Toimittajien turvamiesvillitys

Luin Karjalaisesta Sunnuntaisuomalaisen puffijutun YLE:n Marko Niemen Viimeinen johtolanka -podcastin viimeisimmästä tuotantokaudesta. Yksi kuriositeettinsa oli meno vuonna 1987 tapahtuneen Sari Liinaharjan murhasta epäillyn ovelle haastattelua tekemään – turvamiehen kanssa.

Cahierissani lukee otsikkohahmotelmana ”Pitääkö toimittajalla olla turvamies?”. Hyvä kysymys. Vastausvaihtoehtoja on useita, koska asia ei todellakaan ole yksioikoinen. Keskeisimpiä ratkaisua varten tiedettäviä pointteja ovatkin, että missä ja mitä toimitetaan, sillä näkisin päätöksen vaativan vertailua sekä punnintaa.

Moinen ei kuitenkaan onnistu aina. Ongelmia tulee jos on yksin asiansa kanssa, on kiire ja vain ”ostaa oikeaksi” jo tosiasiassa tehdyn valinnan tai kenelläkään prosessissa on suhteeton asema, epäselvä rooli eli useita rooleja päällekkäin. Turvallisuuspalvelu on näet aika erikoinen palvelu hankittavaksi.

"Sunnuntaisuomalainen teki YLE:n Marko Niemen Viimeinen johtolanka -podcastista puffijutun. Turvamies mainittiin."

Ajatellaanko vaikka raajapuolen vammaispalveluasiakkaan tai pelkääjänarkkarin asteikolla? Kuinka yleisölle auki oleva sijainniltaan avoimessa maastossa oleva market voi muka paikkana näyttää vihreää, jonne henkilösuojeluasiakas voidaan päästää? Kyllä sen nimittäin pitäisi punaista näyttää; juuri näistä syistä.

Jos se ei näytä; joko uhkakuva ei ole ajantasalla tai sitten palvelutarve puuttuu. Päämiehen ruokaostokset hoitaa organisaatioon kiinnitettävä asiainhoitaja; muissa hankinnoissa suositaan verkkokauppaa – muistaen tällöinkin olla riittävän varovaisia. Ei ainakaan tilata mitään omalla nimellä eli kotiosoitteeseen.

Oikea toimittaja ei varmasti pidä verrokeista, mutta pyrinkin havainnollistamaan suojattavien arvojen moninaisuutta. Esimerkiksi; riittääkö koskemattomuus tai hengissäpysyminen vai tavoitellaanko toimintavapautta? Aina henkilösuojelua ei siis edes tarvita vaan palveluohjaus avustaja tai autonkuljettaja olisivat riittäneet sijastaan.

"Aina henkilösuojelua ei edes tarvita vaan palveluohjaus, avustaja tai autonkuljettaja olisivat riittäneet sen sijasta."

Onko kuka tahansa päällekäyvä, turhanutelias sekä suurisuinen jo turvamies? Niinpä. Joskus sopivampi määrite voisi olla hovimies ei-ihan-oikean-kuninkaan hovissa tai turvallisuusriski. Kunkku voi myös olla vittuilemalla kommunikoija tai niin sosiaalisesti töhö, että skandaalin ehkäisemiseksi tarvitaan ihmisfiltteriä.

Toimittajan pitäisi tunnistaa tämä ilmiö, sillä ei yksinkertaisesti ole oikea sellainen ellei haastateltava ole kertaakaan ruvennut reuhomaan tai pressikset torpanneet pyrkimystä one-on-oneen eli suojanneet palkkansa maksajan poistumista keskenkaiken. Siitä saa yhden pisteen, jos väkisin mukaan änkeäjä alkoi huutaa väliin haastattelussa.

Työskentelypaikka on tärkeä tieto. Miksi siellä roikutaan tai asioita ei sovittu etukäteen? Niinikään; toimituksenkin turvallisuusjärjestelyjen pitäisi olla kunnossa, jottei sillä turvamiehen käyttämisellä aleta suotta leikkiä oltavan sisällissotaa käyvässä kehitysmaassa, vaikka ollaan normaalitilaisessa onnistuneessa valtiossa.

"Turvamiestoiminta on erilaista normaalissa onnistuneessa valtiossa kuin sisällissodassa olevassa kehitysmaassa."

Niinpä; miksi haastattelussa on mukana turvamies, kun useimmat ongelmat ratkeaisivat valikoimalla paikaksi neutraali koskematon tila, johon on mahdollista hälyttää apua? Kuinka haastateltava uskalletaan kohdata naamatusten lähietäisyydeltä, jos hänelle ei edes tehdä etukäteen turvatarkastusta?

Tämä on saman luokan vitsi kuin päästää päämies keskelle mielenosoitusta, johon osoittautuu päässeen mukaan kuka tahansa taskussaan mitä tahansa ja mielessään...yllätysyllätys...mitä tahansa. Käytetäänkö siis henkilösuojelupalvelua turvassa pysymiseen vai riskikäyttäytymisen mahdollistamiseen?

Valitettavasti uhkassa ihmisen oma oikea luonto näkyy. Oliko tekopyhä, joka pani kaikki muut matkustamaan bussilla, mutta samalla myönsi itselle autoedun keksityllä perusteella? Sellaisia ne jännitteiset rajapinnat ovat, kuten ammattitoimittajan pitäisi kyllä tietää. Eivät kaikki ole liikkeellä vilpittömässä mielessä vain hyvää tahtoen.

"Käytetäänkö siis henkilösuojelupalvelua turvassa pysymiseen vai riskikäyttäytymisen mahdollistamiseen?"

Kuinka Marko Niemen jutut kuulostavat minun korvaani vanhalta kunnon ”aseellisen vartijan tilaamiselta”, jossa on vain se vika, että uhka eli tarve saattoi puuttua? Epäilty ei ollut tutkinnalle uusi ja lopulta hän ei edes sanonut mitään sellaista, mikä olisi käynnistänyt prosessiin kohdaltaan uudestaan.

Takana on mankumisefekti, jonka vastustaminen aseiden osalta lisättiin vuosituhannen vaihteessa firman sisäistä laillisuusvalvontaa suorittavan vastaavan hoitajan tehtäviin. Siitä on niin työväen- kuin keskiluokankin versiot; niistä ensimmäisessä vain veisataan ja toisessa otetaan pokkana se mikä itse katsottiin tarvittavan.

Pohjimmiltaan on vain niin, että ihminen haluaa kuulua joukkoon tuntea turvallisuudentunnetta ja saada mielihyvää; toivoen tulevansa rakastetuksi omana itsenään. Turvallisuusanalyysi rikosoikeus sisällöntuotanto sekä taloudellinen järkevyys taas ovat todettavissa olevia tosiasioita. Syystäkin.