Kun ei lopettaakaan voi, on pakko jatkaa

Otsikko on vastaukseni lapsuudenkaverini puhelunlopetusrepliikkiin äskeisenä myöhäiltana, kun oli kumpaisenkin aika siirtyä iltapuhteisiin. Todellakin; näin sitä on asiat nähtävä, vaikka tarkoittaisi silläerää muutakin kuin tuttavallisen jutustelun kerrallista loppua. Jatkettiin toisena aikana.

Hyvää päivää, mikrofoninvartta

Huomasin tässä päivänä eräänä, kun YLE:n nettiuutisia luin, että Anne Ali-Hokaksi mainittu keskinkertainen pitkänlinjan ajankohtaistoimittaja-henksu oli tutkivinaan maan työttömiä. Mitähän tuostakin mahtaa tulla? Luullee saavansa sujuvaa sanailua työvoimapalvelumallin muutoksesta – jos oikein tietää itsekään.

Ei tämä talo ole olemassa sinun kierroksiasi varten

Jokseenkin noin minulle sanottiin 1990-luvulla. Jos kuulisin sen nyt uudestaan, luultavasti vastaisin seuraavasti:”No, sitäkö varten kierroksia tehdään, että koko ajan vilkuilen ikkunoista pihalle, josko joku on jotain vailla?” Silloin en tainnut sanoa mitään; olin tosikko, ja minulla oli myös kuvitelma ammattiin liittyvästä käyttäytymisvelvoitteesta.