Opettajaepäluottamus ei ole koko totuus kouluväkivallasta

YLE:n kolumnisti Tuomo Pirttimaa kirjoitti inspiroivasti ja aiheellisesti opettajien haluttomuudesta puuttua kouluväkivaltaan, mutta pahaa pelkään, että todellisuudessa ongelma ei ole ihan niin yksioikoinen kuin helppo ratkaistakaan. Mitä pakoilemme tälläisen – pitkälti näennäisen – syyttelyn taa?

Kontiolahtinen turvallisuuskeskustelu

Vanhusbookin puskiksessa käytiin turvallisuuskeskustelua, kun jokamies tiedusti Karpalokaaren hallin kameroista; autonsa kylkeen oli tullut lommo ja halusi selvittää asiaa. Minä siihen, että harva keskustelee tuollaisista asioista julkisesti eikä tästä ryhmästä oikein muutenkaan saa mitään virallista tietoa.

Kouluväkivaltablogi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kouluväkivaltaa voidaan tehdä koulumatkallakin.

Siinäkö on meidän aikamme edistys, ettei enää puhuta ”koulukiusaamisesta” vaan esimerkiksi väkivallasta? Hiphurraa. Minusta tämä asia pitäisi hahmottaa vähintään kolmelta eri kantilta eli henkilöriskin, ryhmätyötaitojen ja uhkakuvan kautta. Muuten ei valmista tule lainkaan; vakava asia menee ihan pelleilyksi.