Pitelehän nenästäsi kiinni, kun somerahvaalta pääsee jupakan päätteeksi pieru

(Kuva: Jari Kähkönen) Että olen sitten tälläisenkin kuvan joskus tehnyt.

Kyllä jupakkaa pukkasi, kun jopa peräkylän lehtien yhteistoimitus Uutissuomalainen uutisoi Karjalaisessa – Iltalehden uutisoineen – vakavasta väärinkäytöksestä yleisen edun mukaisesti. Oho. Eiku. Miksi yhdeksänvuotiaasta, muovikassista ja vartijasta Lidlissä piti ikinä tehdä ainoatakaan juttua?

Aivan turhaa riskinottoa toisten bisneksen ja tienaamisen vuoksi

Lahden Sokoksella oli perjantaina keikka, toisinsi Iltalehden Riika Tauriainen sunnuntaina Hämeen poliisin tiedotetta, mutta päällepä lävähti – ties minkä vuorotuhoojan kädestä – vartijan työtä vähättelevä klikkiotsikko. Luonnollisesti keskustelu piti myös katkaista liian varhain, joten jatkan sitä tässä.

Aika häilyväiset luonnoltaan sekä kovasti rajallinen riemu

Iltakävelyllä silmiini sattui ilmoitus EU:n ja hyvinvointialueen rahoittamasta sekä sosiaalialan järjestöjen toteuttamasta Askel-hankkeen aloituspalaverista. Olin myös lukenut Herman Raivion Turvatonta tilaa, katsonut TV 1:den Hitler-dokumentin ykkösosan ja kuunnellut Iltalehden Narsisti-podcastin.

Pilluilu eli puhu sinä vain lämpimiksesi tai ollaksesi mielenkiintoinen – eikä väliä piiloagendastasikaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä mielivaltainen kuva koreasta – vaan käytännössä aika
hyödyttömästä – stereotyyppisestä äijälinkkarista ei vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti liity mitenkään tekstiin, jonka päällä se on.

Perjantai-iltana haluan syödä herkullisen pikaruokaisesti, kuunnella ysäriä sekä katsoa kunnon poliisirealityä hörppien kylmää Dr Pepperiä. Joku YLE:n ”asiaviihdeslotti” ei paljon nappaa – nauru ja pieru ajatuksellekin. Mutta sitten silmiini sattui tämä tyrkytys, joten katsoinpa sen sitten lauantaina aamulla.

Kuin varsinainen päiväkirjamerkintä konsanaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Johan minä luin Helsinki-Vantaan asematason tunkeutumisesta päiviä sitten, muttei aihe niin suuresti kiinnostanut, jotta siihen vallan paneutunut olisin. Eipä ole kaikki kultaa, mikä kiiltää, eikä erikoista kuin puhutaan – sekö oli sitten joku ”marsalleri” tai mikäliene asematason valvoja kuin miehen lopulta otti kiinni?

Turvallisuusalat vakuuttakoon toiminnallaan heti eikä puheillaan jälkeenpäin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä ei ole mikään vartija- eikä lipuntarkastajablogikaan, mutta joudun ottamaan kantaa Porvoolaiseen pasteijasotaan ja Vantaan sumutuspaniikkiin Iltalehden skandaalialietsovan asenteellisen tietämättömyyden tähden. Itsessään nuo mitättömyydet olisivat täysin kiinnostukseni tuollapuolen.

Valtion poliisi vai poliisin valtio?

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi on oikeudenhoitoviranomainen.

Olen sivunnut aihetta useasti aiemminkin; nimittäin poliisin halua käyttää henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjojen sormenjälkiä rikostutkinnassa. Eipä ihme, että henkilökorttienkin sormenjäljistä piti muodostaa rekisteri, vaikkei ollut pakko. Tämä olisi uskomatonta, jos poliisi ei tekisi vastaavaa koko ajan.

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa?

Turva-alan ajankohtaisskandaali on jo viikko-toista sitten siirtynyt pois A-listan asiantuntijoilta, erikoistoimittajilta ja eetterimedioista. Silti nettiin tulee päivittäin linkatun kaltaisia juttuja; niitä antavat väitetysti ex-vartijat, joita jostain kumman syystä löytyy joka oksalta/tulee kaikista ovista&ikkunoista.

Pieni kronikka journalistisesta saamattomuudesta

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyvää Tamminiemen pesänjakajien 40-vuotispäivää ja osanottoni
Aarno Laitisen poismenosta. Työ jatkuu!

Kirjoitan vaihteenvuoksi tekstin verran mediakritiikkiä. Teemat tulevat olemaan Maikkarin Päivi Hannulan oikeuspsykahatkakommentonti ja Riikka Slunga-Poutsalon asema tiedusteluvalvojana. Kai näihin olisi tullut jo aiemminkin puuttua; voin vain jälkikäteen ihmetellä omaa tärkeysjärjestystäni.

Miksi kukaan ei puolusta hyvinvointivaltiota?

Poliittisen (kesä)keskustelun tärkeimmät asiat ovat olevinaan väitetty hallituksen kaatuminen ja kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja. Juuri siksi niillä ei ole mitään merkitystä, koska kaikkein keskeisimmistä isoista asioista ollaan yhtä mieltä; eletään hyvinvointivaltion romutuksen/jälkeistä aikaa.

Hyvä tekosyy, jälleen kerran

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä ei ole rahakeikka.

Mistä tiedät pöytäseurueessasi olevan englantilainen herramies ja lady? Jos viimemainittu pieraisee, ensinmainittu pyytää anteeksi, vaikka kaikki tietävät kuka oikeasti päästi. Herrasmies suojelee ladya ritarillisesti julkiselta häpeältä. Näin se lienee Suomen Eduskunnassakin Juha Sipilän pahoinpitelyn suhteen?

Ontuva salailu johtaa vain lisävaikeuksiin

(Kuva: Jari Kähkönen) Uhrille video oli pakko näyttää kuulustelun yhteydessä;
muuten oikeusvaltio olisi ollut vaarassa.

Facessa seuraamallani seinällä oli linkki IL:n Kunnaksen omaan lehteensä kirjoittamaan kommentaariin Lahden putkapahoinpitelyn poikkeuksellisesta salaisuudesta. Kuinka uhrille ei luovuteta tai suostuta enää näyttämäänkään valvontakameratallennetta, joka teosta on olemassa?

Liian monta huutajaa äänessä

(Kuva: Jari Kähkönen) HSL-liikenteen metroasema, jonka nimi on sittemmin
muutettu toiseksi.

Kaukainen entisyys johtui uudestaan mieleeni, kun luin Helsingin Rautatientorin metroasemalla alkukuusta olleen lipuntarkastuksen jälkimainingeista. Ihmisen on vain niin vaikea hyväksyä, että miksi minulle näytetään kämmentä, mutta tuolle toiselle ei. Yleensä siitä seurasi aina jonkunsortin vaikeuksia, näin muistelen.

Älä Jarmo Mikkonen sontaa puhu, sinä ja alaisesi tästä olette vastuussa

Iltalehti koettaa ottaa kaiken irti Forssan vartijapahoinpitelystä, mutta Solmu Salmisella ei uutispäivän päätteeksi ole näyttää kuin jokseenkin varma tieto uhrin sukupuolesta sekä rikosaseesta. Ja sitten hän antoi tämän työnantajan luritella itsensä irti kaikesta vastuusta pienellä anglismilla, sekä hieman saman vanhan toistolla.