ukrin puheenjohtaja Kanerva Vaakanainen minulta, kun kohtasimme Arttelin eteisessä syyskokouksen edeltä. Kun en heti siihen hetkeen saattanut tyhjentävää vastausta sanoa, poimin kysymyksen ylös muistivihkoon ja kirjoitin tämän blogimerkinnän.

Poliisivastainen

(Kuva: Jari Kähkönen) Edellisen tasavuosipäivän aikaan tein
tälläisen kuvan; Ilta-Sanomien Historia-liite asettuna aitoon
Kansanarmeijan upseerisalkkuun.

Siitähän tuli tänävuonna tasan kolmekymppiä, kun Berliinin muuri murtui ja Harppi-Saksan tonttiinmeno alkoi; eikömitä? Johan on kumma, että ”poliisivastaisuus” on tässä ja nyt käypä mielipiteenvaihdannan käsite; eihän Suomi ole DeeDeeÄr, jossa Stasi jahtasi valtionvastaisia. Eihän!?

Älä aikaile, varustaudu oikein ja varmista että tiimi toimii

(Kuva: Jari Kähkönen)

Itä-Suomen poliisi tiedottaa kahdesta järjestyksenvalvojaan kohdistuneesta pahoinpitelystä menneenä viikonloppuna Pohjois-Karjalassa. Määrä on poikkeuksellinen ja sitäpaitsi tapaukset ovat jokseenkin liian samankaltaisia, jotta asian voisi vain antaa kulkeutua unohduksiin uutisvirrassa.

Pois sopeutumisesta ja pakosta, kohti omaa yksilöllistä elämäntarinaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Joillain toisilla oli nuoruuden savotat; minulla oli
nuoruudessani helyrasia. Elämänkaarivalokuva se on siis tämäkin.

Onko jokaiselle oma paikka tässä maailmassa, että olisi peräti ”leimattu” johonkin? Minun korvaani se kuulostaa kohtaloapalvovalta limbolta, jonka sanoja pakenee päättämättömyyttään tai selittelee elettyä elämää. Ei pitäisi; teit niinkuin oikeaksi tiesit tai parhaaksi katsoit, useimmiten alemmuudentuntoinen häpeily on ihan turhaa.

Keskustelu jatkuu

Minun piti vastaamani täällä käytävään keskusteluun, jossa joku kenen sigu on T.S. kommentoi jakamaani blogin linkkiä+otsikkoa+introa, mutta ensin postaukseen ei löytynyt vastauspainiketta ja sitten uutena kommenttina alimmaksi kirjoitettu ei lähde mihinkään, koska ruutuun tulee punaisella "virhe viestin lähettämisessä".

Rimaa hipoen meni, poliisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi suorittaa perustehtävää, joka on vähemmän
kiireellinen kuin joukkojenhallinta mielenosoituksessa.

Keskustelu jatkuu täällä

Suomessa poliisia väitetään ammattitaitoiseksi, luullaan luotettavaksi ja kuvitellaan eettiseksi. Valitettavasti Kampin Narinkkatorin kurdimielenosoitus näytti, että ammattitaito heilui pahemman kerran, mutta onneksi sentään luotettavuudessa tai eettisyydessä ei ollut suurempaa vikaa. Eihän? Parantamisen varaa löytyy.

Tampereentien Prisman keikka oli uuden ajan alku

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa näkyvät Kilon poliisin valot joskus illalla kauan
sitten, koska vangitun kotipaikka oli Espoo.

STT ja Lännen media kertovat, että elokuussa 2002 tapahtuneen Turun Tampereentien Prisman arvokuljetusryöstöyrityksen yksi epäilty on vangittu. Aikanaan keikka oli ennennäkemätön ulkomaanuutuus, joka rikkoi pysyvästi päähänpinttymän ”ettei Suomessa ryöstetä arvokuljetuksia”.

Turvallisuus on jännitteinen rajapinta

(Kuva: Jari Kähkönen)

MV-jutun hovikäsittelyn oheissirkus ja Narinkkatorin kurdimielenosoituksen jälkipyykki saavat kysymään, että mitä tarkoitetaan, kun sanotaan turvallisuus. Voiko näin perustavaa laatua olevasta käsitteestä olla erimielisyyttä ja mitä se merkitsee yhteiskunnalle kokonaisuutena? Jospa yhteisymmärrystä ei voi saavuttaakaan, vaan enin mitä voi toivoa on epämukavan varautunut rinnakkaiselo?

Ihmisarvo meni rikki ja maailmankuva lensi pellolle?

Tjaa-a, mitähän Yle Joensuun Anton Rinta-Joupin päästöistä(1,2,3) sanoisi? Ovat ne nimittäin niin heikosti faktoihin tukeutuvaa äärinäkemyksellistä olemattomien ongelmien puolipilkallista liputtelua, että kuinka ihmeessä julkisen palvelun median uutisissa voi tuollaista julkaista. Moniäänisyys ja -puolisuus ovat hyve, mutta rajansa niilläkin.

Videopelleily oli oikeasti kriisitilanne

Sattumanvarainen entinen pääkäsittelysali oikeustalossa, jota ei enää
ole. Istuttiin juttua, joka on jo kauan sitten ratkaistu lopullisesti.

Lakataanko teeskentelemästä? MV-jutun eilisen hovikäsittelypäivän videopelleilyssä oli kyse vain häirintä- tai nolaamisyrityksestä ja pyrkimyksestä tehdä mahdollisesta onnistuneestakin esiintymisestä oma tallenne ties mihin käyttötarkoitukseen. Normaalijournalistisissa medioissa esiintyminen oli ihan silkka sattuma.

Häiritsevän markkinalogiikan paikallislehdet

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutiset eivät odota eivätkä katso tapahtumapaikkaansa.

Paikallislehti oli menneessä pääsääntöisesti joko yksittäisen visionäärin leiskaus tai 1960-luvun tunkkaisen kotiseutuhengen ilmaus, mutta pohjoiskarjalaisittain tuttuja Laakkosen rahankaatotorvia niistä on tullut vasta paljon myöhemmin. Eikä nykytilannekaan voi kovin paha olla, jos kerran tuote yhä tekee kauppansa.

Sanohan, että mitä sinä sillä porrastuksellasi oikein tarkoitat?

(Kuva: Jari Kähkönen) Alkaa löytyä ”töitä”; ikäviä, likaisia, vaarallisia, ras-
kaita ja epämukavaan aikaan tehtäviä kurjia hommia, joissa työehdot sekä
palkka ovat vain työnantajan mielestä kohdallaan. Tämä on mustavalko-
kauden paperinen arkistokuva, jonka skannasin ja tarkoituksella kuva-
käsittelin huomiotaherättävän näköiseksi.

