Kotiinpäinveto

Mikä on ainoa SDP:n Kontiolahden kunnallisjärjestön syysurheilupäivillä harrastettu urheilujaji? Kotiinpäinveto. Soinismilla sanoen; sinulla on joko oma suunnitelmasi tai olet osa toisen suunnitelmaa. Enpä olisi tullut mokomaa ajatelleeksi ennenkuin harjoitin smalltalkkia Kontiolahti-päivistä autohuollossa.

Selittäväinen ihminen ja hyvät viholliset

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tein tämän otsikon oheen muistiinpanoja ruotsalaisesta poliisipäällikkö Carin Götbladista syyttelemästä sikäläistä tullia maansa jengimurhatilanteesta ja Mika Lintilän Whatsapp-tilin väitetystä tuntemattomasta kaappaajasta. Mitäpä ihmisyys olisikaan, jos asiat pitäisi ottaa asioina sekä tekemisistään vastuu?

Harlekiino, hallinta ja merkityksellisyys

Olin päässyt kasarilta kuulematta Vera Teleniuksen Harlekiinoa, joka oli ajalle tavallinen käännöshitti; alkuperäisen teki Alla Pugatsova Neuvostoliitossa. Kuulin sen ensikerran niihin perustunutta huoltoasemakasettikulttuuria käsitelleessä Eurooppa Neljän Tänään huipulla -näytelmässä Ohto-salissa äskettäin.

Pitäköön kivaa keskenänsä

Olisihan tämä pitänyt arvata: yksityisen turva-alan jatkuvasti vellovassa skandaalissakin minut sivuutetaan, koska aina ennenkin jäin tosipaikan tullen yksin. Ääneen pääsi kaikennäköisiä sössöjä kuten esimerkiksi korttikurssit käynyt soluttautuja-artsu kuudella kuukaudella työkokemusta yhdestä kohteesta.

Ajankohtaispohdintoja viikon varrelta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa mahdollisimman epämediaseksikäs niin kutsuttu
elämäntyyli; kuinka ollaan köyhä, sekä ajetaan vanhalla ulkona säilytetyllä autolla
talvella Pohjois-Karjalassa.

Viikko alkoi pohdinnoilla venäläisistä kansalaisyhteiskunta-, totuus- sekä tietokäsityksistä, mitkä päättyivät ajatukseen, että eivät samat Suomessakaan aina kaksiset ole. Harvat saavat mitään tietää tai osata; keskustelunkin tarkoitus on useimmiten valmiiksi sanellun kannan hyväksymiseen taipuminen.

Näin hän itse sen kokee

Työtään tehnyt toveri ei – palautteena sähköpostitse pyytämäänsä haastatteluun – saanut ainuttakaan vastausta kysymyksiin, mutta sen sijaan tuli kaksi liuskaa haukkumista. Todentotta – näinhän lähettäjä epäilemättä oli kokenut, mutta ei pidä luulla kaikkien olevan samanlaisia kuin on itse.

Tykkilumetusta

(Kuva: Jari Kähkönen) Asioilla, asianosaisilla ja asioita hoitavilla voi olla useita
puolia; tietämättömyys tai niiden kieltäminen ei ole kunniaksi ammattijourna-
listille sekä julkaisijalle.

Uutisankka on perätön juttu. Termiä ei pidä käyttää, jos mediatalo tekee kyseenalaisen julkaisupäätöksen omanapakohtaisista, ansaintaloogisista, sokeudesta asianosaisten intresseille tai muista vastaavista syistä. Jatkan nyt täällä alkamastani teemasta uudella postauksella.

Et sinä oikeasti tiedä kuinka reagoit – ennenkuin olet siinä paikassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Hieman tässä vedossa on kyllä ehehe -efektiä;
Iltsun teemalehti laitettuna aitoon kansanarmeijan upseerisalkkuun.

Katselin Vice -elokuvan, joka kertoi Amerikan politiikan huipulla pitkän uran tehneestä Dick Cheneystä. Siinä rouvansa opetti lapsilleen, että heti kun on valtaa niin joku yrittää viedä sen. Muistan myös kuinka Trumpin kaudella Lindsey Graham(r) sauhusi ”kauheista tyypeistä, joiden ei pidä ikinä saada valtaa.”

