Tietopohjaisuus kunniaan – vastuu sinne minne se kuuluukin

(Kuva: Jari Kähkönen)

YLE Urheilun Jaakko Servo ja Kamilla Rajander kirjoittivat nettiin jälkiartikkelin erotuomari Mohammad Al-Emaraan AC Oulun sekä FC Oulun välisessä jalkapallo-ottelussa kohdistuneesta rasistisesta huutelusta. Se oli minusta bloggaamisen arvoinen suoritus, mutta ei kuitenkaan hyvässä mielessä.

Lainaan:" // huutelija on nyt tunnistettu ja hän ei ole jatkossa tervetullut AC Oulun kotiotteluihin. Seura kykenee estämään henkilön sisäänpääsyn vain tapahtumakohtaisesti, koska järjestyslain mukaan seurojen ei ole mahdollista antaa täydellistä porttikieltoa yksittäiselle henkilölle."

Lakiviite on väärin; historiallista huvikieltoa eli porttikieltoa ei annettu järjestyslakia edeltäneiden kunnallisten järjestyssääntöjen vaan huvitilaisuuslain sekä majoitus- ja ravitsemisliikeasetuksen nojalla. Järjestyslaki säädettiin, kun kunnallisvaltuustojen päättämät järjestyssäännöt katsottiin perustuslaillisesti ongelmallisiksi. 

"Porttikieltoja ei annettu koskaan kunnan järjestyssäännön nojalla ja järjestyslaki ei liity asiaan mitenkään."

Porttikielto ei olemassaolessaankaan liioin ollut koskaan "täydellinen" vaan tiettyä ravintolaa tai huvinjärjestäjää koskeva ja määräajan voimassaoleva. Ravintola tai huvinjärjestäjä esitti sitä, mutta varsinaisen päätöksen asiassa teki poliisipiirin päällikkö. Käytännössä se tarkoitti, että järjestysmies ei päästänyt kieltolaista sisään.

Jutun pääsyn estämiseen kykeneminen taas on samanlainen puhekielisyys kuin sanoa asuntomurron uhrina "tulleensa ryöstetyksi", vuokra-asunnosta tahdostaan huolimatta pois joutuessaan "häädetyksi" tai jonnekin sisäänpääsyn estyessä katsoa olevansa "porttikiellossa". Tämä todellisuudenkuvailu ei kuitenkaan ole totuudenmukainen. 

Hävettävää kyllä, jopa kurssinkäyneet historialliset järjestysmiehet saattoivat joskus möläyttää p-sanan tottelemista edistääkseen, vaikka virallista kieltoa ei ollut olemassa. Siksi bloggaankin; mokomalla tekokansanomaisella puheella on pitkät jäljet, mutta toisin kuin luultiin, se ei edistä vaan pikemminkin sotkee ihmisen ymmärrystä.

"Siksi bloggaankin; tekokansanomainen puhetapa ainoastaan sotkee kansalaisten ymmärrystä eikä edistä sitä."

Järjestyslaki on periaatteessa oikaistava virhe; korrekti laki olisi nykyään ollut nimeltään historiallista huvilakia seurannut kokoontumislaki. Muuten olisi nähdäkseni vältettävä epätäsmällistä kielenkäyttöä. Kansalaisten pitää oppia niin velvollisuutensa kuin oikeutensakin, mutta myös kummankin oikea käyttö.

Niin. Historiallisen järjestyspoliisin hälytysosaston komisariokin oli luullakseni saanut 25 vuotta sitten pidetyn järjestysmieskurssini oppitunnin pitäjäksi ruvetessaan ylhäältä jalkautettavaksi ajatuksen, että huvikielto oli – kaiketi oikeudellisesti – uhanalainen. Vai katsoiko julkinen valta, jottei moinen enää kuulunut tehtäviinsä?

Siispä; turvallisuushenkilöstön tuli hänen mukaansa jatkossa niin havaita, tunnistaa kuin tunteakin ne keitä ei pitänyt päästää sisään – voimassaolleen parakraafin mukaisella – "elämäntapaperusteella". Tätänykyä turvapalvelulaissa kirjoitetaan häveliäästi, että aiemman käyttäytymisen perusteella on syytä epäillä.

"En saata sanoa, että tuliko historiallinen porttikielto oikeudellisesti uhanalaiseksi vai eikö julkinen valta enää vain jaksanut."

On yleisinhimillinen toive – etenkin Suomessa – , ettei itse joutuisi päättämään tai etenkään tekemään mitään; ennemmin heittäydyttäisiin – näemmä yhä – jonkun ylhäältäpäin toimivan "kaikkivaltiaan" eli auktoriteetin huomaan. Erityisesti tässä asiassa ajattelussa on vain se haittapuoli, ettei moista ole eikä enää koskaan tulekaan.

Siispä; yleisönsä maailmankuvaa rakentavan journalistin soisikin olevan tarkempi julkaisemansa suhteen. Ei pidä tunnelmoida joutavanaikuisia vaan on pysyttävä tietopohjalla; on kohdistettava odotukset sinne minne vastuukin kuuluu. Jos järjestät jalkapallo-ottelun, olet järjestyksenpitovelvollinen. Piste.

Tilaisuuden saatuani katson myös sopivaksi huomauttaa, että tällöin myös otteluiden turvallisuuspäälliköinnin ja järjestyksenvalvonnan on oltava tehtäviensä tasalla. Aina ei siltä vaikuta. Kerrankin muuan nuoruudentoveri tarinoi, jotta pääsynsä enpä-sano-mihin otteluun estettiin, koska kuulemma ”oli vaaraksi lajille”.