Turvallisuusalalle pitää pyrkiä ja päästyään kokea saavuttaneensa jotain säilyttämisen arvoista

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensin ollaan sopivia, sitten tullaan opiskellen sekä harjoitellen päteviksi ja tämän jälkeen aletaan katsella kuinka urapolku urkenee. Menestyjällä on niin ammatti kuin myös mahdollisesti myöhemmin valitsemansa erikoisalankin tutkinto.

Teen toisen postauksen samasta aiheesta, mutten kutsu niitä sarjaksi. Ihan sama vaikkei kukaan – sen paremmin merkityksellinen kuin jonninjoutavakaan – tätä lue ja ainoa vaikutus on oma huvitukseni. Mutta; kun kerran lahtelaiset kansalaisaloitteellaan aloittivat, niin jatketaan sitten juttua.

Naiivi, kapeakatseinen ja riittämätön aloite, mutta on siinä jotain hyvääkin

Veitsientusiasti nuori toveri testasi pyynnöstäni lehtijuttua varten,
että kuinka vartijoille Poliisin tekniikkakeskuksen auktoriteetillä
kaupatut kevytsuojaliivit kestävät maailmassaan tavallisinta uh-
kaa. Huonosti. Seuraus? Hiljaisuus. Sisäministeriön poliisiosaston
ylikomisario soitti; ei anna haastattelua, mutta totesi koulutuksessa
jouduttavan nyt huomioimaan tiedon tulleen julkiseksi.

Jos tätä blogia luet, saatat olla tietämätön kansalaisaloitteesta tehdä vartijoiden toisen asteen koulutuksesta eli ammattitutkinnosta pakollinen. Hankkeessa on kovasti vähän mitään hyvää – lienekö sille käy kuin muinoin Vihreille Leif Salménin vaalitentissä – keskustelu lisääntyi hetkeksi, mutta siinä kaikki.

Poliisin ylenkatse – mitä vain, jottei turvallisuustyöntekijä näyttäisi toimijalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva siitä kuinka
asiat olisivat voineet olla ennenvanhaan.

Yksityisellä turvallisuusalalla on antisosiaalisia kukkoilijatyyppejä, jotka ovat kyllä mielettömän itserakkaita, mutta samoja ei kiinnosta juuri lainkaan oma osaaminen tai ammattitaito. Sopii vähän liiankin hyvin kuvaan, jottei tiedetä mitään historiastaankaan. Poliisin ylenkatsetta pidetään itsestäänselvyytenä.

Ja mitähän tekin sillä maalittamisen kiellolla sitten tekisitte?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei. Ei. Ehdottomasti ei. Niin kutsutun maalittamisen kriminalisointi on tarpeetonta, koska ei ole keskusteltu kuinka iänkaikkiset julkinen kehottaminen, yllytys, avunanto, tekijäkumppanuus ja vast’ikäinen tiettyjen rikosten valmistelu osoittautuivat riittämättömiksi. Häh? No, koska Sunnuntaisuomalainen.

Lisää provokaatiota tai möläyttelyjä ei enää kaivata, Kaarina Karhapää

(Kuva: Jari Kähkönen)

(Karjalaisen netti 26.5.25 sekä printti 27.5.25) Olehan opettamatta sallitun ja kielletyn rajaa muille, kun et näemmä tunne sitä itsekään. Suomessa saavat kyllä kantaa puukkoa muutkin kuin vain koulutettu ja valtuutettu työntekijä, jos se on ehdottoman välttämätöntä työtehtävän vuoksi.

Vaihdoitte sitten ihan umpihaalareihin ja selkäpainatuksetkin vaikuttavat nyt isommilta? Niin sekä KST:n auto on nähty!

Joensuussa oli ihan tavallinen kauppalauantai. Nautin Coffee Housessa ison kupin mustaa teetä hunajalla, niin valko- kuin tuplaasuklaisetkin cookiet sekä kävelin Torikadun poikki Isoon Myyhyn istuen pääkäytävän ympyräpenkille. Odotin viitsimystä taivaltaa kohti elokuvateatteri Tapion lippukassaa.

Itse päätät lähdetkö koulukotiin, vankilaan, mielisairaalaan tai hautausmaalle – vai kaikkiin peräjälkeen, tässä järjestyksessä

Tämä on juuri näin, valitettavasti. En näe yhteiskunnan edistyneen merkittävästi, jos yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kanssa kasvaneista, heidän lapsistaan tai lastensa lapsista on tullut harhaisen haavoittumattomuuskuvitelmaisia. Kyllä sitä kontrollanttia leikkivät tänään niin vanhat kuin nuoretkin – yhtäläisesti.

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 2

Jatkuu täältä. Huomattavasti vaivaannuttavampaa M/S Mysteryn kolmannessa tuotantokaudessa oli väitetty alaikäisen valvomattoman laivalle pääsyn mahdollistaminen; vastaavaa on tosin ilmennyt aina, muodossa tai toisessa. Takana voi olla monenlaiset tarkoitusperät, mutta silti niin ei pitäisi ikinä tehdä.