Koetan kirjoittaa tämän kappaleeen mahdollisimman yksinkertaisesti. Tiedän, että kovin monen on vaikea samaistua työtä vailla oleviin kanssaihmisiinsä, koska eivät ymmärrä työttömyyden perusasioitakaan. Olemattoman työpaikan hakemisen teeskentely on pelleilyä. Sellaisen saamattajääminen ei ole kenenkään vika. Tajusitko?

Oikein ajatteleminen on turvallisuuden ydin

(Kuva: Jari Kähkönen) Eräs näkemys järjestyksenvalvonnan toteuttamisesta
suuren maailman vilkkaalla liikenneasemalla. Kuvattu vuosia sitten.

Kontiolahden niin kutsutulla linja-autoasemalla on alettu havaita enemmän lukittuja polkupyöriä; hyvähyvä. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä kunnossa, koska väärin ajatteleva tai todellisuudenkieltäjä ei voi ikinä saavuttaa turvallisuutta. Siispä, ettei kävisi vanhanaikaisesti; on sanottava pari sanaa änkyröinnistä, haikailusta ja juoruilusta.

Räkäpäät roikavat – armeijan turvallisuustoiminta ontuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisen maailmansodan aikainen sotilaspoliisitunnus eli kilpi.

Yle uutisoi tänään, että männäpyhänä Ruska 19 -harjoituksessa oli hämmennytty. Tai siis lähinnä koeteltu onneaan jossain puuttuvan liikkumisrajoituksen ja avuttoman suojaustoiminnan välissä; sitten levitellään somessa naurettavia höpöhöpöjuttuja, jotta kaikki menisi yksin armeijan syyksi. No, olihan silläkin osuutensa hässäkkään.

S-ryhmältä uusi vaan ei välttämättä parempi veto turvamyyjäksi

Video: Duunitori/Youtube

Tälläinen sattui silmiin tänään. Video antaa aiheen palata uudemman kerran turvamyyjyyden uusimpaan pääkaupunkiseutuiseen olomuotoon, jota tavataan erityisesti HOK-Elannossa. Olemme nähtävästi tähän asti eläneet tietämättömyydessä tai markkinointiviestinnällinen sumu silmissä; on puhuttu kaikesta paitsi olennaisesta.

Armeija kaivaa omaa hautaansa kertausharjoituksia lisäten

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingin vartioston partioauto vuosia sitten; ollaan silta-
sortumapaikalla, jolla sen miehistö oli tekemässä...Mitä?

Suomi on uusliberalistisen ajattelun läpitunkema maa, jossa kaikki mitataan rahassa. Armeija sai osansa ankeudesta siinä kuin muutkin hallinnonalat; reserviläisten kertausharjoitukset vähennettiin lähimenneessä minimiin. Nyt niitä on taas lisätty; eikä siinä muuta, mutta kun tässä välissä maailma vain ehti muuttua täysin toiseksi.

Kyllä spektaakkeliyhteiskunnassakin pitää portinvartijat olla

(Kuva: Jari Kähkönen) Saksan demokraattisen tasavallan portinvartijana oli

kansanpoliisi, jonka univormupukuista osaa sanottiin sikäläisittäin suojelu-

poliisiksi. Järjestyspoliisi ei käynyt, koska se olisi kuulostanut hitlerismiltä.

Elettiin ilmastoaktivisti Greta Thunbergin YK-puheen jälkimaininkien aikaa, mutta päivää ennen Kuopion joukkosurman tapahtumista. Katselin verkoitse brittitiimin dokumenttiä aikuisten kesken työpaikalla tapahtuneesta vastaavasta teosta Amerikassa. Aloin pohtia ihmismielen erilaisia todellisuuksia ja pimeää puolta.

Parhaat turvallisuusratkaisut tehdään järki päässä

Kirjoitan tätä blogimerkintää Kuopion kauppakeskus- ja kouluväkivaltatapauksen kääntyessä hiljalleen pois aktiivisesta vaiheestaan. En minä tiedä kuka sen teki ja miksi; päämääräni on pitää tapausta seuraava jälkikeskustelu edes jotakuinkin asiallisena sekä oikein suunnattuna. Turvallisuudestahan tässä on kysymys.

Mitä ette tajua kaupan turvallisuuspalveluista ja miksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutisia jahtaamassa vuosia sitten. Liike
on ryöstetty ja paikalla on poliisin tekninen tutkinta. Pikkupojat
seuraavat tapahtumia uteliaina ulkoapäin.

Ylen Anna Näveri on kuluvana puolivuonna useasti yllättänyt minut myönteisesti jutuillaan turvamyyjistä. Jotain kuitenkin puuttuu, sillä älkää nyt viitsikö hassutella; ei yksityistä turvallisuusalaa noin vain ymmärretä, vastuuteta saati muuteta. Keskustelua on siis jatkettava, koska lopettaakaan ei voi.

Eihän somessa edes tosissaan yritetäkään – hulluko olet!

Sosiaalinen media eli some on kuin Pahantahtoinen salakuuntelemassa Kateellisen, Ennakkoluuloisen ja Tietämättömän välistä kahvipöytäkeskustelua. Oikeaan osutaan korkeintaan vahingossa; tämä on jokaisen täysipäisen aikuisen kirjoissa pysyä tahtovan syytä tiedostaa sekä ymmärtää. Missä siellä muka onnistutaan?

Kekrioffensiivi seisahtui sunnuntaiarmoon – tessit saavat sittenkin jäädä?

Suomen Yrittäjien jatkuva taisteluretki työmarkkinapoliittisen vaikutusvallan saamiseksi eteni räväkästi minimipalkkalakivaatimuksin, mutta sadonkorjuujuhlan alla ponnistus sukelsi nopeasti suoraan tyhjyyteen. Jospa siis ei tosissaan tarkoitettukaan; sitä vain, että ensi kerralla selvityksestä puhutaan kuin sen tekemisestä jo olisi sovittu?

Eiei, älkää minua viekö!

Kiitos otsikosta, Ruben Östlund. Sen hän lahjoitti minulle oltuaan Anna Hedenmon haastateltavana SVT:n Min sanning -ohjelmassa, jossa kertoi elokuvansa The Squaren päivällisperformanssikohtauksen ideasta juuri noilla sanoilla. Osui ja upposi. Tarpeeksi pahassa paikassa inhimillisyys katoaa sekä taannumme laumaeläimiksi.

