Itse tässä on jokaisen oma elämänsä elettävä – sikäli, kun enää kohta pystyy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin ihmisiin tympääntynyt erakko kuin olenkin; ei ole taikakeinoa välttää heitä täysin. Olemme sosiaalinen eläinlaji, joka tarkoittaa että näemme, koemme sekä olemme mieltä toinen toisistamme – näin tämä on mennyt aina – se ei missään tapauksessa ole pelkkä nykyajan ilmiö tai tietynsortin teknologian seuraus.

Kukkoilu ja isottelu

(Kuva: Jari Kähkönen) Pysyvä elämäntapa vahtia muiden sääntöjen noudattamista,
mutta katsoa itseään sormien läpi ei johda mihinkään.

Persukansanedustaja Tom Packalén äänesti maanantaina Helsingin Malmitalossa päällään kampanjaliivit, jotka olisi pitänyt riisua pois. Tämä on laissa kiellettyä äänestyspaikalla kampanjointia; kuinka sitä nyt sillälailla? Yksinkertaista; joillain meistä on vain sellainen tapa: toisille on säännöt vaan itselle erivapaus. Muka.

Viikkotolkulla kestävää paheksunnan vyöryä odotellessa

Entinen Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli vastasi käräjäoikeudessa syytteeseen pahoinpitelystä, joka koostui OC-sumuttimella käristämisestä ja koukkulyönnistä käsiraudoissa olevan paikallaan seisseen vatsaan. Entä sitten; johan Hesarin Nyt-liite paljasti tuon ilmiön jo Riikosen komentaja-aikana?

Jospa koettaisit ensi kerralla soittaa vartijalle

Hohhoijaa. Enpä tiedä; tulisiko sanoa sanaakaan, jos ihminen väittää nähneensä kolarin(siitä teeskennellään ilmoitettavan, mutta vain paetakseen paikalta) eikä muuta tullut mieleen kuin Faceen postata todistajaksi tarjoutuakseen? Kertakaikkiaan häkellyttävää suorittamista sekä kerrontaa, vähintäänkin.

Alkaisivatko oikein käytetyt henkivartijapalvelut kiinnostaa?

Kansanedustaja Ben Zyskowicz(kok) pahoinpideltiin, kun tämä oli kampanjoimassa Helsingin Itäkeskuksen metroaseman välittömässä läheisyydessä. Tapahtuma on joko käsittämättömän hyväuskoisuuden summa tai sitten sen loppu; kaiken päättyminen hyvin nyt oli silkkaa sattumaa.

Itsensä pettämisestä ja vakioriesoista – pidä puolesi, turvallisuustyöntekijä!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tampereella oli se puukotuksen yritys, jonka johdosta ajattelin seuraavan. Turvallisuustyö on päätöksentekoa. Jos sen tekijältä ei tule räväkkää tästä poikki ja eripäälleen -reaktiota, ollaan joko eksyksissä tai väärällä uralla. Kaikkea ei saa loputtomasti anteeksi mahdollisella kokemattomuudellaan.

Sylkykuppius ja arvostamattomuus ovat teatteria

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuun Voimatien Prisma-keskuksen Telia-kaupan kilikali tai keskusteluvälieni olemattomuus turvallisuusalan etablissemangin kanssa ovat erittäin epäkiinnostavia aiheita, mutta sivuan nyt  niitä yleisen edun takia. Miksi poliisin määrärahat eivät riitä ja vastuuta työnnetään yksityisille turvallisuuspalveluille?

En suo siipeilyä enkä kuuntele tilitystä jos meni tunteisiin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Itäisen ihmisen tarve puhua on jälleen kahdesti ollut kyllin ylitsevuotava antaakseen aihetta bloggata. Kyllä; olin sitten sensortin somestara, että samaan säikeeseen kannatti tulla postaamaan rändomeja näkemyksellisyyksiä esille päästäkseen. Toinen taas taisi olla ihan perinteinen "pakko nyt on jotain sanoa".

