Miltä maksavan ja palveltavan asiakkaan halveksunta tuntuu niskassa?

Tiesittekö Avarnin toimitusjohtaja Niclas Saclénin avoimesta kirjeestä? Onhan tämä tietysti turvafirmalta ennennäkemättömyys ja uutuus. Mutta voi Niclas; muualla vastaavaa on luvannut joka ainoa yllättynyt, järkyttynyt tai suorastaan pelästynytkin toimari sitten niistä ajoista kuin sellaisia on ollutkaan.

Pasila: soittakaa nojatuolikommodorien marssi!

Yksityisen turvallisuusalan ajankohtaisskandaali on elänyt kyllin monta päivää, jotta kaikista ovista ja ikkunoista alkaa tulvia omatekoisia asiantuntijoita selittämään mistä on kyse, sekä mitä sille pitäisi tehdä. Onhan jokainen toimittajakin heti turvallisuuden erikoistoimittaja, jos t-sana vain on otsikoissa.

Ristiriitaista

Yksityiset turvallisuuspalvelut ovat välttämättömiä, mutta ne pitää saada halvalla. Palvelun tuottajiin ei liioin luoteta, vaikka heti huudetaan suunapäänä, jos jotain halutaan. Valtuuksia on; niitä tosin ei vain pitäisi käyttää. Tehtävän suorittamisen estäminen on rikos, mutta siitä rangaistaan lievästi ja myöhässä – jos ollenkaan.

Provosoitumisesta ja ammattimaisuudesta osaa mölistä kuka tahansa

Ei sillä, että kiinnostaisi ja edes vartijat sekä järjestyksenvalvojatkaan tästä tykkäisivät, mutta valitettavasti en silti voi jättää pääkaupunkiseutuista väkivaltakeskustelua omaan arvoonsa. Erityisen huonon maininnan ansaitsee Helsingin Sanomat ja Milla Palkoaho.

Pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä

Tapaninpäiväiset uutiset kuudesta väkivaltarikoksista epäillyistä järjestyksenvalvojasta elävät nyt toista päiväänsä; ensin oltiin järkyttyneitä ja nyt tyrmistyneitä. Minä sanon, että tämä on pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä, joka ei johda mihinkään.

On vaikeaa, niin kovin vaikeaa

Hieman Tapanin uutispäivän keskikohdan jälkeen julki tuli epäily pääradan järjestyksenvalvojien asiakkaisiin kohdistamasta oikeudettomasta väkivallasta. Oli sitten – ei yksin tehty pahaa – vaan vielä kakaroiden lailla kuvattu siitä videoita. Synkeää; epäilemättä, mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Kirjoittaminen elämäntapana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksikin seikkaa sai minut luonnostelemaan uudelleen tämän kuluneen otsikon ja tekemään siitä muistiinpanoja; Apu lopettaa blogit vuodenvaihteessa sekä Tulenkantajien ryhmän hajoamisen syyt 1920-30 -lukujen vaihteessa. Moiset ratkaisut tapaavat usein myös muodostua melkoisiksi vedenjakajahetkiksi.

Kieltämisen ja arvaamattomuuden seurauksia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä keissi on näiden rivien tekstinkäsittelyyn ojentumishetkellä jo pari päivää vanha, mutta silti – valitettavasti – maininnan arvoinen, koska siinä on kaksikin tärkeää pointtia. Yhtäältä karjalainen teeskentelevä hymistely ylsi taas ihan omiin mittoihinsa; toisaalta se myös varoittaa hyväuskoisesta rutiinisuorittamisesta.

Varastot on tarkastettava, lukittava ja hälytettävä

Joensuun keskustassa tapahtui männäyönä ullakko- sekä kattotulipalo, jonka tutkinta ja vahingontorjunta ovat yhä kesken, mutta pari yleispätevää sanaa yhteisöllisen asumisen turvallisuudesta olisi nähdäkseni silti paikallaan. Minkätähden kaikkien on päästävä kaikkialle kaikkina aikoina kaikki tehdäkseen?

Asiaa kirjaston valoista tai vähän niiden vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Karjalaiset ovat suupalttia heimoa. Kaikkein eniten he rakastavat koirana olemista, jossa toisen – mieluiten viranomaisen tai suuryrityksen, mutta periaatteessa kuka tahansa käy – asioista räkytetään huvikseen. Päämäärä on saada nauraa, kun kohteeksiotettu juoksee tyhjäntakia.

Jälkeenjäänyt Suomi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tulin minä näemmä tämän
kuvan kuitenkin siitä repusta tehneeksi.

