Passinorsun sukupuuttoon kuolemisen johdosta

(Kuva: Jari Kähkönen) On yleinen pääkaupunkiseutuinen uskomus, että
poliisi saapuu siellä aina paikalle nopeasti.

Kukaan ei tätä enää muista; se oli silloin, kun poliisi käytti vielä kauluspaitaa, solmiota ja prässihousuja. Arvollisten julkisten rakennusten edustalla oli konstaapeli aluksi ympäri vuorokauden sekä sittemmin päivänvalotunteina –vartioimassa. Myöhemmin tapa harveni ennen kuin tyystin katosi.

Passinorsun heimo oli siis poliisi, suku virkapukuiset ja tehtävänsä sai yhteisön sisällä tuollaisen puhekielisen muodon, koska se oli usein aloittelijan ensimmäinen työ tai rangaistun karu kohtalo. Esihistoriallinen esi-isänsä kuului vartiomiehistöön, joka vastaa nykypäivän hälytys- ja valvontatoiminnan eli kentän konstaapelia.

Vaan niinhän usein käy, että historia ei katoa; se ajaa vain bussilla päätepysäkille sekä tulee kohta uudestaan takaisin keskuuteemme. Näin oli ollut männäyönä puoliyhden tietämissä Helsingissä Valtioneuvoston linnalla, kun siviili soitti häkeen pääoven edustan sotkemisesta eikä verestä kiinniottoa pystytty silti tekemään. Olipa noloa!

"Siviili soitti häkeen sotkemisesta Valtioneuvoston linnalla, mutta poliisi ei saanut tekijöitä kiinni. Olipa noloa!"

On tosiaan yhä voimassaoleva yleinen pääkaupunkiseutuinen uskomus, että poliisi saapuu aina paikalle nopeasti, sillä onhan yhteiskuntamme kokonaisuutena niin teknistynyt erikoistunut tehokas ja toimivakin vielä. Kuka enää muistaa kysyä; oliko nimeltämainitussa paikassa enää mitään valvomoa tai vartijoita ollenkaan?

Olisi pitänyt kameraohjaimen akustisen varoittimen ääntää, monitorin vilkkua ja hälytyksen lähteä niin omille kuin firmankin – kaupungin ytimen – operatiivisille resursseille; viiden naamioidun sotkijan yhdenaikaisesta kiinniotosta seuraa taatusti ruma kamppailutilanne. Ylivoima hyvä, koira parempi ja ampuma-ase paras.

Sitä minä tässä vain taas bloggaan, että kun "passinorsun" sukupuuttoon kuolema ei näytä ketään liikuttaneen eikä mitään tullut tilallekaan. Toisin oli Ruotsissa, jossa vastaavat paikat peitti ensin yksi vartija ja sittemmin useat suojelusellaiset samanaikaisesti pistooli vyössä. No, nytpä nähtiin mitä seurasi, kun poliisi täällä katosi!

"Passinorsun sukupuuttoon kuoleminen Suomessa ei näytä liikuttaneen ketään. No, nytpä nähtiin mitä siitä seurasi!"

Vai nähtiinkö sittenkään? On kovin suomalainen järkeily, että ollaan vain naama pokkana ja annetaan asian unohtua; kaikki normaalistuu kuitenkin kohtuullisen nopeasti. Valtiojohtomme turvallisuutta on menestyksellisesti loukattu, vaikka isolla asteikolla ollaankin yhä sen kevyessä, jotten sanoisi naurettavassa päässä.

Tulevaisuutta en käy ennustamaan. Voi aivan yhtä hyvin käydä niin, että lisää vastaavaa ei tule; kuin, jotta nyt nähdystä muodostuu kierteittäin nopeutuva&pahentuva jatkuva eskalaatio, jonka jälkeen Suomessa on pakko ajatella turvallisuudesta tyystin toisin kuin lähimenneen uusimman liberalismin manageriaalinen arkijärki opasti.

Jos puhutaan heikoista signaaleista, sietää muistaa, että vahvuus voi aivan yhtä hyvin olla itsesokeutta; ja onnellisuuskin pienen piirin keskinäistä selkääntaputtelua, mitkä molemmat miedoimmillaankin vieroksuttavat soidinmenoja vierestä katsovaa. Mutta, jos ne koskaan alkavat ällöttää; silloin konkreettinen väkivallanteko on lähellä.

"Vahvuus voi aivan yhtä hyvin olla itsesokeutta ja onnellisuus pelkkää pienen piirin keskinäistä selkääntaputtelua."

Turvallisuusjärjestelyjen piti olla olemassa, jotta väkivaltaa ei jouduta sen paremmin pelkäämään kuin tulla kauttaan viedyksi sinne minne ei oltu demokraattisessa prosessissa päätetty mennä. Kukaikinä Valtioneuvoston linnaa nykyään vartioikin ja Helsingin poliisilaitos munasivat itsensä – perusteellisesti.

Olisi suotavaa, jos Pressalla historiallisen poliisin vartiomiehistön esimoderni vastine kerran vain katosi; niin sitä taas jo tuolloin VNK:lla tekniikalla hoitanutta valvomoa ei korvattu kahden tradenomin tilannekeskuksella, joka lähinnä vastaa puhelimeen virka-ajan ulkopuolella. Kameroita katsoi kuka katsoi ja reagoi sitten tai ei.

Parasta taitaa olla, jottei kukaan käy hengitystään pidättämään; suomalaisiin perinteisiin ei nimittäin yhäkään kuulu vilkas tai suorastaan moniääninen keskustelu yhteisistä asioista. Kaikki vain kyräilevät toinen toistaan odottaen tämän sanovan/tekevän jotain. Siksi kai nyt puheena olevan teon tehneet asialle lähtivätkin. Valitettavasti.