Tietä metsästämässä

(Kuva: Jari Kähkönen) Yläkuva esittää opaste-
karttaa, johon Metsästäjäntie on merkitty
punaisella kolmiolla. Alakuva on tarkenne
kyseisestä kartan kohdasta. Esitys on valmis-
tettu toimituksellisella kuvankäsittelyllä.

Täällä Metsästäjäntie, Kontiolahti. Seisomme vasta uudelleennimetyllä vanhalla kadulla, jota tosin ei välttämättä ole oikeasti olemassa. Käsitys perustuu yksinomaan tien laidassa sijaitsevaan vuokrarivitalon opastekarttaan, jossa voi myös olla painovirhe.

Höhöhöö – tyhjäntoimittaminen perusoikeutena ja älämölö demokratiana

Ihminen ei aina ole ihan siellä tai täälläkään; paljonko luontaista kaksinaamaisuutta pitää antaa anteeksi? Sitä pääsee pohtimaan, kun tapaa kanssaihmisen, joka puheessaan pisteeseen päästyään vetää sanansa vessasta alas todeten ”tää on vaan mun [vaatimaton] mielipide”. Tai purjehtii läpi elämän pelkällä höhöhööllä.

Sellaisten olemassaolon olen periaatteessa tiennyt aina; pärjätäkseni elämässä jouduin oppimaan varovaiseksi ihmisten kanssa sekä tarvittaessa pitämään heihin etäisyyttä. Selkärangaton tuuliviiriys on näet todella ikävä piirre ihmisessä; kuinka kummassa joku voi kuvitella, että sellainen ei heijastuisi myös oman itsen ulkopuolelle?

Aina voi sanoa, ettei ymmärrä. Sitten ei varmasti tapahdu mitään. Ne, jotka ymmärtävät, turhautuvat sekä lähtevät kävelemään etsien onneansa toisaalta. Heillä on muutakin elämää kuin leikkiä heimotulilla oloa torjujien ja jumittajien kanssa. Siitähän tässäkin on oikeasti kysymys; ryhmähyväksynnästä, jota haetaan hölmösti.

Professori Osmo A Wiio oli porvari; minulle jäi myös pysyvä epäluulo niin hänen Helsingin yliopiston oppituolinsa perustamissyystä kuin sen tekotavastakin. Silti, tänään on todettava, että hänen lakinsa viestinnästä osoittautuivat aikaa kestäväksi uraauurtavaksi suurtyöksi. Aina voi käsittää kaiken väärin, jos tahtoo.

Voiko muuta kuin kysyä, että jos kommunismi perustuu kateuteen ja fasismi turhamaisuuteen, mikä kumma oikeuttaa sinut suhtautumaan kuten nyt teet? Sikäli, jos ylipäätään saa koskaan suunvuoron, sillä potaskasta ja netistä kopioiduista lentävistä lauseista ei ole tulla loppua. No, ainakin kunnes nallekarkit menevät tasan.

On nekin, jotka ovat kansansanonnan mukaan ”toisellapuolen mäkeä” eli kuulevat ja näkevät noin puolet ympärillään tapahtuvista asioista, mutta eivät käsitä minkä näkevät sekä kuulevat. Näin he ainakin itse väittävät. Onko ihminen oikeasti tälläinen vai ei; sen ratkaisee ensisijassa kaikki muu vaan ei ainakaan hänen ikänsä.

Siitäkö on kysymys, että jos mielikuvitus oli ratkaiseva syy miksi Homo Sapiens tuli ja valloitti, mutta ei enää sen jälkeen tiennyt mitä tekisi? Joten loputtoman itsekeskeisyytensä ja omanvoitonpyyntinsä vuoksi ihminen sitten nykyään pääosin hupailee, tekee jonninjoutavaa tai peräti pahojaan. Ettei tarvitsisi olla toimeton.

Ilman tätä vaille jäämisen pelkoa, kyttäämistä ja jatkuvaa tarvetta tuhlata aikaansa täydellisen tyhjänpäiväiseen emme olisi koskaan alkaneet internetin käyttäjiksi emmekä olisi sosiaalisissa medioissa. Siispä, sinulla voi olla mediallisen kokoinen yleisö, muttet silti tiedä mitään etkä osaa edes ilmaista sitä kiinnostavasti.

Ennen niin julkaisupäätöksessä kuin sisällössäkin oli selkeä tasoero; näki miksi kukaan ei ollut toisesta koskaan kuullutkaan, mutta yhdellä oli vakaa asema arvostettuna äänenä julkisessa mielipiteenvaihdannassamme. Sekin tosin alkaa jo olla katoavaa kansanperinnettä, sillä yleisö on haihtunut eikä rahaa näy missään.

Vaan ei auta luovuttaa, koska muuten asianosaiset raportoisivat itsestään ja vain huomionhakuiset saisivat puheenvuoron. Se ei käy. Ei, vaikka tyhjäntoimittaminen on olennainen yksilönvapaus ihmiselle ja älämölö toimivan demokratian merkki; ne eivät koskaan voi kummankaan ainoa sisältö. Muuten olisimmekin hukassa.

Kontiolahden niin sanotun linja-autoaseman turvallisuustilanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekö riittää, että lähitulevaisuudessa 202:n päätepysäkki
siirtyy Karpalokaarelle?

Missä kuvitteellisessa karjalaiskylässä jotkut yhä elävät? Luulevat voivansa jättää polkupyöränsä lukitsematta, kun itse poistuvat maisemista puoleksi päiväksi. Ilkkuminen on rumaa, mutta ei omaisuutensa suojaamiseksikaan oltu ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin. Ja ostat pyörän, muttet minkäänlaista lukkoa?! 

Ääneenajattelu on epämukavaa ja pahimmillaan vaarallista

Onko yhteiskuntaa olemassakaan; vai onko vain ihmisiä, jotka elävät yhdessä? Niin vaikeita asioita nimittäin ovat esimerkiksi kaikkien yhtäläinen ihmisarvo ja oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ei kiinnosta; paitsi, jos joku itseään alemmaksi tai heikommaksi luulemansa kyseenalaistaa ne; vai mitä Riikka Purra ja Husu Hussein?

Sen te edestänne löysitte

(Kuva: Jari Kähkönen) Liikkuva lakkovahtiryhmä valmistautuu yritysvierailuun
tes-shoppailua harjoittaneessa firmassa; näin olisin muistavinani tämän kuvan. 

Näin muutaman iltamedian klikkiä jahtaavan ilkkuvan vihanyllytysotsikon; työntekijät eivät muka mahda mitään, jos työnantaja päättää vaihtaa työehtosopimusta. Höpöhöpö; se ei kuulkaas ole kuin CD-kakkuboksin tai ohjelmistolisenssin nettikaupasta ostaisi. Juttu jatkuu, koska ei voi lopettaakaan.