1970- ja 80-luvuilla Pohjois-Karjala saattoi olla kehitysalue, mutta sittemmin siitä tuli kyllä osa Jälkeenjäänyttä Suomea. Täällä näet yksinkertaisesti moni sellainen asia on arkipäivää, mikä ei muualla ole edes mahdollista. Edellytykset ovat kateissa, odotukset matalat ja useimmiten ne onnistutaan myös alittamaan.

Avainten kadottaminen

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei liity mitenkään mihinkään muuten paitsi,
että kuvassa olevassa kyltissä lukee työmaa -sana.

Kyllä minä niin sisäista sieluntuskaa tunsin, kun väitetään löytyneen avainnippu missä on kulkulätkiä, minkä oletetaan kuuluvan nimeltämainitun terveysaseman siivoojalle. Se on yksinkertaisesti kauhistuttavan huonon turvallisuuskulttuurin merkki. Ja, sitten sama tapahtuu seuraavana päivänä uudestaan, kirkon piirissä!

Ollaan pitävinään ihmisenä, muttei se silti totta ole

(Lähde: Yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Yle oli tekevinään jutun palvelualojen työvoimapulasta, jossa mainittiin vartijat. "Hän [Lindgren] viihtyy työssään ja uskoo, että alalle olisi nykyistä enemmän tulijoita, jos työstä tiedettäisiin paremmin", lainaan juttua. Hakasulkeet sisältöinen olivat sitten muuten minun, jos joku ei sitä vielä ihan itse tajunnut.

Marginaalisuudesta, eli, miksi vaihtoehtoisuus ei myy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun tieto Alfa-tv.n konkurssista tuli, näyn tuoreeltaan ajatelleen, että se johtui rahoittajien sitoutumishaluttomuudesta sekä sisällön marginaalisuudesta. Alfa vain oli jatkuvasti jäljessä, pihalla ja koetti tehdä samat asiat kuin muutkin vaan halvemmalla. Toiminta ei yksinkertaisesti profiloitunut oikein.

Ikuista on vain joidenkuiden haluttomuus kasvaa aikuiseksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko, ettei ennenvanhaan ollut juomasekoituksia? Väärin.
Silloin ne eivät kelvanneet minulle, koska oli paremmat eväät, mutta Reservinsivarin
loppusodan julkkari-iltaa varten ostin piruuttani pari purkkia niin kutsutusti juhlan
kunniaksi. Enpä saata sanoa, että olisin jäänyt mistään paitsi "nuorena".

En ole suuremmin vaikuttunut perenniaalisuudesta; pidän sitä kummallisena sanan taakse piiloon menemisenä, parempansa esittämisenä ja nuorison kosiskeluna. Yhtä ikä ei vielä ole saanut kiinni – nauti, jos tämä on elämys eikä kärsimys – sitä ei kestä loputtomasti. Toinen vieressä vanheni ennenaikojaan.

Aikuiselta edellytetään seuraustietoisuutta sekä harkintakykyä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuva ei esitä sitä erityistä sotkemistapausta,
johon bloggatessani viittaan.

Siis; sinun harkintakykysi – aikuisena – suo kännykkäkuvata ja julkaista Facen Puskiksessa sotkemista, vaikka se on tekstiä ja vielä kohtalaisen hävytöntäkin sellaista. Seuraavat postaajat alkavat vihjailla-haukkua toinen toistaan, sekä rändömi omaisuuden omistajatahon henksu selittää jotain poliisista.

Taas nuo konferenssituristit!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Blogi on kenen tahansa saatavilla, mutta en todellakaan ilahtunut nähdessäni tilastoissani porukan emon nimen. Imartelinko itseäni, kun luulin käynnin syyksi ensin viestintäyksikköä ”varmistelemassa” ja sitten (alue)toimiston sankaria työpöytänsä takana niin-toimihenkilönä-niin-toimihenkilönä että? Ehkäpä.

Mitä ovat katuvat sivarit?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kukin voi poseerata mitä haluaa yksilöllisellä
elämäntyylillään.

Mihinkäänuskomattomuus on oiva lähtökohta, kun otsikko on tämä. Kyllä minä tiedän, että joillekuille elämänkatsomuksia tai vakaumuksia ei ole olemassakaan. Yhtälailla toisten niin kutsuttu aate on haluton mukanaraahautuminen, jota toteutetaan heittäytyen voimattomaksi parhaassa vaikeuksien välttelyn hengessä.

Kaius Niemen rattikäry

Sanomat ei ole raittiiden siveydensipulien työpaikka, tajusittehan sen jo itsekin? Siksi minua ei juuri kummastuta, että joko sieltä puuttuu päihdeohjelma tai se on olemassa vain nimellisesti. Sanomatalo taitaa myös olla turvallisuusjärjestelmien puolesta peruskorjausiässä….eikä tämä toimenpide ilmeisestikään ala koskaan.

