Kontiolahden ev. lut. seurakunta lakkautti seurakuntamestarin viran

(Kuva: Jari Kähkönen) Ajettiinkohan yläparkkipaikalta kirkon pihaan johtavaa tietä
asiattomasti autolla, kun tämä perin karjalainen – sittemmin purettu – ratkaisu tehtiin?

Olin tiennyt, että edellinen viranhaltija siirtyi vastaavaan tehtävään Juukaan. Tälle ei nimitetty viransijaista vaan työt jaettiin lisäkorvauksesta vahtimestareiden kesken; vuoden kestäneen kokeilun jälkeen kirkkovaltuusto lakkautti viran kaikessa hiljaisuudessa tänä kesänä. Seurakunta rekrytoi kahta uutta työntekijää.

Pestattavat ovat kokoaikainen vahtimestari-suntio ja osa-aikainen vahtimestari-siivooja. Ensinmainitun työpaikkailmoitus sisälsi salaperäisen maininnan esimiestaidoista, vaikka moisen ei oikeasti tulisi johtaa kuin itse itseään, kuten Tuntemattoman loppuvaiheen groteskin soturihahmon ikään. No, nytpä selvisi mitä ilmoituksessa tarkoitettiin.

Nimittäin; takkuiltuani aikani uuden dokumenttiportaalin kanssa ja naurettuani hyvällä halulla kirkkoherran sivutoimilupahakemusta – havainnon takaa löytyi ihan selkeä toimi- sekä päätösvaltaisen yksimielisen elimen pöytäkirjansivu. Oletan päätöksen olevan lainvoimainen, vaikken viitsinytkään tarkistaa asiaa.

"Löytyi päätös- ja toimivaltaisen yksimielisen elimen pöytäkirjansivu. Oletan tehdyn päätöksen lainvoimaiseksi."

Perusteena on osin yleinen trendi; virka muuttuu työsuhteeksi ellei siinä käytetä julkista valtaa, ja kumpikin voidaan lakkauttaa haltijansa poistuttua joukosta, jos tehtävä katsotaan tarpeettomaksi. Kontiolahtierityistä on vuoden kestänyt kokeilu, josta esittelyteksti ei silti virka enempää kuin toimivuutta osoittavan lopputuleman.

Niin; kuinka puolustaa esimiesviran olemassaoloa, minkä haltija tekee saman lähteen mukaan kyseisiä tehtäviä vain noin 50 %:ttia työajastaan, sekä lopun aikaa samaa työtä kuin ne keitä johtaa? Mielenkiintoista. Totisesti julkisella sektorilla on aivan omanlaisensa käsitys työnteosta ja normaalijoutuisuudesta.

Muistan minä myös menneessä lukeneeni seurakunnan dokumenteistä, että ennenwanhaan kaikki kirkonpalvelijat – paitsi mestari itse – olivat osa-aikaisia sekä tuntipalkkaisia kunnes talouspäällikkö toisin sanoi. Oliko syy ensisijassa toteutuneesta työmäärästä seuraava vakinaistamispaine vai päällikön haluttomuus laskea tilejä?

"Takana on yleistä trendiä, mutta myös kontiolahtierityisiä piirteitä. On ollut kokeilu, josta kerrotaan vain johtopäätös."

Huvittaa; onhan tässä suuryritysten vahtimestariosastojen savuavia raunioita ja kiinteistöosastojen portinvartija-tiesmitä nähty. Yhden tarinointiperinne väitti yhdistyneiden rivien painostaneen esimies- ja ylivahtimestarit ulos – toisessa tekohymynaamainen kaveripeli jatkui vielä kyseisen isäntärengin eläköidyttyäkin.

Niinpäniin. Mikä on tärkeintä? Univormua on käytettävä; siihen kuuluvia vaatekappaleita on tosin liian vähän, tunnistelaattana heikosti kestävä lelu, yhteiskäyttöinen sadetakki tahallaan pilallehomehdutettu ja suoja- sekä kuoritakkejakin löytyy vain niukasti. Vaan asiakkaan tullen noustiin seisomaan ja herrat tunnettiin ynnä niille kumarreltiin.

Isäntärenki teki vuorolistat, mutta printtasi osa-aikaisen sellaisen kopion makaamaan pöytälaatikkoon. Työvuoroja noudatettiin mitenkuten; kunhan ylös ei vain mennyt sanaa pystyynjäämisestä, ilmoittamatta vaihdosta tai humalassa työskentelystä. Jos taas bussi ei kulkenut, yövuoro oli vaikka kaksi tuntia ilmaisissa ylitöissä pyhäaamuna.

"Huvittaa; onhan tässä nähty kaikensortin suuryritysten vahtimestareita ja portinvartijoita suorittamassa."

Sataprosenttisesti ulkoista turvapalvelua ajatellen silmäni kiinnittyi suntion työpaikkailmoituksessa puhelinpäivystysvelvollisuuteen. Saakoon tämänsopimuskautinen palveluntoimittaja valituksi tulevasta kelvollisen yhteistyökumppanin, henkäisen itsekseni tätä bloggatessani.

On nimittäin niin, jottei kellään tässä seutukunnassa tai oikeammin ottaen koko maakunnassakaan ole organisaatiota, minkä toiminta ei kärsi kymmenien kilometrien edestakaisesta ajelusta tyhjän perässä. Oikea tieto oikeaan aikaan oikealla ihmisellä on yhtä kallista kuin harvoinnähtyäkin tämän maailman työelämässä, saa sanoa.

Sitä sopii itsekunkin miettiä, kun tekee niitä mitä Kontiolahden ev. lut. seurakunnassa kutsutaan työpyynnöiksi. No, vastaavasti todettakoon kuinka kirkon yläparkkikselle hylätyt pikaruokapussukat voivat maata siellä päiviä, ja lapsille pidettyjen polkujen tai ratojen rastien kulissit taas saavat roikkua puissa häiriöttömästi vaikka koko vuoden.