Voiko kärryjen työntämättäjättäminen olla turvallisuusriski?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuva liittyy tekstiin sen verran, että siinäkin näkyy ostoskärryjä.

Kylläpä nauroin sydämeni kyllyydestä, kun karjalaiset sättivät toinen toistaan valtatien varressa sijaitsevan automarketin parkkipaikan kärryepäjärjestyksestä. No, kunnes erehdyin yrittämään keskustella asiasta, mutta päädyttiin vain niihin tavanomaisiin solvauksiin, koska maailmankuvien välinen ero oli liian suuri.

Katoavalta perusturvalta työhön, jota ei ole

(Kuva: Jari Kähkönen) Joko se tämänkin ilmestymisestä on
kulunut tasan 20 vuotta?

Aijai. Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen(kok) antoi heikon haastattelun YLE:n Aamu-tv:n Linda Vettaselle. Ei edeltäpäin voi lyödä kiinni tuollaista määrällistä säästötavoitetta. ”Onnellisten voittajien” työkyky on näet arvoitus eikä mistään työstä – sanan perinteisessä mielessä – ole tietoakaan.

Vilpitöntä mieltä ja hyvää tahtoa etsimässä

Maamme taitaa olla aika valmis eikä todellisia ongelmia enää ole, jos voi tärvätä aikaa kulttuurisodan kaltaiseen jonninjoutavuuteen. Vaikka toisaalta; ymmärtäähän tuon – tämä on kaunayhteiskunta, jossa yksi jos toinenkin taitaa – luullakseen – kokea sivuutetuksi tulemista ja merkityksettömyyttä.

Hienotunteisuus mahdollistaa asioita, muttei silti tee ihmeitä

Kuinka vaikeaa hätäkeskukseen soittaminen on? On kaunista, jos kukin huolehtii itse uppoamisvaarassa olevasta veneestään, mutta pelastuslaitoskin on olemassa – ihan hyvästä syystä. Niinikään; toistuvat luvattoman omatoimipuutarhurin vierailut saattavat tietää tälle asiaa oikeusjärjestelmään.

Vihjaileva sievistely ei varmista turvallisuutta

Jossain Kontiolahti-Joensuu -välimaastossa on kuulemma Utranharjun maastoratsastusrata, jonka käytöstä maksetaan oikein vuokraakin, mutta valitettavasti käytettävyytensä sekä turvallisuutensa on vähän mitenkuten. Yllätys? Ei ainakaan minulle. Näissä oloissa voi tuskin muuta odottaakaan.

Kotiseutu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olenhan minä jossain syntynyt ja asunut ennen nykyisyyteeni päätymistä. Paikoissa on ollut omat hyvät sekä huonot puolensa, mutten oikeasti ole tainnut olla kotonani ikinä missään – kunhan nyt vain ollut jotakuinkin oloihini tyytyväinen. Karjalaisten kommentit täällä pärskäyttivät siis melkoisesti.

Heittäytykää elämään, sanottiin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, identiteetin hakemista se taitaa olla tämäkin.

Socomin lehtori ja psykologian tohtori Rasmus Mannerstöm antoi Hesarille haastattelun identiteetin löytämisvaikeuksista ajassamme. Belfastin poliisien tuotantokauden toiseksiviimeisessä jaksossa tiedettiin myös lausua osuvasti käsikirjoitettuna oman ympäristön – kotinsa – hylkimisen satuttavuudesta.

Ei mitään linjaa ja sen ovat näköiset seurauksetkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on varmaan sitten joku kunnan 150-vuotis-
juhlan kunniaksi toteutettu tila- tai ympäristötaideteos? Koska ajoeste
tai edes kaksinen -hidastekaan se ei kyllä ole.

Karjalainen yritti "yllättäen" olla koirana ja vekuttaa jonkun joko juoksemaan tyhjäntakia tai hankkiutumaan vähän vuoksi välikäteen; asia oli olevinaan varhaisteinien leikkien äänekkyys ja rajuus alakoulun pihalla kesäloma-aikaan. Tuttua juttua; olinhan äsken itsekin kirjelmöinyt teinien perseilystä toisaalla.