Älä vaan sano, ettei medialla ole valtaa – pokerini pettäisi

(Kuva: Jari Kähkönen)

No, onneksi olkoon. Ne sitten kiistivät olemattoman asian ja lupasivat olla tekemättä sen mitä ei ollut päätetty tehdäkään. Parasta kaikessa on, että nyt kukaan ei hauku sinua valeuutisiksi tai syytä populistisesta tempusta; ovat joko onnessaan luullessaan voittaneensa tai tietävät kyllä vaan hillitsevät itsensä.

Maailman lehdistönvapauden päivänä vuonna 2021

Pistämättömästi ajankohtaan sopivasti Yhdysvalloissa laitettiin kuunvaihteessa markkinoille Republikaanipuolueesta eroamaan kehottava mainos. Rinnastus islamistiterroristien sekä mellastavien ressukoiden välillä harhaanjohtamisineen, syrjäytymisineen ja katkeruuksineen kylmää. Totuus on kullanarvoista, todellakin.

Mikä Ikinä Kuulostaakaan Hyvältä

(Kuva: Jari Kähkönen) Samankokoisia valmiiseen lomakepohjaan kirjoitettuja lappuja
kului pinoittain niin hälytyskeskuksessa, toimistossa kuin autossakin. Höhöhöö sen
edestä, kun tekstiin siirrettynä mokomasta irtosi riemu, vaikka tuskin näin 
mahdollista verkkoyleisöä lietsonutta trollia oli vielä tuolloin olemassakaan.

Laitoin otsikoksi mediapopulismin tunnuslauseen. Se on helppoa, kun on vahvoilla ja joko kertoo ihmisille mitä he haluavat kuulla tai tajuntaan kohdistuva isku saa yleisön tunteen valtaan; tavallisimmin pelataan vihalla sekä vahingonilolla. Jos et ole ja sanottavasi torjutaan, ne käyvätkin sinun kimppuusi.

Monta tapaa lukea ja vielä useampia ymmärryksiä

(Kuva: Jari Kähkönen) Mekaanisen kirjoituskoneen aikaan käytin korjauskynää, jota
teroitin linkkuveitsellä; taisin sitä joskus puraistakin. Eikä minulla ole ollut enää
vuosiin tuota läppäriäkään, jonka näppäimistöllä se kuvanottohetkellä makasi.

Jo vuosia sitten olin sitä mieltä, ettei ihminen tahdo totta tietää. Hän haluaa turvallisuudentunnetta, joukkoon kuulumista ja mielihyvää. Näin ajattelen yhäkin, kun pohdiskelen lukemista sekä lukemisen ymmärtämistä. Kolmannesta ei kiinnosta, kolmannes ei ymmärtänyt ja kolmannes ei tiedä mitä sanoisi; niinkö?

Koronakriisi ja vapaan maan kansalaisen identiteetti

(Kuva: Jari Kähkönen) Kysymys; mitä sinä näet tässä kuvassa, kertoo
paljon sinusta ja tavasta millä maailmaasi katsot.

Koronakriisin tämänhetkinen kuuma aihe on terveydenhuollon suojavarusteiden riittävyys ja kuka siitä taas vastasikaan. Voisiko ollakaan oivallisempaa hetkeä sanoa, että Suomi on vapaa maa ja siinä pitäisi vain uskaltaa tai kyetä elämään? Tästä on oikeasti kysymys, vaikka ollaan keskustelevinaan kasvomaskeista.

Armeijamyönteisyys on hulluutta, minkä sille mahtaa

En ole ihmisten pelokkaimmasta tai tuppisuisimmasta päästä, joten osallistuin Rysky Riiheläisen Facebook-seinällä keskusteluun ammattiupseeristomme maailmankuvasta; periaatteessa tiesin kyllä jo vanhasta muistista mitä odottaa. Ei siitä yksinkertaisesti pystytä keskustelemaan; ei asiasta eikä asiallisestikaan.