Sirpa Paatero ei todellakaan pyyhkinyt pöytää puhtaaksi

Postin lakko oli huonosti hoidettu case heikolta, osaamattomalta ja kevytsarjalaiselta Sirpa Paaterolta. Hei hulinaa, kun Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjola ministerillä pöydän pyyhki. Eikä tullut edes puhdasta jälkeä; pelättävissä on pilkallisella käsikirjoituksella läpijuostut pelleilyneuvottelut, joissa asia vain pahenee.

Sanokaas, tiedättekö mikä on suojeluliitto?

Jos jotakuta kiinnostaa, laverini ja piironkini ovat kunnossa; en jatka niistä pidempään. Aihe on tes-shoppailu, joka on huomattavan vakava asia eikä kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sd) aikalisä vielä ratkaise mitään. On taidettu taistelulaulun sanoin tulla tehdyksi itse patruunat ja hiotuksi pistimetkin.

Olisinko saanut paremman elämän työläisenä?

Heräsin siivottoman aikaisin muuna pyhäaamuna, rysähdykseen; vuodesohvani neljästä jalasta yksi irtosi ja suisti minua pääpuolesta alaspäin. Seuraavaksi käteeni jäi piironginlaatikon päätylevy, mutta se kävi jokseenkin epädramaattisesti. Tartuin siis oranssiin työkalupakkiini; pohdiskelin samalla elämänvalintaani alkaa kynämieheksi.

Sananhelinää

Kuinka kouriintuntuvan yleisesti tiedetyn ja hyväksytyn itseään toistavainen tulisi olla, että saa kirjoittaa julkisesti? Niinno, haaste on olla yliarvioimatta lukijan tietämystä ja aliarvioimatta hänen ymmärrystään; ei se kaikilta sujukaan, muutenhan pelkkä sanojen peräkkäin laittaminen riittäisi. Sen nyt osaa jo ala-asteikäinen lapsikin.

Poliisi on riittämätön, hidasteleva ja itseluottamukseltaan yli-iso

On-off, nolla-yksi; siinäkö on männäsunnuntaina Porvoossa ja Tampereella syntyneen sotkun perimmäinen syy? Että kaikkivoivan hätäkeskuksen kaikentietävän hätäkeskuspäivystäjän olisi tullut sanoa:”Teitä ammutaan.” Vai olisiko puskasta pitänyt nousta oranssiliivinen virkapukuinen ylikomisario pilliin puhaltaen?

Yhden partion periaatteen on loputtava

Kuuluuko Pohjois-Karjala Suomeen vai ei? Jos kuuluu, sitten siellä pitäisi olla voimassa myös Suomen laki, jota valvotaan. Se, joka ei itse asu maakunnassa, saattaa tuskin arvatakaan paljonko kansan kesken puhutaan rikoksista ja järjestyshäiriöistä, joita yksinkertaisesti joudutaan joko sietämään tai hoitamaan vähin äänin omatoimisesti.

Väärä sankaruus kukoistaa, jotteivät sameat motiivit ja ilmaisuuden himo häiritsisi

Suoraan sanottuna, tämän Ylen jutun välittämä sankaruus on pelkkää vallankäyttöä tirkistely-, kosto- ja vitutuksenhallintatarkoituksessa. Saamattomat sekä köyhät eivät voi pitää tehtävässä varsinaista esirankaisijaa, joten sitten siellä heilutaan itse. Turvallisuuden kanssa mokomalla epäilyttävällä hommailulla ei ole mitään tekemistä.

Komentaja ratsastaa taas, moukat varokaa!

Pasila, menkää päiväunille. Se oli ensimmäinen kommenttini poliisikomentaja Lasse Aapion selvityksestä, minkä hän kertoi Ylelle pyytäneensä sähköpostiinsa tulleen kansalaispalautteen perusteella. Epäilin jopa, että onkohan hän menettänyt työkykynsä oltuaan hyllytettynä Aarnion jutun aikana. Mitäs sanoi, syyttäköön itseään.

Armeija apinoi peitelläkseen osaamattomuuttaan

Tällä viikolla armeija syötti mediataloille uutisenkaltaisen markkinointiviestinnän asiattomasta käyttäytymisestä ja taloudellisista väärinkäytöksistä ilmoittamisesta. PR-eksersiisiin lähtenyt armeija oli ihan oma itsensä eli täysin pihalla, jokseenkin myöhässä ja lähinnä teeskenteli olevansa tekevinään jotain.

Yksin, kalsarisillaan ja päissään aamuyöllä nettiin huutaviin mahtuu vielä

Raskaista seksuaalirikoksista tutkintavankina Yhdysvaltain liittovaltiolla ollut mies menehtyi; ja siitähän riehaantuivat nekin kuin eivät vielä tiedä edes omaa tietämättömyyttäänkään. Kuolinsyytä arvaillaan. Anteeksi, olitteko ehkä läheisiäkin vainajan kanssa? Yleinen-yksityinen ja turha-tärkeä -käsitteet ovat ainakin sekaisin.

Ruotuväen ja armeijan tonttuilu kertoo karusti muuttuvasta Suomesta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvaa
on käsitelty poistamalla siitä
henkilötietoja kuvankäsittelyllä.

Kirjoitin Reservinsivarin loppusodassa, että tietosuojavaltuutettu selvittää saiko pääesikunta luovuttaa nimeni ja osoitteeni toisinaan lehdeksikin mainitulle Ruotuväki -nimiselle propagandamyllylle. Nyt tiedetään; sai se. Oli yksittäistapaus, hyväksyttävä syy enkä ollut luovuttamista ennalta kieltänyt(pirustako edes tiesin että olisi pitänyt).

Identititeettipoliittinen kirjoitus

Amerikan aktiivisten ampujien eli julkistilassa teurastajien teot keskusteluttavat. Miksi ihmeessä? Tulisihan olla selvä, että puhevalta päättyy siihen hetkeen, kun aseeseen tarttuu. Sen jälkeen ei ole enää odotettavissa mitään muuta kuin pysäyttävä laukaus, erikoissairaanhoito, tuomio ja rangaistus. Jos jäi henkiin. Se taas ei ole selviö.

Kun haluat valvontaa, lisää poliiseja

Onko sellaista yhteiskunnallista ongelmaa olemassakaan, johon poliisi ei haluaisi vastata – tavalla tai toisella – omia resurssejaan lisäämällä? Sehän siinä ongelmallista onkin; Suomi ei ole sen paremmin poliisi- kuin rajattoman rikaskaan valtio. Jospa ei lisättäisikään valvontaa; tai jos lisätään, katsotaan tarkemmin minkälaista se on?