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 1

Tärväsin puoli päivää viimevuoden loppupuolelta Riku Rantala: M/S Mystery -podcastin kolmanteen tuotantokauteen, koska sitä mainostettiin lineaariradiossa laivavartijalla. Sitäkö media-alalla oleminen on nykyään, että tekee itsestään kiinnostavan, jotta kaikki haluavat kuulla ”mitä se se sanoo seuraavaksi”?

Kysyy voimankäytön ja väkivallan eroa, muttei oikeasti halua kuulla vastausta, osa 2

Jatkuu täältä. Jos sinä Katri Kirsi kuvittelet olevasi oikea toimittaja, joka tarjoaa yleisölle tasapainoisen ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan rakennusaineet; miten onnistuit nyt? Etpä kaksisesti. Kyllä se niin taitaa vain olla, että tuollaisia kysellään vain siksi, koska ei haluta vastausta kuullakaan.

Eivät juntit ja mullikat sitä päätä mikä käy tai ei käy

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Onpa ollut viikko. Lieksan valtuusto pääsi lopultakin käsittelemään Pride-viikon liputusta enkä usko kenenkään yllättyneen, kun sitä ei päätetty järjestää. Käsittelyn aikana pidettiin myös ennätyksellisen törkeä puhe, joka löytyy ihan videoituna netistä. Mutta sitten Joensuussa meni vakavaksi.

Perkelöitymisen välttämisestä

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen journalistisen käytännön mukaisesti kuva ei liity
mitenkään mihinkään.

Älä ole höpsöliini. On laitettava riskiarviointi, johtaminen ja väkivallantorjuntataidot kuntoon sekä vähintäänkin tehtävä varaus turvallisuusvartiointiin(tämä muuten ei sitten ole mikään anglismi) siirtymisestä. Luultavasti joudutte myös palkkaamaan päätoimisen turvallisuusvastaavan.

Viikkotolkulla kestävää paheksunnan vyöryä odotellessa

Entinen Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli vastasi käräjäoikeudessa syytteeseen pahoinpitelystä, joka koostui OC-sumuttimella käristämisestä ja koukkulyönnistä käsiraudoissa olevan paikallaan seisseen vatsaan. Entä sitten; johan Hesarin Nyt-liite paljasti tuon ilmiön jo Riikosen komentaja-aikana?

Pasila: soittakaa nojatuolikommodorien marssi!

Yksityisen turvallisuusalan ajankohtaisskandaali on elänyt kyllin monta päivää, jotta kaikista ovista ja ikkunoista alkaa tulvia omatekoisia asiantuntijoita selittämään mistä on kyse, sekä mitä sille pitäisi tehdä. Onhan jokainen toimittajakin heti turvallisuuden erikoistoimittaja, jos t-sana vain on otsikoissa.

Ristiriitaista

Yksityiset turvallisuuspalvelut ovat välttämättömiä, mutta ne pitää saada halvalla. Palvelun tuottajiin ei liioin luoteta, vaikka heti huudetaan suunapäänä, jos jotain halutaan. Valtuuksia on; niitä tosin ei vain pitäisi käyttää. Tehtävän suorittamisen estäminen on rikos, mutta siitä rangaistaan lievästi ja myöhässä – jos ollenkaan.

Provosoitumisesta ja ammattimaisuudesta osaa mölistä kuka tahansa

Ei sillä, että kiinnostaisi ja edes vartijat sekä järjestyksenvalvojatkaan tästä tykkäisivät, mutta valitettavasti en silti voi jättää pääkaupunkiseutuista väkivaltakeskustelua omaan arvoonsa. Erityisen huonon maininnan ansaitsee Helsingin Sanomat ja Milla Palkoaho.

Pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä

Tapaninpäiväiset uutiset kuudesta väkivaltarikoksista epäillyistä järjestyksenvalvojasta elävät nyt toista päiväänsä; ensin oltiin järkyttyneitä ja nyt tyrmistyneitä. Minä sanon, että tämä on pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä, joka ei johda mihinkään.

On vaikeaa, niin kovin vaikeaa

Hieman Tapanin uutispäivän keskikohdan jälkeen julki tuli epäily pääradan järjestyksenvalvojien asiakkaisiin kohdistamasta oikeudettomasta väkivallasta. Oli sitten – ei yksin tehty pahaa – vaan vielä kakaroiden lailla kuvattu siitä videoita. Synkeää; epäilemättä, mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Netti kiinni sekä kamerakännykät pois – aikuisten oikeudet eivät kuulu lapsille ja nuorille

Pennuilla oli taas joku typerä villitys, "haaste" tai liian pitkän kesäloman päähänpisto. Tuntuuko hyvältä tietää, että nyt ne otaksuivat vanhat yhteisön vähiten kostamaan ja väkivaltaa tekemään kykeneviksi – lue heikoiksi – keitä uskaltaa niin sanotusti kiusata? Joku heistä olisi voinut olla sinunkin omaisesi.

Hätäkeskukseen soittamisen vaikeus, osa 2

Tämä on kaksiosaisen postaussarjan jälkimmäinen osa; ensimmäinen on täällä. Näinpä taas pari sellaista yksityishenkilöiden some-etsintäkuulutusta, että huh-huh. Yksi tapaus on satunnaista urbaania häirikköväkivaltaa ja toisessa on kerrottu julki asioita, jotka olisi tullut ymmärtää jättää vain omaksi tiedoksi.