Kyllä taitaa jollakulla hiertää suikka päässä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kuinka minusta tuntuu, että  kansalaisaloite suojeluperusteen palauttamisesta aselakiin olisi yritys pitää demokraattista prosessia pilkkanaan naurettavin vaan ei silti hauskoin perustein? Ne olisivat omanvoitonpyynti, lällättely-isottelu poliisijohdolle liitännäisineen tai vahingossa julki päässyt sisäpiirinvitsi.

Kontiolahden Kirkonkylän ”linja-auton odotustila”

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiloissa tosiaan on istuimina
kaksi irtonaista puista pirttikaluston penkkiä.

Mikä on kahden tuulikaapin kokoinen, epämukava, sotkuinen, pimeä, näköesteinen ja auki milloin sattuu? Kontiolahden niin kutsutun linja-autoaseman "linja-auton odotustila". Jos en olisi jo tottunut täkäläiseen asioidenhoitamistapaan ja hyväksyttävyyskäsitykseen, olisin yllättynyt.

Kehen sinä samaistut; lapsiin vai aikuisiin?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hyvää lapsen oikeuksien viikkoa! Kirjoitin yllä näkyvän otsikon cahieriin, kun pidin väliaikaa norjalaisesta Lapset -elokuvasta. Se oli repliikki; taululle luokassa oli tehty naisia loukkaava ja esineellistävä piirros. Opettaja korjasi siitä huumorilla kirjoitusvirheen, muttei selvittänyt eikä puhutellut tekijää.

Prisman kilikali numero kolme

Luullakseni tämä on ainakin jo kolmas kerta, kun Joensuun Voimatien Prisma-keskukseen murtaudutaan menestyksellisesti. Yhäkään siellä ei ole kehää ja Karjalaisen nettijutun kuvista päättelen kuoren olleen hälyttämättä, tilailmaisimet puutteelliset sekä voin vain toivoa kultasepällä olleen edes jotkin sellaiset.

Ajankohtaispohdintoja viikon varrelta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa mahdollisimman epämediaseksikäs niin kutsuttu
elämäntyyli; kuinka ollaan köyhä, sekä ajetaan vanhalla ulkona säilytetyllä autolla
talvella Pohjois-Karjalassa.

Viikko alkoi pohdinnoilla venäläisistä kansalaisyhteiskunta-, totuus- sekä tietokäsityksistä, mitkä päättyivät ajatukseen, että eivät samat Suomessakaan aina kaksiset ole. Harvat saavat mitään tietää tai osata; keskustelunkin tarkoitus on useimmiten valmiiksi sanellun kannan hyväksymiseen taipuminen.

Toinen liikenneraivopostaus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulla on aihetta palata taas liikenneraivoon aiheena tämän Joensuussa sunnuntaina sattuneen tapauksen johdosta. Keskeisintä olisi nähdäkseni päättämättömyyden välttäminen. Onko sinulla syytä uskoa, että apua on jo matkalla paikalle? Vain tällöin hallittu reagoimattomuus voi olla oikea ratkaisu.

Ryhmäytymistä vai tyhmäytymistä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Perinnemaisema ei enää vähään aikaan ole ollut koko totuus
Pohjois-Karjalasta.

Kyllähän tässä on taas koko viikko luettu, kuultu ja katsottu kuinka Lehmossa vietettiin Halloweeniä. Olen niin kyllääntynyt, jotten enää riviäkään tähtensä naputtaisi, mutta sitten eteeni sattuivat Pielisjokiseudun paperilehtijuttu aiheesta ja Kotiseutu-uutisten pääkirjoitus Liperin ”nuorten paikasta”.

Apteekkiin ovikello ja Ohton nimi sekä kyltitys uusittiin

(Kuva ja kuvakäsittely: Jari Kähkönen) Ovikellohahmo-
telma korostettu kuvassa punaisella ympyrällä.

Juuri saadun tiedon mukaan Kontiolahden torilla liikekeskuksen tiloissa toimivan apteekin ulko-oveen ollaan asentamassa ovikelloa helpottamaan liikuntaesteisten asiointia. Lisäksi aiemmin on selvinnyt, että ennen Ohto-salina tunnetun tilan nimi on muutettu auditorioksi ja opastekyltitys uusittu.

Vastapuolesi ei aina tiedä paremmin

KRP:n tiedustelulta pääsi melkoinen julkipieru Ukrainasta, joten; älä aliarvioi poliisien, sotilaiden sekä vastaavien dominointitarvetta. Se on näet niiksi alkavien salainen toive ja perusluonto, mikä ei aina edes ole täysin turha. Siinä maailmassa asiakkaat, tilanteet sekä asioidenhoito voivat olla mitä hyvänsä. 

