Etikettioppia junteille ja erauspennuilleen

En ole muuttanut mieltäni; en yhäkään ole täällä juntteja tai erauspentujensakaan sivistämässä. Olen lukenyt NyT:n Tim Walz -profiilin, YLE:n Hyvin sanottu -teeman smalltalk -tyrkytyksen ja urheilunsa Olisin voinut saada Iivo Niskasen uran -jutun. Siispä; sosiaalinen kanssakäyminen on bloggaamisen arvoinen aihe.

Aloitetaan alkeista. Kuka sinä olet ja mitä tarkoitat? Vailla käsitystä omasta itsestäsi sekä tarkoitusperistäsi olet toivottomasti hukassa inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Sinun pitää tunnistautua ihmiseksi, joka on yhdenvertainen muiden ihmisten kanssa. Niinikään; sinun pitää haluta tehdä hyvää heitä kohtaan. Muuta tietä ei ole.

Keiden seurassa sinä olet tai keiden voidaan päätellä olevan sinun seurassasi? Et yksinkertaisesti voi olla ”puolueeton”; tehdä itseäsi tykö tervehtimällä ja kysymällä mitä kuuluu, jos samanaikaisesti sadan metrin päästä huudellaan hävyttömyyksiä puhuttelemallesi. Jos vaikenet tai teeskentelet, olet huutelijoiden puolella.

"Kehitä ensin käsitys omasta itsestäsi, tarkoitusperistäsi ja ymmärrä kenen seurassa olet tai tulet nähdyksi."

Älä toljota. Pitkittynyt kohdistettu katse puhumattomana stressaa. Äkäisemmissä kulttuureissa tai piireissä toljotettu kysyy jo kohta vihaisena ”mitä kyttäät”; koska loukkasit kanssaihmistä, sinun tulee nyt olla aika liukaskielinen tai kova tappelemaan selviytyäksesi. Johan tämän verran tiesi jo Stray Catskin biisissään 80-luvulla.

Ole pölöttämättä. Ihmistä voi oudoksuttaa, jännittää tai suorastaan pelottaakin, mutta ei ole hyväksyttävää monopolisoida vuorovaikutusta pakottaen toinen yleisökseen. Keskeisin opetus olisi vastavuoroisuus, jota on vaikea opettaa, koska se on vähän niinkuin ne jo alussa mainitut ihmiskäsitys ja hyvä tahto.

Jätä nimittelemättä, olettamatta äläkä ole ennakkoluuloinen. Jos et tiedä nimeä, sitä kannattaisi varmaan kysyä. Jos jotakuta muka sanotaan joksikin, ajattele voiko se olla oikea nimi tai onko sinun lupa kutsua häntä niin. Lakkaa kohtelemasta ihmistä kuin hän olisi järjestettyä viihdettä, jos et maksanut pääsylippua esitykseen.

"Älä toljota, pölötä, nimittele, oleta äläkä ole ennakkoluuloinen. Siinä lisää inhimillisen kanssakäymisen alkeita."

Kuka on sanonut, että ihmisiä pitää aina katsoa silmiin ja tervehtiä kohdatessaan? Se kuulostaa jonkun sosiaalisesti töhön omasta päästään keksimältä huuhaalta, jolla hän puolustelee toisten seuraan tuppautumistaan. Niinikään; myös tarinointi on vapaaehtoista. Jo ukkinikin sanoi, ettei pidä mennä huutamattomaan hätään.

Ihmiset kävelevät kaikilla tyyleillä ja nopeuksilla; se ei oikeasti kuulu sinulle pätkääkään. Keskity pitämään huoli omasta itsestäsi sekä elämään omaa elämääsi. Voit keskustella valinnoista, mausta ja elämäntavoista, jos pidät mielessäsi aiemmin kirjoitetun. Kuka haluaa keskustella vittuilevan tökerön pinnallisesti uteliaan kanssa?

Opettele; mitä tarkoittaa, kun sanotaan ”liikaa tietoa”. Ei toinen ole välttämättä kiinnostunut sinun saunaanmenemisistäsi; senkuin menet vain, jos olet mennäksesi. Saitko niitänäitä eli mukavia jutellessasi kuulla jotain hälyttävää tai yksityistä? Jotkut jutut täytyy älytä kertoa eteenpäin apuinstanssiin ja toiset taas pitää itsellään.

"Kaikki normeiksi sanottu ei ole sitä oikeasti, muista elää oma elämäsi itse ja harkitse mitä teet kuulemallesi."

Mikä oikeus sinulla on olettaa, että voit olla toisen kanssa niin vapaasti, jotta suusi kälkättää jo tuolla viiden metrin päässä, kun järkesi vasta käynnistyy tässä? Tai voit kommunikoida tarkoittaen käänteisesti sitä mitä varsinaisesti sanoit? Ehei. Näin tehdään vasta sitten, jos ollaan ystäviä eli kavereita. Ehkä. Ei aina sittenkään.

Käsitä huumorin moninaisuus ennenkuin rupeat viljelemään sitä tai tarjoilemaan tuotoksiasi toisille. Esimerkiksi; yhdessä tilanteessa ylipäätään mikään ei ole hauskaa, toisessa sitä on sinun uskaliutesi ja kolmannessa taas vitsin kohteen reaktio. Kyseisessä kulttuurimuodossa ei siis ikinä ole mitään itsestäänselvää.

Yhteenvetona voisi todeta, että kukaan ihminen ei ole täydellinen, sillä tällöin hän ei enää olisi ihminen. Voi erehtyä, olla hyväuskoinen, toimia harkitsemattomasti ja niin edelleen loputtomiin asti, mutta saadessaan seurauksia käyttäytymisestään – niistä tulee oppia paremmakseen. Ei keksiä tekosyytä eli vippaskonstia jatkaa samaa.