Tiesithän, että valvontakamerasi vain katsoo, tallentaa ja välittää eteenpäin?

Joensuussa tapahtunut koulumurto antaa aiheen pohtia valvontakamera-asioita, sillä vaikuttaisi niistä luultavan montaa hyvää, jota paraskaan järjestelmä ei oikeasti tee. Parhaimmillaankin se on vain kuin aita ja lukko...rehelliselle ihmiselle. Epärehelliselle valvontakamerat merkitsevät korkeintaan pientä hidastetta eli haittaa.

Kiinnijäämisriski ei ollut kohdallaan

Jatkan juttua kaupan ryöstöistä poliisitiedotteen pohjalta. Pakko sanoa, että olipa nolo keikka. Huonon itsehillinnän moottoroimana tehty alhaisen saaliin suoritus, jonka tuotolla on lähinnä haluttu päihtyä yhdeksi illaksi ilman suurempia pohdintoja. Juuri siksi olisi tarvittukin korkeampaa kiinnijäämisriskiä, vartiointia.

Antakaa kun miekin huuan, mieki oon somessa

Vain melkolailla pihallaoleva yksilö voi enää kuvitella älyttävänsä toisen viemään lukemansa lehden takaisin kirjaston telineeseen; kysyy mukaovelasti:"Tarviitsie tätä?" Johan olisi maailma mallillaan, jos en jo päälle neljäkymppisenä sitä tajuaisi; vastaan viileästi:"En juuri nyt." Sitten jatkoin toimintaani siitä mihin jäin.

Lähiöammuskelut

Entinen Helsingin poliisin törkeän ja vakavan rikollisuuden rikostarkastaja eli suomeksi rikostiedustelun johtaja, nykyään väkivaltarikosyksikön rikoskomisario Jukka Larkio, puhui toimittajille arvoituksin; sanoi ilmiöstä, joka saattaa olla nyt rantautunut Suomeen. Minun arvaukseni on, että puhe on lähiöammuskelusta.

Että kun et sinä – sitten ei kukaan muukaan?

Yle pyrkii parhaansa mukaan nostamaan puheenaiheiksi nettihäiriköintiä ja -kiusaamista, sillä kauden ajankohtaissarja verkkoilmiöistä on uutispäivänä tänä niitä käsittelevän episodin äärellä. Miksi; puhdehan on täysin tarkoitukseton, koska näiltä vettä ämpäri kerrallaan kaivoon kantaviltahan puuttuu kaikkein tärkein: hyvä tahto.

Oops, oho eller sjutton också – huonosta henkilösuojelusta kärsivät kaikki

Video: Expressen

Kukaan ei huomaa toimivaa turvallisuustyötä; vasta, kun suojattu toiminta häiriintyy liiallisen puuttumisen tai vaarantuu uhkan toteutumisen takia, kysytään että missäs se turvamies oikein oli. A$AP Rockyn tapauksessa sen ovat nyt huomanneet festareilla kävijät, Ylen toimittajat ja jopa valtionpäämiehet.

Liittovaltion syyteratkaisu ei jääne Garnerin jutun viimeiseksi sanaksi

Kuulin jo vuosia sitten New Yorkin poliisin kiinniotosta, jossa Eric Garner kuoli. Juttu eteni äsken vähän, kun liittovaltion syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen kansalaisoikeusrikoksesta yhden poliisin osalta. Osavaltiotasolla syyte oli jätetty nostamatta jo aiemmin. Siinäkö kaikki? Ei. Koko juttuahan katsotaan ihan vinoon.

Tottelemisintoutuneet ja todellisuuskriittiset vapaan ihmisen riesana

Ennenmuinoin yhteiskunta oli jo lähtöjään hyvin epäyhdenvertainen ja vahvemman valta kukoisti. Tänään tavataan sosiaalidominanssia, jota potevat hakemalla hakevat mahdollisimman reikäpäisen tyypin itsevaltiaaksi, kunkuksi; saadakseen sortaa niitä kenet asemoivat itsensä alapuolisiksi. Häh!? Valitettavasti tämä on täyttä totta.

Onko poliisilla liian pieni patukka vai eikö se vain osaa?

Valitettavasti minulla on pidempi ja laajempi näkymä poliisiin kuin oikeasti kiinnostaisikaan; on tullut eletyksi sellainen työ- sekä yksityiselämä. Mutta otsikkoni kysymystä en ole osannut silti ratkaista; se kahahti metallinsointuisesti auki edessäni jälleen kerran, kun tätä viimeisintä pissapoikajuttua hekumoitiin sosiaalisessa mediassa.

Aika herätä tähän päivään, suomalaiset

Yle kertoo nettisivuillaan ja A-studiossa uzbekkimaalareiden ja -rappareiden joukkokarkotuksesta väärennettyjen papereiden vuoksi. Ilta-Sanomat uutisoi Ylen uutisoineen, mutta tekee sen hieman enemmän värittäen ja skandalistisesti. Kuulkaas suomalaiset, on aika herätä tähän päivään; muuten ei hyvää seuraa.

Varusmiespalvelus on valmis hävitettäväksi

Kenenkään ei pidä suorittaa aseellista varusmiespalvelusta. Piste. Mutta; koska se ei ole vaivoitta purettavissa ja joitain intoutuneita on liian vaikea pidätellä, mokoma ajastaan jäänyt kummajainen voisi ehkä jäädä olemaan virallisesti valikoivana tai oikeasti vapaaehtoisena. Väistämätön tapahtukoon; vähimmän riesan tietä.

Turvallisuustyö ei ikinä ole sosiaalityön tai kuntoutuksen muoto

Video: Expressen

Turvallisuustyöhön ei ole mitään asiaa, jos niin ikä, pätevyys kuin soveltuvuuskin eivät ole kohdallaan ja siten luvat kunnossa. Jos osana sosiaalityötä tai kuntoutusta keksitään työpaikka, sellaisen haltija voi olla vastuussa korkeintaan omasta turvallisuudestaan. Katsokaapa nyt kun ”isäntä näyttää mallia” Tukholmassa!

Sata tapaa vaieta ja salata ajatuksensa

Itäheimolla on kummallinen tai suorastaan jokseenkin naurettava kauppatapa. Ihan sama mistä puhutaan tai mikä sen arvo olisi ollut; yhteisymmärrys tulisi jokatapauksessa saavuttaa ajatustenluvulla. Että ”en halua enkä ainakaan tarvitse, mutta voin minä kyllä ottaa”. Häh, sanon minä moisesta ajattelusta.

