Johdettavana olemisen osaaminen – totaalisen maanpuolustuksen kaikki kaikessako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin on tapana kirjoittaa havainnekuva, jos se ei liity
mitenkään tekstiin, jonka päällä tai seassa on.

Reservin kapteeni, eläkeläinen Sauli Niinistön siteerataan sanoneen Reserviupseerikoulun 105-vuotisjuhlissa oppineensa eniten johtamisesta ollessaan toisten johtamana. Mokomakin oraakkeliviisaus tarkoitti jokaisen tulevan myös osata olla hyvä alainen ja jottei moinen olekaan ihan helppoa.

Mitä venäläisten kiinteistökaupoille Suomessa pitäisi minun mielestäni tehdä

Köyhää, YLE. Mitä näille kiinteistöille pitäisi tehdä – ja varmasti joudutaankin tekemään – niin sanotusti tosipaikassa, eli, sotilaallisen valmiudenkorotuksen tai anglismiksi "puolustustilan muutoksen" johdosta – on seuraava. Ethän luule tätä tiedoksi, paljastukseksi etkä tilaustyöksikään? Ethän?

Epäyhdenvertaisuuden viettelevä kutsu

Olen pettynyt eduskuntaan ja hallitukseen, koska näemmä Suomessakin aletaan koht’sillään työntää hädänalaisia ihmisiä takaisin valtionrajan toiselle puolelle. Olisi valitettavan helppoa vaan silti erheellistä syyttää kaikesta yksin nationalisti-populistejamme, sillä kyllä tämän juuret ovat huomattavasti syvemmässä.

Yksinäisyys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Loppuviikon YLE:n sisältövirrassa on ollut y-sanaa. Minä en ole yksinäinen enkä kaipaa ympärilleni hovia viihdyttämään, puolituttuja morjestelemaan tai etenkään jotain paras...anteeksi...sosiaalisia seuraajia luulemaan meidän olevan ystäviä. Ei kiinnosta. Turpa kiinni. Katse poispäin ja pysykin etäällä.

Kuin varsinainen päiväkirjamerkintä konsanaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Johan minä luin Helsinki-Vantaan asematason tunkeutumisesta päiviä sitten, muttei aihe niin suuresti kiinnostanut, jotta siihen vallan paneutunut olisin. Eipä ole kaikki kultaa, mikä kiiltää, eikä erikoista kuin puhutaan – sekö oli sitten joku ”marsalleri” tai mikäliene asematason valvoja kuin miehen lopulta otti kiinni?

Mitä ovat katuvat sivarit?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kukin voi poseerata mitä haluaa yksilöllisellä
elämäntyylillään.

Mihinkäänuskomattomuus on oiva lähtökohta, kun otsikko on tämä. Kyllä minä tiedän, että joillekuille elämänkatsomuksia tai vakaumuksia ei ole olemassakaan. Yhtälailla toisten niin kutsuttu aate on haluton mukanaraahautuminen, jota toteutetaan heittäytyen voimattomaksi parhaassa vaikeuksien välttelyn hengessä.

Ajankohtaispohdintoja viikon varrelta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa mahdollisimman epämediaseksikäs niin kutsuttu
elämäntyyli; kuinka ollaan köyhä, sekä ajetaan vanhalla ulkona säilytetyllä autolla
talvella Pohjois-Karjalassa.

Viikko alkoi pohdinnoilla venäläisistä kansalaisyhteiskunta-, totuus- sekä tietokäsityksistä, mitkä päättyivät ajatukseen, että eivät samat Suomessakaan aina kaksiset ole. Harvat saavat mitään tietää tai osata; keskustelunkin tarkoitus on useimmiten valmiiksi sanellun kannan hyväksymiseen taipuminen.

Ei ketään kiinnosta sinun Nato-kantasi

Kaikkialla toitotettu kansan niin kutsuttu Nato-käännös – reaktiona äskeiseen Venäjän oikeudettomaan ja törkeään hyökkäyssotaan Ukrainassa – on pelkkä opportunistis-fatalistis-konformistisen kansanluonteemme ilmaus. Tätä älköön unohtako sen paremmin Suomen kansa itse kuin asiantuntijatkaan.

Nuorista te olette huolissanne kaiken viimeksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin torstaina Pogostan Sanomat ja siinä ohessa niin kutsuntojen päättymisestä tehdyn uutisjutun kuin pääkirjoituksenkin. Päätoimittaja Jyrki Pönkkä oli olevinaan huolissaan nuorten terveydestä, jonka huonous heijastui kielteisesti palvelukseen määrättävän ikäluokan osan pienuuteen.

Miksi kukaan ei puolusta hyvinvointivaltiota?

Poliittisen (kesä)keskustelun tärkeimmät asiat ovat olevinaan väitetty hallituksen kaatuminen ja kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja. Juuri siksi niillä ei ole mitään merkitystä, koska kaikkein keskeisimmistä isoista asioista ollaan yhtä mieltä; eletään hyvinvointivaltion romutuksen/jälkeistä aikaa.

Venäjän kaksoisstandardi – onko autuaampi puhua vai vaieta?

IS:n Arja Paananen kirjoitti jutun Venäjän uusimmasta informaatioätäkistä, jolla yritetään ennaltaehkäistä keskustelu ja etenkin muutoksen vaatiminen Navalnyin jutussa. Siinä on mukana väitetty suomalainen poliisiväkivalta taannoisessa Helsingin Kansalaistorilla keskeytetyssä mielenosoituksessa pari viikkoa sitten.

Perussuomalaisuus on tyhjä arpa

Maamme käy näinä keväinä kuntavaaleihin, joissa valittavat tulevat tekemään painavia päätöksiä ihmistä lähelle käyvissä merkittävissä asioissa. Luonnollisesti ehdolla on kaikentasoisia ihmisiä; on myös liikkeitä, joiden sanoma on vähemmän kuin rakentava – toisinaan suorastaan vaarallinenkin.

Asevelvollisuus surkeutuu loppunsa edeltä

(Kuva: Jari Kähkönen) Matkamuistoja ideologioiden sodasta: Harppi-Saksan
kansanpoliisin hihamerkki Jugoslavian kansanarmeijan ilmavoimien kypärä-
kassin kyljessä. Molemmissa nyttemmin entisissä valtioissa oli muuten ylei-
nen aselvollisuus ja isot armeijat. Silti pakko hävisi sodan.

Kun kansallisvaltio-Suomea tehtiin, tultiin rakennetuksi kaikenlaisia mielikuvituksen tuotteita. Näiden johdannaista on sekin pertsamedian usein toistama täysin päätön hokema, että jokainen mies on osapäiväsotilas eikä muuta voi kuin käydä armeijan ja kuulua reserviin. ”Yleinen asevelvollisuus” on loppunsa edeltä surkeutuva myytti.