On se kova maailma, kun jo koirakin koiran ampuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Näitä spol-kilpiä käytettiin hieman paikasta riippuen
pahimmillaan toisesta maailmansodasta aina vuoteen 1991 asti.

Niinkuin on medioista luettu; Upinniemen sotilaspoliisin henkilökuntapartio suoritti alueelletunkeutumiskeikkaa, jolloin irti ollut koira hyökkäsi sen jäsenen kimppuun kahdesti. Partiointitaktiikka oli siis tunnelmoiva samoilu; heidät yllätettiin kuin pahaiset amatöörit, eli sitä koiraa ei olisi tarvinnut ampua.

Mitä venäläisten kiinteistökaupoille Suomessa pitäisi minun mielestäni tehdä

Köyhää, YLE. Mitä näille kiinteistöille pitäisi tehdä – ja varmasti joudutaankin tekemään – niin sanotusti tosipaikassa, eli, sotilaallisen valmiudenkorotuksen tai anglismiksi "puolustustilan muutoksen" johdosta – on seuraava. Ethän luule tätä tiedoksi, paljastukseksi etkä tilaustyöksikään? Ethän?

Kun ei sen paremmin seiso, pauku kuin näykään

Sotilaspoliisi on kolmannen luokan puolipoliisi, sotilasoikeudenhoito vitsi ja esimiehet pellejä. Näin ajattelin, kun luin MTV:n rikostoimituksen mediatilasta tuomiojutun tuon hassunkurisen paralleelimaailman oikeustapauksista. Onko Puolustusvoimat turvallisuusriski? Ja entäpä jättipoliisilaitosten suorituskyky?

Asevelvollisuus on niin ohi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Syistä, joita en hyväksy; sunnuntaina YLE:n netin etusivulla oli seuraava liki kuusi vuotta vanha juttu. Epäilen, että Timo Keränen, jonka muistan lukuisten sotilasparaatien televisioinneista; on jonkunsortin armeijan omatoimittaja. Ja verkkotoimituspa sitten fleimasi oletettavasti tunteisiin vetoavalla sisällöllä.

Päättymättömään nolojen tapausten historiaan on syynsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotilasalueiden kolmannen luokan puolipoliisin olemassaolo on uhattuna.

Minun tekee pahaa edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Panssariprikaatin pikkupojat ja/tai -tytöt olisivat äkänneet sen väkivaltaiseksi sekä aseistetuksi olettamani rattijuopon poistuvien henkilökuntakaistalla sekä puuttuneet asioihin. Voi hyvä ihme. Siitä olisi seurannut erittäin rumaa jälkeä kaikissa tapauksissa.

Tämän tien päässä odottaa kuoppa, mutta soikohan silloin Narvan marssi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinäpä metaforaa kyllikseen armeijan niin kutsutusta poliisitoiminnasta.

Luin viikonloppuna Kontiolahden kirjastossa Karjalaisesta Uutissuomalaisen Rai Suihkosen jutun Eduskunnan oikeusasiamiehen moitteista hallituksen esityksiksi laista sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta...hyi saatana...no kyllä te tiedätte missä. Armeijan ei enää tulisi saada tutkia kenraaleja. Mitä tämä merkitsee?

Saatoin tulla entiseksi jo aikoja sitten, mutta en minä kyllä siviiliksikään palaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuorena olin takakireä pikkuporvari, joka luuli olevansa muita
parempi. Siitä ajatuksesta on jäljellä enää tämä helyrasia.

Alkujaan otti railakkaasti päähän, että tunnuksia ja valtaa halvennettiin, vaikka äänenlähde ei tykännyt itsestäni. Kiitos vaan; en minäkään olisi välittänyt tuollaista ulkoista sukupuolielintä tavata – yksityishenkilönä. Yhtäkään en höykyttänyt, sortanut enkä tehnyt oikeusmurhiakaan; uskoopa kukaan tai ei.

Armeija pelleilee meidän nimissämme ja rahoillamme – eikä se käy!

(Kuva: Jari Kähkönen) Rakas armeija, sinun kilvessäsi on halkeama.

Oli aina selviö, että armeija on ensisijassa omaa etuaan suojaava, salaileva, suljettu, omalakinen ja arvaamaton ympäristö. Näin kävi puoliksi vahingossa ohjesäännön, päällikkövaltaisuuden sekä linjaorganisaation tahattomana seurauksena, mutta lopputuloksen kaikkinainen kelvottomuus on silti järkytys.

Vitsiytyvä sotilaspoliisi järjestelmäkriisin merkkinä

Iltalehti ja Yle uutisoivat humalaisten Karjalan prikaatin varusmiesten esiintymisestä Vekaranjärvellä viikonloppuna. Vitsiytyvä sotilaspoliisi viitoittanee tien yleisen asevelvollisuuden loppusuoralle? Taitaa yhä olla turha odottaa itsekritiikkiä vaikkei enää pystytä pitämään kurissa omiaankaan.

Armeija ylitti älyttömyyden rajan hijabin mitalla

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sattuipa silmääni paperi-Viikko P-K:n pääuutissivun alareunassa kolme viikkoa vanhaan FB-postaukseen perustuva uutinen, jossa Savo-Karjalan Demarinuorten Mette Puumalainen vaatii islaminuskoisille naissotilaille hijabin käyttöoikeutta. ”Puolustusvoimat” syrjii eikä asevelvollisuuskaan ole oikeasti yleinen. Ihan tosi!

