Saako tälle edes nauraa?

Menin katsomaan Teatteri Rajarikon, – jonka ensemblen muodostavat Riveria Niittylahden näyttelijäntyön opiskelijat – Pasi was here -näytelmää NÄYTTÄMÖ -teatterissa Joensuussa. Ohhoh. Kylläpä oli Veikko Nuutinen käsikirjoittanut väkevän oivaltavasti ja Janne Hyytiäisenkin dramaturgiset vedot osuivat täysin.

Kirjoitin otsikkoluonnoksen vihkooni jo väliajalla, koska havaintojeni mukaan katsomon alkuasukkaisiin pöljäily tyhmyyden tiivistymisen hengessä osui huomattavan hyvin. Mutta; pohdintani on silti tämä, vaikka lastentarhaikäisten kuvailu homoseksistä olikin täysin nauruunräjäyttävästi hullunhauskaa.

Sensijaan Alatko olee -tutustumis- ja ystäväleikille oli todella vaikea nauraa. Näinhän ne tekevät täällä aikuisetkin: toljottavat sekä kävelevät perässä, mutteivät uskalla tehdä tuota a-sanakysymystä. Korkeintaan tervehtivät – ehkä. Disclaimerit ja triggeröitymiset hiiteen; nuoret täällä ovat juuri tuollaisia, yhäkin. Se nimittely!

"Saako tälle edes nauraa? Disclaimerit ja triggeröitymiset hiiteen; nuoret täällä ovat juuri tuollaisia, yhäkin."

Pidinpä tai en; näen nyt itseni sinä, jolla on...hah-hah-haa...paljasjalkaisten mielestä ne ”hassut vaatteet”, puhun toisin kuin he enkä etenkään suostu kiusaamaan yhtään ketään. Tai entäpä ala-asteikäisen suuhun laitettu sutkaus, että naistaan pitää ihailla, mutta vokotella ei saa; muuten on – kummassakin tapauksessa – homo. Oijoijoi.

Olihan siinä tosiaan omat ”esityksensä” ihan jo menomatkalla. Kevättuulessa stetsonin kanssa on joko kallistettava päätään juuri oikealla hetkellä, koska muuten siitä päätyy pitämään kiinni. Ensinmainittu ei siis ole minkäänmoinen kannanotto vastaanpyörätuoleilevan ihmisyyteen ”kieltäytymällä näkemästä” häntä. Höpöhöpö.

Niinikään; jos on arviolta 30 vuodessa kotoutunut linja-autoaseman penkille juomaan huoneenlämmintä Pirkka-olutta englanniksi puhuen, sopii uskoa yhdellä sanomisella, että minä voin hyvin. Solidaarisuus ei ole kuollut! Paikallinen pystyrollaattoria työntänyt mies toimi toastmasterina ja avasi janoiselle purkin. Hiljaisuus tuli.

"Päänsä kallistaminen kevättuulessa tai istumattajättäminen mukimiehen viereen penkille eivät vielä ole ihmisarvosta pois."

Ihmisyys on totisesti monimuotoista; sen minä ajattelin, kun otin Karjalaiseksi Sykkeeksi nimetyn paikallisradionkorvikkeen geneerisestä listapopista kaksi lainia avolehtiöön Snigelin kansien välissä. Herätti tunteen; ei rakasta, mutta poiskaan ei voi päästää. Loukkaa kalleintaan, sekä ainoa oikea satamansa oli ollut hylkäämänsä.

Onneksi edes matkustaa, ostaa taskukokoisia Moleskinen Kraft-kantisia Pocket-kokoisia Cahiereita, syödä pikaruokaa, juoda teetä broileripiirakkasiivulla ja istua ostoskeskuksen käytäväpenkillä sai enemmittä välikohtauksitta. Satunnaisen karjalaispennun silmienpyörittelyt tai naamanvääntelyt ovat minulle yhdentekevät.

Täkäläisittäin ne ehkä sanovat olevansa yksinäisiä, mutta mikähän olikaan oma ihmisten kanssa olemiskyky. Voivat jopa väittää olevansa kiusattuja, mutta kuinka sitä taas kohdattiinkaan toisten erilaisuus. Ja se niiden niin kutsuttu pelko! Kannattaisi varmaan olla kerjäämättä reaktiota puoli- tai täysvittuilulla.

"Täkäläiset voivat sanoa olevansa yksinäisiä tai kiusattuja, mutta eivät yksinkertaisesti osaa kohdata ihmisiä."

Pasi was heren heikkouksiin kuuluvat suvakittelu ja Punavuoren punavihreä kupla, mitkä viittaavat turhan selkeästi toisiin kotinäyttämöihin, kulttuuripiireihin sekä ajallisesti vieraisiin konteksteihin. Niillä ei mielestäni ollut virkaa, kun teatteria tehdään Joensuussa pohjoiskarjalaiselle yleisölle. Turha rönsy on turha rönsy.

Oli kiehtova veto jättää Pasin syrjäytymiskierre noin viitteelliseksi siinä ohella -kertomukseksi. Loppupaukkuakaan ei tule vaan sellainen hyvällä tavalla kutittelevan vaivautuneeksi jättävä loppunousu. Työ olisi epäilemättä tarjonnut jokaiselle jotain ja jättänyt paljon keskusteltavaksi itse kunkin vakiosalonkiin tai kuppikunnalle.

Joensuun kaupungille moitteet niin kutsutun Kirjan talon tekemään alkamisen vailinaisesta puolinaisuudesta – tilanjakoratkaisu on kammotus ja lähinnä kutsuu paikalle miehiä, joilla on taskulamput. Eikä TEATTERI -näyttämökään vielä valmis ole. Istumapaikkoja piti sitten lisätä, mutta tuli ylijyrkät portaat vailla kaiteita. Köyhää.