Suorasukaisuus tai -suisuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

A6-avolehtiööni vihreiden Snigelin kansien välissä tallentui kuivamustekynän muistiinpano Helsingin Sanomien printistä Inkeri Harjun Elämä&Hyvinvointi -osioon kirjoittamasta kolumnista tästä samasta teemasta. Johan on maailmamme positiivisuudenjanoisen medialliseksi päässyt, pakko sanoa.

Maailmankuvavaivaiset ja vallankäyttökateet

Kävin toverin Facebook-seinällä keskustelua vinkumisesta, että Paavo Teittisen pitäisi muka jäävätä itsensä kaikista Wille Rydmania koskevista jutuista, koska rikosilmoitus. Voi kuinka tutulta tämä kuulostikaan – taas. Sellaista se maailmankuvan muokkaaminen ja vallankäyttö vain ihmisellä nimittäin teettää.

Kaius Niemi toimi oikein

Maailma muuttuu. Kaikenkattava päätoimittajavastuu oli tosiaan jo parikymmentä vuotta sitten OLEMASTA LAKANNEEN painovapauslain aikainen juttu – kuten keskinkertaisetkin ovat jo tajunneet – näemmä. Onkohan huomattu, että mikä muukin on tänään toisin? Minusta Helsingin Sanomien Kaius Niemi toimi oikein.

X-arkiston juttuja

Ajatus alkoi itää, kun Hesarin toimittajan kummalliset verkostoitumiset ja toiminta Tiedustelulaitoksen jutussa tulivat julkiseen tietoon. Aihe on vaikea, koska se ei yksin kiusaannuta osallisia, mutta käsittelyä rasittavat myös muiden alallaolijoiden omakehun ja vahingonilon painolasti. Mieluiten vaiettaisiin.

Koeta jo vähin erin tajuta, että kyse ei ole rankaisusta

Ylen Veli-Pekka Hämäläinen toteutti nettiin jälkimodernin journalistisen sadun väitetysti järjestyksenvalvojien valvonnasta; otsikoi turauksen muinaisia roomalaisia matkien. Ymmärtämätöntä tekstiä, jossa siviili suostuu näkemään asiat vain omasta puolestaan; lisäksi hän korporatisoi turva-alaa, taas.

Liian monta huutajaa äänessä

(Kuva: Jari Kähkönen) HSL-liikenteen metroasema, jonka nimi on sittemmin
muutettu toiseksi.

Kaukainen entisyys johtui uudestaan mieleeni, kun luin Helsingin Rautatientorin metroasemalla alkukuusta olleen lipuntarkastuksen jälkimainingeista. Ihmisen on vain niin vaikea hyväksyä, että miksi minulle näytetään kämmentä, mutta tuolle toiselle ei. Yleensä siitä seurasi aina jonkunsortin vaikeuksia, näin muistelen.