Ajattele uusiksi; ymmärrä maailman, tarpeiden ja ihmisten muuttuminen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Seurailin lauantain kuluksi muiden pussinperällä asuvien ikäloppujen lailla Vanhusbookkia, jonka kahdessa paikallisessa puskaradioryhmissä viestiteltiin Kontioniemen ampumahiihtostadionilla sijaitsevan nuotiopaikan tärvelemisestä. Savutorvea oli poltettu ja siihen oli kirjoitettu asiattomuuksia.

Jos vakinaista armeijaa pidetään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olen vakaumuksellinen aseistakieltäytyjä ja maailmankuvani on armeijavastainen. Lähtökohta on useille liikaa; jos he eivät yritä ”opettaa”, teeskennellään keskustelua yksilöllinen herkkyyteni versus heidän niin kutsutut tosiasiansa. Moinen ylimielinen epärehellisyys yksinkertaisesti kiroiluttaa.

Sinun vallankumouksesi ei tule koskaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Inspiroiduin kansanedustaja Ano Turtiaisen(at) keskustelunavauksesta. Uhota voi monensorttista, mutta paljastua venkoilijaksi, saivartelijaksi, vetkuttelijaksi, alkaa vinkua tai ruveta kaveeraamaan; vain ääriharva on lopulta tosi poliisivastainen varohenkilö, ihmekumma. Sinun vallankumouksesi ei tule koskaan.

Armeijamyönteisyys on yhä hulluutta, mutta sitä ei ole pakko jakaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotapoliisi kuoli aikanaan pois, mutta kilvet saattoivat
varuskuntakohtaisesti vaihdellen kyllä pysyä käytössä aina 1990-luvulle asti.

Vaikka jotkut ovat armeijamyönteisiä niin minun ei ole pakko olla. Ole olettamatta; enhän kirjoittanutkaan tätä tekstiä aamuyöllä, vaan julkaisu tapahtui automatiikalla. Näin eletään vapaassa maassa; paras olisi oppia jättämään toiset rauhaan hyvän sään aikana, koska vakaumus on yksityisasia.

Onko armeijalla elämisen oikeus?

Karjalan lennoston komentaja, eversti Timo Herranen on pantu paljon vartijaksi, kun tämä juttu tulee hänen ratkaistavakseen. Onko komentaja oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden ja ennenkaikkea järjellisyyden puolella vai aletaanko taas jälleen kerran ”kolmannella” omaan vapaaseen tahtiin potkia syntipukkia?

Toiminta kuntoon tai valtuudet pois

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä armeijan poliisitoiminnan
kriisi merkitsee "yleiselle" asevelvollisuudelle?

Olen kyllin kirjoittanut Ilmavoimien mahalaskusta Lemmenjoella. Tänään luin YLE:n ja STT:n oikeudenkäyntiselostukset Korkeimman oikeuden suullisesta pääkäsittelystä; jaksan enää todeta, että se on joko poliisitoiminta kuntoon tai sitten valtuudet tykkänään pois. Muita vaihtoehtoja ei enää ole.

Räkäpäät roikavat – armeijan turvallisuustoiminta ontuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisen maailmansodan aikainen sotilaspoliisitunnus eli kilpi.

Yle uutisoi tänään, että männäpyhänä Ruska 19 -harjoituksessa oli hämmennytty. Tai siis lähinnä koeteltu onneaan jossain puuttuvan liikkumisrajoituksen ja avuttoman suojaustoiminnan välissä; sitten levitellään somessa naurettavia höpöhöpöjuttuja, jotta kaikki menisi yksin armeijan syyksi. No, olihan silläkin osuutensa hässäkkään.

Armeija apinoi peitelläkseen osaamattomuuttaan

Tällä viikolla armeija syötti mediataloille uutisenkaltaisen markkinointiviestinnän asiattomasta käyttäytymisestä ja taloudellisista väärinkäytöksistä ilmoittamisesta. PR-eksersiisiin lähtenyt armeija oli ihan oma itsensä eli täysin pihalla, jokseenkin myöhässä ja lähinnä teeskenteli olevansa tekevinään jotain.

Vai on opiksi otettu; mitä sinä sillä nollatoleranssillasi tarkoitat?

Armeija ystävineen oli jo kovaa kyytiä minimoimassa vahinkoja, kun Lemmenjoen örvellyksen tuomiot tulivat. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) väittää, että armeijassa on nykyään nollatoleranssi epäasialliselle käyttäytymiselle eikä ryyppääminen ja rellestäminen kuulu sinne. Häh? Anteeksi mitä?

Armeijalle olet aina arvoton

(Kuva: Jari Kähkönen) Historiallinen sotilaspoliisi-
tunnus toisen maailmansodan ajalta.

Jotkut voivat olla sotilasarvoltaan, palveluspaikaltaan ja mobilisointimuodoltaan asemassa, jossa otsikkoni armoton totuus ei iske vastaan joka ainoa päivä. Suon jopa spekulatiivisen mahdollisuuden, että totuutta voi onnistua välttämään tai tietoisesti pakenemaan koko ikänsä; kunnes on varareservin partasuu-ukko, jonka sotilaallisuudesta on jäljellä enää pelkät muistot.