Lehmon Halloween vuonna 2022

(Kuva: Jari Kähkönen) Pyhäinpäivän valokuvausretkellä
Helsingin vaiheen aikana.

Halloween on itselleni yhdentekevä. Ajattelin, etten sano mitään, kun someen alkoi sunnuntai-iltana tipahdella lehmolaisten valituksia talojensa tai asuntojensa ja jopa joidenkin julkisten rakennusten ulkokuoren sotkemisesta sekä kotirauhan häiritsemisestä. Välittämättä olemisessakin on ollut oma oppimisensa.

Olet tavis ja minä vain satuin sivuamaan päivätyötäsi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Näynpä taas vaihteeksi saaneen vaivoikseni ressukan, joka toivoisi minun niin haukkuvan hänet, uhkailevansa henkilökuntaansa kuin halveksivan asiakkaitaankin. Ei tipu. Heh; itserakas höpelö suorastaan hirtti itsensä päivätyöhönsä eikä enää erota kielteistä huomiota myönteisestä.

Siksi itsepalvelukirpputorien turvallisuus ei kehity

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun itsepalvelukirpputorit tulivat muotiin 1990-luvulla, niitä
perustettiin hyvin usein juuri kaupoilta tyhjiksi jääneisiin liikehuoneistoihin.

Ostin kerran sisustustuotteen itsepalvelukirpputorilta Joensuussa. Kun olin kassalla maksamassa, tuotesuojaportti hälytti jossain; myyjän reaktio ääneen oli lähinnä "häh". Asiointini keskeytyi hetkeksi, koska tämä poistui pyörimään tuulikaappiin ja ulos oven edustalle – tullakseen kohta takaisin – tyhjin toimin.

Julkinen provokaatio

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tiedän, että kansanmiesoletettujen sekä tieskeiden nettiläisten kanssa keskustelu ei kannata, mutta mikä minä olen tähtensä vaikenemaankaan? Kukin provosoituu mistä provosoituu ja reaktiotkin ovat omat. Tiedätkö muuten mitä vankilapsykiatri vastasi, kun pamppu kysyi ”provosoiko avoaseenkanto?”.

Älypuhelinten käytölle on asetettava rajat harkiten

(Kuva: Jari Kähkönen) Älypuhelinteknologia on tuonut
valokuvauksen kaikkien saataville, millä on myös ollut
omat seurauksensa yhteiskunnassa.

Kiitos puheeksiottamisesta, YLE Lappeenranta ja Elli Sormunen. Älypuhelimilla on todellakin useita kiusaannuttavia vaikutuksia, joista tänään keskusteltakoon epäasiallisesta kuvaamisesta ja julkaisemisesta. Jutussa on kuitenkin eksytty useissa keskeisissä asioissa; pelkään tästä aiheutuvan vain hämmennystä.

Älä pakene näyttöruudun taakse – elämä on lyhyt ja ainutkertainen

(Kuva: Jari Kähkönen) Oikea varustus, kun lähtee matkalle, jossa tie päättyy meren rannalle?

Hah; laittoivat hakukoneeseen etunimi sukunimi kunta. Taisivat kunnantalolla pelätä haisevan-likaavan -myrskyä. Vai iskikö näyttöpäätteentoljottajaan vain sittenkin FOMO? Hoitakoon hommansa; mukaanlukien, että valvovat alaistensa toimialojen tekevän niin. Tai asiat todellakin kannetaan heidän eteensä.

Oven ei pidä aueta liian helposti keskellä yötä ovikelloa soittavalle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ovikellon soittaminen keksityllä asialla, ylisosiaalisuuttaan, ymmärtämättömyyttään, sairauttaan, päihderiippuvuuttaan tai piloillaan ärsyttää; mutta, samalla pitää muistaa sen olevan pulmista pienimmästä päästä. Ovelle voi näet tulla kuka tahansa ja mielessään aivan mitä tahansa. Etenkin yöllä.

Etkai luule minun kertovan sinulle tarinaani?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Moitin Suuren Punamustan Syövän nobodya toimittajaa ja anonyymeja toimitussihteereitä huonosta otsikoinnista sekä saamattomuudesta – sitten näin tilastoista talosta käydyn kääntymässä etusivulla. Pettyivät, jos luulivat minun tähtensä hyvätkin herjat laskettelevan. Tarinaanikaan en kyllä aio kertoa.

Siviilit rikostutkijoina omine nokkineen

(Kuva: Jari Kähkönen) Jokakodin dekkarisalkku keskivarakkaille vailla kunnon vakuutus-
ta, ja tyhmänylpeille, joilla on jotain todistettavaa?