Löytötavara

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä itseeni tulee; en edes noteeraa joitain lippalakkia puistopenkillä tai urheilu-
kenkiä liikuntatilan edustalla. Ne minä jätän niine hyvineen paikoillensa.

Löysin irtainta omaisuutta, jonka lähellä oli yritystoiminnan rakenteita, mitkä mahdollistivat yhteydenoton oletettuun omistajaan. Vahvisti, että näin oli ja sitten sovittiin hänen ehdottamastaan jättöpaikasta. Eikä siinä muuta, mutta kun seuraavana aamuna puskiksessa jo toinen omistaja kyseli samaa tavaraa.

Uskotko sä tohon informointiselitykseesi itsekään?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun nykyihminen näkee kolme sirraa ajamassa kolonnassa pillit päällä, se somettaa, että tietääkö joku mihin ne ovat menossa. Jos taas jollain on koira irti aitaamattomalla tontilla, valvontaeläinlääkäri tai poliisi tietävät tämän viimeisinä. Sanohan; uskotko sä tohon informointiselitykseesi itsekään?

Turhien toiveiden tynnyri

Että minua ottaa päähän, kun julkisen palvelun keski-ikäinen keskiluokkainen keskinkertaisuus ei edes osaa vartijan ja järjestyksenvalvojan eroa. Vai siitäkö tulisi eniten sydämistyä, jottei tuo pohjimmiltaan kiinnosta ketään? Puhutusta ministeriön työryhmästä taitaakin siis tulla oikea turhien toiveiden tynnyri.

Järjestyksenvalvonnan tarkastus paljasti enemmän kaikista kuin ymmärrettiinkään

(Kuva: Jari Kähkönen) Vartijanasuistenkin näki
pitävän näitä lätkiä, kun tiettyjen julkistilojen
vartiointi muuttui järjestyksenvalvonnaksi
20 vuotta sitten.

Eduskunnan oikeusasiamies tarkasti Helsingin päärautatieaseman ja Kampin keskuksen järjestyksenvalvonnat, mistä Helsingin Sanomat teki itsensä näköisen jutun. Näidenkö käsiin yleisön turvallisuus annetaan, hänkö sen laillisuutta valvoo ja tämäkö on tarkkaillun elämänalan ansaitsemaa journalistista työtä?

Ei kakaroiden riehuminen ole mikään äkkiyllätys tai salaliitto

(Kuva: Jari Kähkönen) Täällä laitetaan lasipurkkiin likaavaa, mikä viskataan jonkun seinään.

Se oli silloin yhtenäiskulttuurin, wanhan nationalismin sekä ylhäältäjohdetun yhteiskunnan aikaan se. Nimittäin; kodeissa oli kuri ja julkisestikin aikuisoletettu sai tehdä lapsioletetulle lähes mitä tahansa. Tämän jälkeen maailma ihmisineen on muuttunut paljon. Onneksi. Mennyt oli kamala eikä sitä pidä ihannoida.

Ketkä me? Niinpä

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Katsoin äsken Erik Gallin kolmiosaisen SD-bögar -dokumentin SVT:ltä; siinä jo kauan tiedetty ja aikoja sitten kirjoitettu suurten yhteisten kertomusten loppu alkaa lopultakin näkyä myös Pohjoismaissa. Niin; onhan meillä Suomessakin Jukka Hankamäki sekä Sebastian Tynkkynen – varsinaiset aikojen merkit.

Tämän ei todellakaan olisi täytynyt mennä näin

Pariisin pysäytyksessä ammutun 17-vuotiaan tapauksessa on nähtävissä kaikki v-keikan piirteet. Ovatko Police Nationalin taktiikka, parityö ja ilmeisesti myös koulutus – siihenhän ensinmainitutkin perustuvat – todellakin näin huonoja?