En ole kiinnostunut sinun näppäimistöoksennuksistasi

Minulla oli kai menneessä vakaa usko oikean tiedon levittämisen sekä moniäänisyyden ja -ilmeisyyden tärkeyteen. Samalla muistan kuinka barometrintekijä id kaulassa ilmaantui yllättäen asunnolleni – pistin tyynesti oven kiinni edestään – ihmetteli, kun en tahtonutkaan antaa sanottavaani osaksi muita.

Kirjoittaminen elämäntapana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksikin seikkaa sai minut luonnostelemaan uudelleen tämän kuluneen otsikon ja tekemään siitä muistiinpanoja; Apu lopettaa blogit vuodenvaihteessa sekä Tulenkantajien ryhmän hajoamisen syyt 1920-30 -lukujen vaihteessa. Moiset ratkaisut tapaavat usein myös muodostua melkoisiksi vedenjakajahetkiksi.

Hölinä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihminen puhuu, koska tämä on inhimillisen kanssakäymisen muoto; perustarve. Halutaan huomiota, toivotaan tulevan nähdyksi, etsitään apua ongelmaan tai yksinkertaisesti pitkästyttiin. Puhumisen asiallisuuden, asiasisällön sekä päämäärän suhteen saattaa olla miten on; siksi otsikkoni onkin nyt hölinä.

Kiiman ja kateuden peruslaki

En pidä Saara Särmää kummempana kuin ketä hyvänsä nettikeskusteluja ulkoapäin naureskelevaa ja sormellaosoittelevaa; heitä olen jo todellakin nähnyt kyllin. Tämä voisi olla hyväksyttävää, jos psykologisten termien heittely olisi irrallista ja vailla pyrkimystä suurempaan ymmärrykseen eikä voimauta puhujia toimijoiksi. Ehkä.

Kyllä spektaakkeliyhteiskunnassakin pitää portinvartijat olla

(Kuva: Jari Kähkönen) Saksan demokraattisen tasavallan portinvartijana oli

kansanpoliisi, jonka univormupukuista osaa sanottiin sikäläisittäin suojelu-

poliisiksi. Järjestyspoliisi ei käynyt, koska se olisi kuulostanut hitlerismiltä.

Elettiin ilmastoaktivisti Greta Thunbergin YK-puheen jälkimaininkien aikaa, mutta päivää ennen Kuopion joukkosurman tapahtumista. Katselin verkoitse brittitiimin dokumenttiä aikuisten kesken työpaikalla tapahtuneesta vastaavasta teosta Amerikassa. Aloin pohtia ihmismielen erilaisia todellisuuksia ja pimeää puolta.