Yksityiset etsintäkuulutukset ovat taas ajankohtaisia; oli mielestään huudeltu todistajia, mutta jospa koettaisit sen tehdessäsi välttää edes kaikkein alkeellisimmat virheet. Amatöörin tunaroidessa tärväytyvät helposti mahdollisuudet selvittää mitä tapahtui ja saada vastuullinen tilille.

Korjaapa ensin se luottamuspula, höpsöliini

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otan käsittelyyn Helsingin Sanomien Jarmo Huhtasen männälauantain paperilehdessä julkaistun analyysin, jonka aihe oli reservinsivarit. Aiheesta on näet keskusteltava, mutta kukaan ei näytä haluavan tehdä sitä. Lainaukset linkatusta työstä tulevat ensin; omat kommenttini seuraavat perässä.

Mistä skeittiparkin roskaisuus oikeasti kertoo?

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyi miten ruma kuva tuli suoran salaman, heikon olevan valon,
rakennuksen ulkovaipan tekemän varjostuksen ja kaikesta edelläluetellusta yhteensä
seuranneesta tarpeesta antaa lisää valoa kuvankäsittelyssä. No, ei se täysin otsikon
vierestä ole; kunnan nuorisopalvelut käyttävät tuon oven takana toisessa kerroksessa
olevia tiloja.

Kontiolahden skeittiparkin roskaisuus puhuttaa jälleen; lienekö siitä jo kolmatta vuotta, kun olen viimeksi mokomaan aiheeseen tarttunutkaan? Aikuisten olisi älyttävä, että ei ole kollektiivista tai kunkin kulkijan vastuuta kohdaltaan – joskus muinoin saattoi ehkä olla – nyt on nyt. Eivätkä asiat itsestäänkään hoidu.

Kärjistymisen pirunpolska fiktiona kuvattuna

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katsoitko Ohuella langalla -sarjan toisen tuotantokauden kolmannen jakson Yle Teemalla männämaanantaina? Olisi kannattanut. Fiktionalisoidun Malmön poliisin partiot suorittivat häiriökäyttäytymistehtävää, jonka aiheuttivat mopoillaan liian lähellä asutusta revitelleet nuoret. Hyvä havainnollistaminen, minun mielestäni.

Huomiotalouden lainalaisuudet ja minä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taviksille olet hörhö ja hörhöille olet tavis. Voitte nauraa ja nimitellä – julkaisukelpoisimmillaankin pelleksi; silti ette saa tasaiselle ettekä pääse edes minuun kiinni. En liioin aio pyytää teiltä mitään. Nämä ajatukset kirjasin vihkoon, kun näin nettijutun Tony Halmeen elämää käsittelevästä dokumenttielokuvasta.

Koulukeskuksen piha-alue ja Karpalokaaren liikuntahalli

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä kyllin kontekstista, että Koulukeskus ja etupiha näkyvät,
vaikka kuva olikin otettu uuden alakoulun rakennustyön aikana.

Kun äsken kuljin Koulukeskuksen pallokaukalon editse, hämmästyin sen autiutta ja hiljaisuutta. Toisen kerran kävelin päinvastaiseen suuntaan; nyt ihmetystä aiheutti Kontiolahden lasten sekä nuorten liikuntainnostus. Karpalokaaren hallin edustallahan oli näet liki toistakymmentä kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa.

Kaius Niemi toimi oikein

Maailma muuttuu. Kaikenkattava päätoimittajavastuu oli tosiaan jo parikymmentä vuotta sitten OLEMASTA LAKANNEEN painovapauslain aikainen juttu – kuten keskinkertaisetkin ovat jo tajunneet – näemmä. Onkohan huomattu, että mikä muukin on tänään toisin? Minusta Helsingin Sanomien Kaius Niemi toimi oikein.

Sellaiset ovat omaehtoisen elämäntavan vaivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sanotaan, että jos aikoo elää kirjoittamalla; pitää kirjoittaa niin, että sillä elää. Näkeekö siis kukaan minua katsoessaan journalistin tai edes jonkunsortin kynämiehen? En oikeasti tiedä. No, tulinpahan ainakin kirjoittaneeksi. Kiitos sinulle huomiostasi, mille riville asti sitä ikinä sitten loppujenlopuksi riittikään.

Kuka omistaa vartijuuden tai järjestyksenvalvojuuden?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kolme lehteä sitten meidän avokonttorin lämpöpatterin takana
roikkui Patteri-Amanon tarkastusavain, jonka oletin jääneen siihen rakennustyömaan
ajalta.

En varauksetta pidä ajatuksesta, että täällä pyöritään odottaen turvallisuusalan keskusteluja – tai Herra paratkoon – ihan mielipidevaikuttajuutta. Mutta onhan YLE:n Jan Fredrikssonin nettijuttu silti ylösnostettava. Satavuotiskysymykseni on; kuka omistaa vartijuuden tai järjestyksenvalvojuuden?

