Se erikoinen tai oikeastaan ainoa, johon kyseinen luuseri pääsi käsiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämäkö se on sitten kauhein asia maailmassamme?

Ajatustyö alkoi Michela Söderströmin Halipoliisin aikana, sai lisää virtaa Emmi Nuorgamin YLE-haastattelusta ja Karjalaisen Petra Mustosen therian-jutusta. Se tuli valmiiksi Maikkarin Nelli Hyttisen naisviha-nettijutusta sekä Maija Vilkkumaan Bossladyn YLE-ennakosta. Vaikka olihan toki jotain pohdittu aiemminkin.

Naisten turvallisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Sininen hetki syrjäkujalla; vai Se Tavallinen Paikka, jossa kaikki
paha aina tapahtuu?

Luin lauantaina YLE:n netistä melkoisesti naisvihasta; seassaan oli myös fyysistä turvallisuutta käsittelevää tekstiä. Sentähden päässäni alkoi raksuttaa, ja mieleeni palautui eräitä huvittavia naisten turvallisuusmokia; FAILEJA, kuten nykyisellä verkkofingelskalla tavataan sanoa.

Kun et voi tietää

(Kuva: Jari Kähkönen) Joensuu City; pahoinpitelypaikka on kaiketi ollut tuossa polkupyörä-
katosten takana näkösuojassa.

Näin kaksi arkirikollisten pikkujuttujen otsikkoa, kun päivitin itseäni mediallisesti tänävuorokaunna. Oli ollut pahoinpitely Joensuun keskustassa ja oluen näpistys Liperin Ylämyllyllä. Päädyin ajatukseen, että kun et avarassa maailmassa taivaltaessasi voi ikinä tietää mikä liittyy mihinkin tai mitä mistäkin seuraa.

Asiaa napista tai napin vierestä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tässä maailmassa on muutakin kuin yleisön suosio, brändiarvo tai myynti. Esimerkiksi sen varominen, että mitä joutuisit itse uhraamaan niiden saavuttamiseksi. Mikäli pohjimmiltasi tavoittelet Jumalan totuutta tai ihanneyhteiskuntaa; onko tekemiselläsi ylipäätään itsesi ulkopuolista merkitystä?