Mitähän ihmettä taas muka sanoin, joka oli niin pahasta?

Kommentoin YLE:n netissä Tytti Tuppuraisen haluttomuutta kutsua SDP:n eduskuntaryhmä koolle Ville Merisen vaatimuksesta ja joku nimimerkki kommentoi sitä. En saanut enää vastata. Julkaisen kommenttini tässä. Lisäsin vain otsikon, kappalejaon, muotoilut ja – luonnollisesti – tämän esipuheen.

Mahtaisinko edes oikeasti halutakaan henksuksi?

Tässä taas päivänä eräänä Petri Julkunen juonsi Yle Radio Suomen alueellista iltapäivälähetystä, joka alkoi tavanmukaisella sanailulla uutistenlukijoiden kanssa. Alamittaista juontamista; tämä unohti jopa sanoa Etelä-Kuopiosta lähtöisin olevan nimen, mutta Pohjois-Karjalasta mukana oli Marja-Liisa Kämppi.

Mielenrauhansa tähden se ihminen pomottaa, kyttää ja selittelee

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoituksessa valokuvaamassa, jotta
saisin leipäni...Oho...Eiku siis demokratia säilyisi toimivana.

Nyt ymmärrän paremmin kuin aiemmin nuorempien, herkempien ja maailmassa käymättömien kärsimyksiä tuppukylissä. Olipa postissakäymistä, kun tuli paketti. Sään ollessa hyvä kävin S-Marketissa jäätelöllä. No, sitä syödessäni oven edustalla tuli Eräs puhelemaan, että miksei tullut kirjajulkkareihini.

Tahattomasta eskalaatiosta

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt tekniikka haittaa
vuorovaikutusta, koska sen on tarkoituskin.

Luin Facessa Aron sisarusparin lehtihaastattelujen ylösnoston, josta mieleeni johtui otsikon teema; tavallaan jatkan tästä postauksesta noin puolen vuoden takaa. Siinähän siis käytiin julkista nokkapokkaa, jos vaikka sittenkin etäisesti ja suomalaisiin oloihin sopeutetulla mietoudella. Mitä jos ”se tekee liikkeensä”?