Ei huumeidenkäyttöä voi normalisoida – siispä suu auki todellisista ongelmista!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Julkinen palvelu koettaa pysyä relevanttina eikä ujostele yhtään sen tehdessään. Sunnuntaina etusivun ylösnostona oli kummallinen Yle Uutiset Rec, jonka aihe oli olevinaan huumeiden käytön rangaistavuuden ongelmallisuus erityisesti kyseenalaisen syntyhistoriansa valossa.

Yhdentekevyyden pohjakosketus ei välttämättä ole paha asia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Äsh. Tyhjänpäiväistä. Nimeni on tuntematon; sitten huomaatte joko ylioppilaan oppiarvon tai sen tosiseikan etten jo ole kuukausipalkalla jossain isossa lehdessä ja siihen loppuivat minun mahdollisuuteni. Vaikka oli tehty juttuja, otettu valokuvia ja julkaistu kirjoja. Sekä vielä enemmässäkin on oltu mukana, toki. 

Et saa palvelua vaikka luulet olevasi oikeutettu ja maksaneesikin siitä

Ei ole hyvää asiakaspalvelua eikä vastuullista toimintaa jättää liikuntarajoitteinen potilas aulaan oman onnensa nojaan, mutta tämän siitä saa, kun kaikki pitävät vain omaa puoltaan. Taksi haluaa mahdollisimman siirtää nopeasti vastuun lääkärikeskukselle – tätä taas lääkärikeskus välttelee vähintään yhtä innokkaasti.

Turhanpäiväinen kysely läpivalaisi kapitalistisen yhteiskunnan

YLE Svenska keksi, että yksityisellä turvallisuusalalla toimii ääriliikkeiden jäseniä. Tai sitten eivät itsekään tiedä mitä etsivät; kyselevätpä vain ja koukkiessaan toivovat provosoidun ”paljastavan itsensä”. Vai tavoitellaanko performanssia, joka alkaisi elää omaa elämäänsä? Tehdä sitä kuuluisaa hyvää televisiota!

No, älkää nyt niitä kusijoita ainakaan kuvaamaan alkako

(Kuva: Jari Kähkönen) Täkäläinen bussipysäkin kyltti, jonka yhteys tapahtumiin on sattuman-
varainen tai tahaton.

Eipä taida tietämätön, kasvattamaton ja uhmakas nuori älytä tekevänsä rikoksen, kun – luullakseen miehekkäästi – lorottelee bussipysäkin katokseen todistajan nähden. Soitti vielä suutaankin. Se voi tietää putkayötä ja poispäästessään sakkojen saamista sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta.

Tyhmä kysymys

(Jari Kähkönen) Marginaalisistä lähtökohdista syntyy ihan outoja mielipiteitä, joille on
vaikea löytää ilmaisukanavaa. Eikä niitä kavereitakaan tainnut lopulta montaa olla.

Minun pitäisi kirjoittajana olla jo tottunut ihmisen ikävään toisen luo, mutta valitettavasti tulen yllätetyksi useammin kuin miellyttäisikään. En minä hae kaveria enkä ole halukas rupeamaankaan sellaiseksi. Kiitos keskustelusta ja jatkahan matkaasi. Olisit sinä aivan yhtä hyvin voinut olla hiljaakin.

Nuorisonmielistelysuoran mätä mopomiitti

(Kuva: Jari Kähkönen) Aika humoristista selittää moot-
toripajasta kunnassa, jonka nuorisotilat eivät edes ole
auki kuin pari tuntia parina päivänä viikosta.

Vanhusbookissa pohdittiin Kontiolahden moposuoraa, mutta jostain kumman syystä – vähän niinkuin pääsiäisen ampumaratakellariperseilystäkin – keskustelunalku vain otti ja hävisi. Sääli. Useampien olisi näet ollut hyvä lukea Liikenneturvan kriittiset moposuorakannanotot(1,2).

Kovimmin huutavan tasavalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun kulttuurisodassa enemmän vähemmän kaikki on pelkkää
poseeraamista, saattaa olennaisin kysymys taisteluun lähtiessä olla, että onko tänään
tumma vai vaalea päivä. Ollaanhan kuitenkin niin köyhiä, että kaikkia mahdollisia
värejä ei ole voitu hankkia.

Ajatukseni siemen oli Helsingin aikojeni taistelutoverin kommentti alemman keskiluokan tarpeesta uskoa säännöin luotuun oikeudenmukaisuuteen vs. oma prole-fatalismini. Sitä edistivät osaltaan myös omien, muita asioita käsitelleiden otsikkojensa alla Asta Leppä YLE:n netissä ja Kirkko&Kaupungin Naatus.