Olehan syrjimättä

FB-kamu, jonka olen tuntenut ala-asteelta asti, jakoi Helsingin Priden aikaan meemin; se oli paitsi epähauska, mutta myöskin nettinatsien suosiossa, koska siinä yhdellä loukkauksella tavoittaa maksimimäärän identiteettejä. Mutta; miksi vaivautua ripittämään ja opettamaan, kun pääsen piinastani klikkaamalla "piilota"?

Kummallinen kyltitys Kontiolahden kirkossa

Asun vakituisesti Kontiolahdessa; kuulun evankelisluterilaiseen seurakuntaan ja sen kirkko on menneisyydessä ollut sukumme vihki- sekä kastekirkkona. Kävelyllä käydessäni reitti kulkee usein kirkon ohi, mutta tänään pihalla pisti silmään omituinen kyltitys. Siinäkö on syy Facebook -keskusteluun tästä osoitteesta?

Vai on opiksi otettu; mitä sinä sillä nollatoleranssillasi tarkoitat?

Armeija ystävineen oli jo kovaa kyytiä minimoimassa vahinkoja, kun Lemmenjoen örvellyksen tuomiot tulivat. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) väittää, että armeijassa on nykyään nollatoleranssi epäasialliselle käyttäytymiselle eikä ryyppääminen ja rellestäminen kuulu sinne. Häh? Anteeksi mitä?

Osku Pajamäen aatteellinen perunkirjoitus

Jos joku ei osaa, viitsi tai ymmärrä yllä lukemansa, olkoon itse yksinomaisessa vastuussa harhaluuloistaan; tietenkin nimihenkilö elää enkä todellakaan toivo hänelle mitään pahaa. Teemani on se aatteellisuus, joka Pajamäen Ahne sukupolvi ja Perintö vai perintä -kirjoista jää jälkeen.

Kaiken keskiössä on väärä sankaruus

Mikä saa vartijan ja järjestyksenvalvojan tekemään sen mistä iltapäivälehdet kirjoittavat sekä nettikansa kohisee? Selitys ei oikeasti ole vaikea ymmärtää, mutta se on kyllä tavattoman ruma. Kiero ja ahne johtavat hölmöä harhaan, sekä hylkäävät kun tulee tosipaikka. Aivan sama; kunhan tahto tapahtuu ja pääluku täsmää.

Älä Jarmo Mikkonen sontaa puhu, sinä ja alaisesi tästä olette vastuussa

Iltalehti koettaa ottaa kaiken irti Forssan vartijapahoinpitelystä, mutta Solmu Salmisella ei uutispäivän päätteeksi ole näyttää kuin jokseenkin varma tieto uhrin sukupuolesta sekä rikosaseesta. Ja sitten hän antoi tämän työnantajan luritella itsensä irti kaikesta vastuusta pienellä anglismilla, sekä hieman saman vanhan toistolla.

Aika taktiikan muutokselle ja pöljien vaikenemiselle

Ilta-Sanomat uutisoi tuoreesta hovioikeuden tuomiosta, jossa Helsingin Pohjois-Haagan lähijuna-asemalla kärjistynyt poistamistilanne sai verraten varmasti loppusinettinsä. Huonosti meni; mitä sitä yhtään kaunistelemaan, on tullut aika miettiä taktiikan muutosta yksityisen turvallisuusalan kenttätoiminnassa.

Yksityisten turvallisuusyritysten on laitettava asiansa kuntoon

Kun kuulin uutisen Forssan Securitaksen kauppavartijan pahoinpitelystä, totesin että seuraava teksti tulee tästä; muut aiheet saavat nyt odottaa. Se oli yhteensä neljäs turvallisuutta työkseen tekevien kokema vaara- tai väkivaltatilanne lyhyen ajan sisällä; ilmiö paljastaa häkellyttäviä puutteita yksityisellä turvallisuusalalla.

Armeijamyönteisyys on hulluutta, minkä sille mahtaa

En ole ihmisten pelokkaimmasta tai tuppisuisimmasta päästä, joten osallistuin Rysky Riiheläisen Facebook-seinällä keskusteluun ammattiupseeristomme maailmankuvasta; periaatteessa tiesin kyllä jo vanhasta muistista mitä odottaa. Ei siitä yksinkertaisesti pystytä keskustelemaan; ei asiasta eikä asiallisestikaan.

Ilkeydestä

Tuo vissiin kuvitteli olevansa hienotunteinen, kun tuollaista tekee? Änkeää auttamaan vaikkei pyydetty. Utelee asioita, jotka eivät hänelle kuulu; koettaa usuttaa toisia tekemään likaisen työn, mikä olisi pitänyt yleensäkin jättää tekemättä. Kaltaisillaan saattaa olla hymy naamalla ja kauniit elkeet, mutta kyse oli silti pelkästä ilkeydestä.

Terveisiä roskatynnyriin, kenttävalvonta?

Ai, nyt paljastavan rikostutkinnan resurssien väheneminen on yht’äkkiä valtakunnanverkon uutinen, kun Helsinki päätti rikosylikonstaapeli Kenneth Erikssonin eläköitymisen yhteydessä lakkauttaa kyseisen ryhmän laitoksessaan? Näin kertoi Ylen radiouutiset. Johan tämäkin on ollut tulollaan useita vuosia pitkin maata.

Ajattelussa on ihmiskunnan ainoa toivo

Kylläpä tuli taas lukijareaktioita. Mutta miksi kirjoittaisin menestyksekkäästi, kun voin kirjoittaa sen ja siten kuin itseäni huvittaa? Tekijällä on sekä tuleekin olla kirjoittamisen vapaus; hän ei ole vastuussa lukijan tunteista tai ajatuksista. Eikä tekijä liioin välttämättä ole sama asia kuin teksti; jokohan senkin viitsisi jo lopulta uskoa?

Taitaa tulla ihan pelkkää Plattaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Katselin verkkoaidan lomitse,
että mitä tuleman pitää.

Pohjoiskarjalaiset tuskin edes tietänevät, että mikä on platta, sillä harvapa täälläpäin tuon svetisismin puheessaan sanoo. Pienellä etukirjaimella kirjoitettuna sana tarkoittaa levyä tai tasaista; isolla Peellä taasen puhe on Tukholman Sergelin torista, mikä ei todellakaan ole hyvä mainesana sille josta sitä käytetään.

Voi kun joku tulisi käymään

En suuremmin vaivaudu ajatuksesta, että ajanmittaan itsestänikin tulee yksinäinen pohjoiskarjalainen vanhus, joka suree kun kukaan ei käynytkään. Minä näet tuskin alan elää kuten täkäläisittäin perinteisesti; nousta joka aamu kuudelta nököttämään käsi poskella keittiönpöydän ääressä; odottaen, jos joku tulisi käymään.