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa, osa 2?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekin aika on ollut, kun vartiotoimistojen ei annettu tehdä edes
kaikkia porttejakaan.

Jatkan juttua aiemmasta merkinnästä, joka oli tämä. Se päättyi eriäviin laillisuuskäsityksiin ja maailmanselityksiin, mitkä ovat kätevä liittymäkohta vertaisjohtajuuteen. Ulotan käsitteen kohde- sekä vuoroesimiehiin asti, koska e-sanasta huolimatta heidän asemansa on käytännössä aika nimellinen.

Joko alkaisivat turvallisuuspalvelut maistua?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässäköhän ne sunnuntaina rähisivät?

Sanotaanko näin, että kaltaiseni vanha ja entinen turvakoukku ei ollut kovin vakuuttunut, kun omatoimikirjasto tuli meidän kyläämme. Sen järjestelyt ovat kuin elettäisiin yhä jotain mystistä karjalaisen kulttuurin kultakautta, vaikka kylät nukkumalähiöistyvät ja ihmiset erilaistuvat ongelmallistumalla.

Väärinpysäköinnistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei täällä(kään) ennen tämännäköistä ollut, vaikka kuva tietenkin on
 toisesta paikasta ja toisesta aiheesta.

Terveisiä heinäkenkämaasta. Ajoneuvotiheys ja rakennetun ympäristön tiiviys ovat täälläkin kasvaneet niin, että väärinpysäköinti muodostaa haasteen. Eipä olisi uskonut, mutta tottahan tuo taitaa olla. Yhteisön pitäisikin siis kehittyä samaan tahtiin, jottei tämän seurauksena jouduttaisi vaikeuksiin.

Puoluejohtajista sosiaaliturvalla pärjää liian hyvin

Vai on liian helppo elää yhteiskunnan tukien varassa? Sanojilla on varmaan tästä usean vuoden omakohtainen kokemus. Kannustinloukku taas tarkoittaa, että hyvinvointivaltiota kannattamatonkin yrittää maksattaa sillä transaktiokulunsa. Tämä on muuten alemman keskiluokan ongelma, jota todella köyhiksellä ei ole.

Pamin niin kutsuttu turvallisuusalan koulutusuudistus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jos et tiennyt; vartija ja järjestyksenvalvoja ovat työntekijöitä. Heitä edustaa sopimusalatoimikuntaan, ammattiosastoihin sekä Turvaan jakautuva Palvelualojen ammattiliitto Pam. 2022 päälle pamahti skandaali, jota yritetään hoitaa sisäministeriön arviointityöryhmällä, jolle Pam teki esityksen.

Kun karjalainen normaalisosiaalisuus oli liikaa jo karjalaisille itselleenkin

Olin lukenut puskiksesta kuinka tuntematon vanhempi nainen oli puhutellut kahta joensuista lasta kesken heidän valvomattoman ulkoleikkinsä sekä seurannut vielä perässäkin, kun lähtivät tämän vuoksi kotiinsa. Se oli juuri sitä itseään; karjalaista normaalisosiaalisuutta. Olipa ironista, oli asiasta ajateltava.

Ja minähän en täällä turvallisuuspäälliköi, onneksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kirkon pihalla näin tälläisen vartiointipalvelun todennusratkaisun.

Kylän ST1 -huoltoasemalla, mikä sijaitsee aivan valtatie 6:den varressa, oli ollut väitetty vahingonteko, joka on sittemmin uudelleenarvioitu varkauden yritykseksi. Julkaisivat oikein omine lupineen valvontakameran kuvia Facen puskiksessa ja pyysivät havaintoja. Onneksi minä en turvallisuuspäälliköi täällä.

Nyt tiedän varmasti, että aikani ei koita koskaan

Seisoimme muodossa patterin pääkäytävällä, kun silloinen kapteeni Reijo Ohrankämmen puhutteli joukkoa asetelineellä seisten. Hän vertasi edellistä saapumiserää ja meitä; arvaili hymyssäsuin, että molemmat yhdistettynä aliupseerikouluun ei olisi päässyt yksikään silloinen alikersantti.