Sotkemista kylänraitin sivukujilla

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvituskuva satunnaisesta avoimesta paikasta Joensuussa.

Rippileirillä ilmeni wc:ssä seinäkirjoitus, joka ilmeisesti oli jonkun leiriläisen kutsumanimi. Rippipappi, emäntä ja vahtimestari pohtivat ongelmaa tovin; he keksivät kuuluttaa, että sille-ja-sille on puhelu. Näin tekijä jäikin kiinni ja sai puhdistaa sotkun omalla vapaa-ajallaan. No, ennen olikin ennen.

X-arkiston juttuja

Ajatus alkoi itää, kun Hesarin toimittajan kummalliset verkostoitumiset ja toiminta Tiedustelulaitoksen jutussa tulivat julkiseen tietoon. Aihe on vaikea, koska se ei yksin kiusaannuta osallisia, mutta käsittelyä rasittavat myös muiden alallaolijoiden omakehun ja vahingonilon painolasti. Mieluiten vaiettaisiin.

"Ennemmin maksan tehtyjen tuntien mukaan kuin istumisesta"

(Kuva: Jari Kähkönen)

Noin puhui korporaation edustaja; ilmeisesti yritti hiljentää keskustelun yhden autopiirin lopettamisesta. Pidä sinä, juoksupoika, vain kiinni asennevammastasi, kun et muuhunkaan pysty; sanon minä. Ei turvallisuutta ei voi automatisoida, halpuuttaa, oheistöistää tai on/offitellakaan. Jos edes tiedät mitä se onkaan.

Te sen päätätte, mitä täällä tapahtuu tai ei tapahdu

Lähimenneessä minulla on ollut lukuisia kertoja aihetta moittia pohjoiskarjalaisia tietämättömyydestä, vähättelystä, vahingonilosta, arvailusta ja feikistä nostalgiasta, kun puheena ovat olleet rikokset tai järjestyshäiriöt. Mutta osataanhan täällä näemmä toimia oikeinkin, jos vain halutaan. Te sen päätätte.

Kerran vartija, aina vartija?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sattuipa huvittavasti, että somessa tuli eteen kuva viiden vuoden takaa, jossa pääkaupunkiseudun kirjastojen ainoasta kappaleesta Vartijatarinaa oli tehty 11 varausta. Naurettuani yhden tähden Finna-arvostelun jättäjälle; tulin päätyneeksi otsikon kysymykseen enkä enää piittaa mitä kukin siitä tykkää.

Ai, yksinäisiäkö ne o(li)vat(kin)?

(Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen) Mari Hakanen kuvasi Jenni Minkkisen Pohjois-
Karjalan Maakuntaliiton mainokseen, joka julkaistiin sanomalehti Karjalaisessa.

Minun – maakuntaamme kurkusta kuristavaksi Suureksi Punamustaksi Syöväksi – kutsumani lehti oli ilmaantunut suurjakeluna postilaatikkooni tulevan viikonlopun maakuntapäivän tähden. Maakuntaliitto oli ostanut etusivun mainoksen, mikä sai minut asettamaan otsikkoni kysymyksen.

No, matkailu- ja tapahtumamarkkinointia se on tämäkin

Sepitän tämän bloggauksen vuoksi, että Sivukylällä pidetään kesätapahtuma. Sinne on yleensäkin huono julkinen liikenne, mutta erityisesti näin on juuri nyt, koska kukaan ei tarkkaan tiedä missä tapahtuma pidetään. Jossain rannassa kai. Sitten paikalliset rupesivat vielä soittamaan suutansa.

Montako rähinää tossupiiriin?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa liike- ja palvelutalon linja-autoaseman puoleinen pääty.

Pohdinta käynnistyy tiedosta, että...heh...Kontiolahti Cityssä on ollut tämän vuoden loppukesällä kaksi poikkeuksellisen paljon huomiotaherättänyttä, humalaisiksi oletettujen vetelehtijöiden rähinää(1,2) julkisella paikalla. Toista niistä taisin olla näkemässä itsekin, kun satuin paikalle kauppareissullani.

Kaupan edunvalvonta vähättelee vartijoita

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taasko ne jauhavat ”yrityslähestymiskiellosta”? Kysymys on ollut kuollut suurinpiirtein parikymmentä vuotta eli siitä kun järjestyslaki säädettiin. Se on kaiku ajoilta, jolloin poistumiskäskyn noudattamattajättämisestä saatettiin rangaista kotirauhan rikkomisena ja näkyy yhä osin ilkivaltapykälän muotoilussa.