Ei ritsitietoa pöytäkirjaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Ritsikirjoja.

Näin toukokuun lopussa suomenkieliseen mediaan ehtineet uudet paljastukset yhdysvaltalaisen kansalaisoikeusliikkeen ikoni Martin Luther King jr:n elämästä siinä kuin toisetkin. Täälläpäinhän aihe ei sanottavasti puhututtanut kuin joitakin ylilautailevia nettinatseja; ehkäpä hyväkin niin.

Myyjä joka on vartioivinaan vai vartija joka myy

(Kuva: Jari Kähkönen) Sittenkö on hyvä, jos kauppa
on kiinni - pysyvästi?

Lauantaina Joensuun Mutala-Rantakylä -ilmansuunnassa ryöstettiin kauppa, epäilty tekijä vangittiin eilen. Nämä alati tavallisemmiksi käyvät väkivaltarikokset ovat useassakin eri suhteessa kipakka varoitusmerkki yhteiskuntamme tilasta. Vieläkö on aikaa muuttua, vieläkö pystytään ottamaan opikseen?

Mitä sä oikein yrität?

Sopimattomuudessa on kaksi tasoa; syntymästään
kieroonkasvaneet ja rankan elämän mennessään
viemät.

Kovin usein maksava asiakas ei näytä tehneen itselleen selväksi, että mitä on ostamassa. Yhtä usein vartioimisliikkeen toiminta on luokatonta, joten tietämätön tuppaa ihmettelemään miksei haluton vartioinutkaan sopimatonta ja kävi kuten näyttää käyneen. Jatkan siis nyt tämän postauksen teemasta.

Ihmiskäsitys ja nöyryytys

"Vaikka 1970-luvulla herrahississä oli tuhkakuppi, koska "kaikki" polttivat; ja 1980-luvulla luokkaretkibussiin lastattiin myös opetuksen järjestäjän tarjoamat maksuttomat eväät; niin koeta ymmärtää, että sinä olet silti itse vastuussa ihmiskäsityksestäsi. Kummassakaan se ei kuulunut tarjoiluun",

sanoin minä; nyt toisintona yhden viikonlopun aikana ainakin kahdesti käytetystä verkkokeskustelun hokemasta.

Kun et vaan osaa

Video: Itä-Suomen poliisi, HS ja Youtube

Keskisormen näyttämisen vuoksi kiinniottaminen on tavattoman heikko esitys, koska oikeasti haettiin nolaamista, pelkoa ja/tai alistumista. Jos asiaa edes ajattelee asiallisesti, tehtävänä; jo lähtötilanteessa on oltava tarkkana. Mikä on oma sanaton viestintä ja tuliko keskustelunavaukseksi "ne kuuluisat viimeiset sanat".

Aika oppia de-eskalaatio

Video: MTV Uutiset, Facebook-jako

Suomen poliisin on tullut aika oppia de-eskalaatio. Kulku on ollut hidasta. Kun olin nuori mies ja aloittelija nuoruudenammatissani, opittiin pakkokeinon sekä voimakeinon välinen ero. Eli, vaikka oli oikeus pakottaa joku tottelemaan tehtävän suorittamiseksi; häntä ei silti voinut kohdella aivan miten tahansa.

Viranomaisvastainen

Arkistokuva, jossa näkyvät henkilöt eivät liity 

mitenkään tekstiin. Jotkut ottavat virka-asemansa 

niin vakavasti, että katsovat olevansa lähtökohtai-

sesti aina kanssaihmisensä yläpuolella; vaikka 

oikeasti olisivat tämän kanssa kirjaimellisesti sil-

mäntasolla.

Luin verkkosivustosta, joka tarjosi ohjeita verkkohäiriköinnin kohteeksi joutuvalle asiantuntijalle ja hänen organisaatiolleen. Jouduin sivuraiteille pääasiasta, kun nimetön kihlakunnansyyttäjä sanoi siellä otsikkoni v-sanan kaksi kertaa peräkkäin. Mitä? No, se on se valta-asema; aina ne kuvittelevat olevansa majesteetti, jota ei saa ”loukata”.

Kun kukaan ei vartioinut vartijaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaikki luulevat tietävänsä kai-
ken vartijoista, koska havaitsevat teipatun auton.
Tämä on arkistokuva, joka ei esitä ajankohtaista fir-
maa tai henkilöä.

Joensuun seudulla on siirtynyt syyteharkintaan rikossarja, johon epäiltynä on vartioimisliikkeen osakkaana ollut vartija. Osa teoista on tehty vartioimiskohteisiin käyttäen vartijan kulkuavainta, mutta poliisin 16 esitutkintapöytäkirjaan mahtuu itsenäinen mökkimurtosarjakin. Nähtävästi kukaan ei vartioinut vartijaa.

Sanokaa sille sitä siitä

Niin kutsutut sanokaa sille sitä siitä -keskustelut ja muu vastaava kieronpuoleinen seläntakaisvaikuttaminen ovat ikiaikainen perinne. Se jatkuu vastakin, koska lukuisista pahoista vaikutuksistaan huolimatta, jostain kumman syystä kukaan ei oikeasti vastusta ajatusta.

Tää on mun mielipide eikä sitä tarvi perustella

(Kuva: Jari Kähkönen) Torjunta voi olla sisäisesti
välttämätöntä, mutta ei silti aina onnistu.

Kirjoittavalle ihmiselle sanottavien inhottavuuksien joukossa on ainakin nämä kaksi: en ymmärrä ja mitä sä oikein kirjoitit. Pinnallisesti nähtynä siinä yksi ei viitsinyt edes lukeakaan tekstiä ja toinen ei sitä käsittänyt, mutta koska puhe on torjunnasta niin tietenkään asia ei ole ihan näin yksiselitteinen tai helppo.

Vai taistelemassa sitä ollaan

Soldiers Of Odin piti lauantaina Tampereella kevätparijonokävelyn. Ei kylttejä, ei huudatusta ja sääntöjäkin noudatettiin. Se elää siis sittenkin, vaikkei kyllä soisi. Onko tämä satunnainen turhautumisen ilmaus, vai valmistautuminen tarkoitukselliseen ”sotanäyttämön” vaihtoon, jos Korkein Vastarintaliikkeen lakkauttaa?

