Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Tökeröyttä kaikenaikaa, -ikää ja välineissä

 Se on taas tämä aika vuodesta. Ventovieraatkin alkavat puhua toisilleen, kun katukuvassa näkyy muka uusia kasvoja ja kesän ulkopuolisen ajan suljettuna olleessa palvelussa on ruuhkaa. Käykin helposti niin, että puolessatoista tunnissa saa puhua enemmän kuin normaalisti viikossa.

Aika nurja toimintatapa

(Kuva: Jari Kähkönen) Entisen ravintolan tilojen oikea puoli on nyt jonkunsortin kokous-
huoneisto.

No, seuraavana päivänä suuntasin paikalliseen kirjastoon, jossa oli käynnissä 150-vuotisjuhlien taiteilijanhaastattelu ja kahvittelu. Olisin tyytynyt lukemaan lehteni aulan näyttöruudulta, sekä menemään sitten matkaani, mutta kahta puuttui. Viikko Pohjois-Karjalan ja Vaarojen Sanomat sai näet vain paperisina.

Asiaa kirjaston valoista tai vähän niiden vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Karjalaiset ovat suupalttia heimoa. Kaikkein eniten he rakastavat koirana olemista, jossa toisen – mieluiten viranomaisen tai suuryrityksen, mutta periaatteessa kuka tahansa käy – asioista räkytetään huvikseen. Päämäärä on saada nauraa, kun kohteeksiotettu juoksee tyhjäntakia.