Turha uteliaisuus johtaa välinpitämättömien ventovieraiden viihteeksi ja ajankuluksi

Valtionradion aluetoimituksen keskinkertainen sahuri yritti olla ovela värittäessään juttuaan; tehdä siitä kiinnostavan. Voivoi. En välitä tietää, että mikä maisteri tuokin oikein oli, mutta klikinkalastelussaan hän lähinnä ruokki turhaa uteliaisuutta ja aiheutti hedelmätöntä arvailutyyppistä keskustelua.

Näin se aika ja arvostukset muuttuvat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Vuosikymmeniä sitten syksyllä kouluun palatessani jouduin kuuntelemaan ikävertaisen valitusta lomalla saaduista potkuista urheilukilpailun toimitsijan tehtävästä, mitkä väitti tuolloisen poliittisen liitännäisyyteni kansanedustajan järjestäneen. Ja nyt itseltäni kerjätään huomiota hölisemällä ”vitun läskistä”.

Köyhän ja kipeän palvelut

Siun soten IT-palvelut on kuluvana vuonna tehnyt minuun kielteisen vaikutuksen kahdesti. Ensin tökki Korona-rokotusten ajanvarausautomaatti ja sitten Päivystysavun takaisinsoitto. Molemmista on jätetty palautetta; ensinmainittuun on jo tullut vastauskin, vaikka tyyli ei sinänsä vakuutakaan.

Tämä piha on varattu...vai miten se nyt oikein menikään?

Johan minä kauan sitten pääkaupunkiseudulla näin päiväkotien portinpielissä kylttejä, joiden alueen käyttövarausajan toivottiin kai ohjaavan nukkujat ja säpisijät matkaansa ennen päivännousua. Mutta nyt täkäläiset vuoropäiväkodit alkavat suoda säännöllisen leikkitunnin pihoissaan.

Ajan ilmiöitä

Ihmisen käyttäytyminen on osin ikiakaista saman vanhan toistoa; toisinaan taas ainakin ollaan keksivinään keinoja olla – omasta ja turvallisen aikuisensa mielestä – mielekkäässä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Voi hyvä tavaton sentään, jottemmä paremmin sano. Hanki elämä sekä kasva ihmisenä!

Kun sinä haluat

Lastensuojeluhistoriaa on ollut metka lukea. Olemme siis eläneet 40 vuotta toisen modernin aikaa, jota lukijoista yksinkertaisimpien tähden en nyt kutsu esimerkiksi jälkimoderniksi. Siihen näet sisältyy heidänkin oikeutensa valittaa, kun loukkaantuivat, vaikka altistivat itsensä sen vaaralle omalla päätöksellään.

Surkeiden sattumien summa vai onko Rådmansgatan Pohjoismaiden Minneapolis?

Syyttäjä ei hakenut kahta pidätettynä ollutta järjestyksenvalvojaa tutkintavangeiksi, koska edellytykset puuttuivat, mutta heitä epäillään edelleen törkeästä kuolemantuottamuksesta. Expressenin jutun luettuani arvelen oikeaksi sanoa sanaseni, koska on tärkeää, että asia ymmärretään oikein.

Mitä opin ”vartijaväkivallasta”, kun keskustelin joensuisesta baarikäyttäytymisestä?

(Lähde: yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Liivin selässä lukee
erittäin selvästi mitä ollaan, jos nyt vain ylipäätään ruotsia osaa.

Keskustelu käynnistyi – yllätysyllätys – Facebookin puskaradiossa, kun joku oli pyytävinään baarin vastuuhenkilön yhteystietoja, mutta rupesikin seuraavaksi puimaan ongelmaansa erittäin yksipuolisen kielteisesti. Kylläpä muuten kuulostikin tutulta, epämiellyttävästi. Vartijaväkivaltatapaus taas oli Ruotsissa. 

Trokarin perässä

Minäkin olen joskus mennä sanattomaksi. Tämä hetki on lähellä esimerkiksi silloin, jos joku koettaa nimiä mainitsematta yllyttää selvittämään väitetysti kylässä alkoholia alaikäiselle välittäneen; sanoakseen tälle, että lopettaa. Seuraa siis muutamia suoria totuuden sanoja trokarin perässä olemisesta.

Järjestyksenvalvojat ovat Marsissa ja toimittajat Venuksessa

(Kuva: Jari Kähkönen) Myönnetään, olin vierailulla
koulutusyrityksessä, jonka suuropetustilan oleva
valaistus teki näkymästä hämyisen kapakan narik-
katiskin kaltaisen. Siitä syntyi moneen kertaan
käytettävissä oleva arkistokuva.

Esteettinen makuni on saada minut sylkemään jääkaappikylmän ja maltillisesti sokeroidun mustaherukkamehun perinteiseen puolen litran juomakauhaan minitarjottimella, jos minua edes toivotaan turva-alan viralliseksi selittäjäksi. Mutta toisaalta – päästänkö tämän höpöhöpöjutun ohi kommentoimatta?