Poliisin jengipropaganda tärvelee niin kadulla kuin mediassakin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Satunnainen lukijani on rikoksettoman elämäntavan viettäjä, joka luullee vielä itseään kunnon ihmiseksikin. Siksi hänelle poliisilla on tavattoman suuri uskottavuusarvo; sanotaan mitä tahansa, ja aina menee täysillä läpi. Rikollisjengejä hän halveksuu eikä erottele, että oliko joku sen paremmin rikollinen kuin oikeasti jengissäkään.

Mietelause

"Ei minun kuulukaan mitään niin sanotusti tietää; vain löytää tietolähde, arvioida sen luotettavuus ja päätellä tarvitaanko tiedon käyttöön kyseisen alan erikoiskoulutusta."

Miun Työn Tekijät ja Pohjois-Karjalan kansallispuku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksi pahimman pään kulttuurishokkia tähän maakuntaan muutettuani olivat työn tärkeys; ja kuinka jokapaikkaan pitää kulkea puolipiruillen sanoen niin kutsuttu Pohjois-Karjalan kansallispuku päällä. Se on sävy sävyyn stailatut työpukukankaiset pusero ja housut. Olipa työ mikä tahansa tai vaikkei sitä ihan aina olisi olemassakaan.

Jatkuvatuijotteinen automaattilärpätin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Asun viidettä vuotta vakinaisesti Pohjois-Karjalassa; olen kohtuullisesti perehtynyt maakunnan ihmisiin sekä ilmiöihin. Kun taas kerran kävin Lehmon S-Marketissa ostoksilla ja jouduin toljotettavaksi; päädyin ajatukseen, että tässähän on maakunnan asujaimiston luonne näkyvissä aidoimmillaan.

Se on jokaisen oma asia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pitkät jäähyväiset nuoruudenam-
matilleni tuntuivat kerta kerralta ahdistavammilta.

Olin kolmikymppinen, kun setämies kysyi ensimmäisen ja ainoan kerran aionko mennä naimisiin. Olin nelikymppinen, kun täti-ihminen riekkui edessäni uutisella tyttärensä lapsesta. Kysyi onko minulla, vaikka tiesi ettei ollut. Vastasin piruuttani, että ellen itse muista montako löytyy; kysyn voudilta tai sossusta.

Nolo poliisijuttu ja kysymykset mitä ei pääse karkuun

(Kuva: Jari Kähkönen)

Helsingin käräjillä istutaan poliisirikosjuttua, joka on poikkeuksellinen niin määrältään kuin laadultaankin. Maassamme poliisia ei oikeuden edessä juuri nähdä; ja Suomen Kuvalehden selostus prosessin sisälmyksistä ei todellakaan mieltä ylennä. Kumpi on pahempi; mahdolliset rötökset vai mitä tämä kertoo järjestelmästä?

Oletteko te joustavia – saatte tunteja?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otsikon kysymyksen kuulin silloisen G4S:n silloisen toimitusjohtajan Petri Peltomaan suusta vuosia sitten, kun tein turva-alan nettilehteä ja meillä oli sidosryhmätapaaminen yhtiön silloisella konttorilla Helsingin Pitäjänmäessä. Sattuvasti sanottu, vaikkemme turva-auttajista tuolloin puhuneetkaan.

Kotihoidon nykytila on itsetehty ongelma

(Kuva: Jari Kähkönen) Laillisuusvalvontaa on
montaa sorttia; enemmän tai vähemmän vaka-
vissaan tehtyä sellaista ainakin. Ja sepitettyä.

Maanantain MOT oli vähän uutta sisältävä ja mihinkään puuttumaton lässynlää. Se olisikin jo uutinen, mikäli joku ei ihan oikeasti tietäisi vartioimisliikkeiden sekaantumisesta hoivatyöhön. Ja sitten vähintäänkin arvaisi, että siellä nyt eivät varsinaisesti pätevät hoitajat tee normien mukaista hoitotyötä. Yleistäen sanoen.

Hajahavaintopäivä

(Kuva: Jari Kähkönen)
Minua kiinnostaa Pohjois-
Karjalan asiat.

Yleisradion aluetoiminta uudistui. Vast’edes iltapäivälähetyksiä toimitetaan alueellisesti eikä enää maakunnallisesti. Huono veto. Kuinka paljon kuvitellaan saatavan anteeksi sillä, että joka tunnilla puolelta tulee oman maakunnan uutiset? Tai missä kuuluu väitetty toimittajien käytettävyyden lisääntyminen kentällä?

Pantaa pukkaa, normaalisti Yleisradio

Totaalikieltäytyjä ei yleensä joudu
enää kaltereiden taakse vaan suo-
rittaa rangaistuksensa kotona val-
vontapanta kiinnitettynä esimer-
kiksi jalkaan.

Muodollisuuden, lainkirjaimen ja kohtalonpalvonnan raamittama Suomen julkinen elämä on tasoittumaan päin. Sillä on hyvätkin puolensa, mutta juuri nyt minua ärsyttää kaikkein eniten aseellisen varusmiespalveluksen palvonta. Ei sellaista voi normaaliksi sanoa, koska koko käsite itsessään on sangen perverssi.

Mietelause

YK:n julistama maailman sananvapauden päivä, jota myös lehdistönvapauden päiväksi kutsutaan, ansaitsi minusta oman mietelauseensa.

"Koeta muistaa, että ihmiset ovat aika saatanan oikullinen ja epäreilu yleisö, joka ei toimi sinun parhaaksesi; eikä ole olemassa auttaakseen sinua onnistumaan."

Armeijalle olet aina arvoton

(Kuva: Jari Kähkönen) Historiallinen sotilaspoliisi-
tunnus toisen maailmansodan ajalta.

Jotkut voivat olla sotilasarvoltaan, palveluspaikaltaan ja mobilisointimuodoltaan asemassa, jossa otsikkoni armoton totuus ei iske vastaan joka ainoa päivä. Suon jopa spekulatiivisen mahdollisuuden, että totuutta voi onnistua välttämään tai tietoisesti pakenemaan koko ikänsä; kunnes on varareservin partasuu-ukko, jonka sotilaallisuudesta on jäljellä enää pelkät muistot.

Köyhää

(Kuva: Jari Kähkönen) 
Köyhyys on suhteellista.
Joku työn  raskaan raataja 
tekee töitä Vappunakin.

Karjalainen, joka itseään sanomalehdeksi Isolla Ässällä yhä toistasatavuotisesta olemassaolostaan huolimatta mainitsee; maksumuurittaa ilmaiseksi saamiaan ja minimaalisesti, jos mitenkään toimitettuja pikku-uutisia. Kyllä on köyhää; sitäkö se on ettei ole väliä mitä tiedät, vaan mitä sinun luullaan tietävän?