Kunnoton kuorisuoja ja puuttuva piiri

(Kuva: Jari Kähkönen) Täkäläisittäin liikerakennukset tapaavat olla sitä miksi ne kerran
vuosikymmeniä sitten rakennettiin.

Ilomantsi Cityn apteekki on tätä kirjoitettaessa keikattu toista kertaa. Se saa ajattelemaan kitumalla kuolevien karjalaistaajamien turvallisuutta, joissa pyörinee sama haluttoman-saamattoman-mitääntekemättömän kenkku kierre kuin kaikessa muussakin täälläpäin. No, eivät ne aivan toivottomia ole, sentään.

Hohhoijaa, ainakaan täkäläisille turvallisuutta tekeville ei tule suorituspaineita

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa Joensuun Plattaa eli kävelykeskustaa. Tietääkseni juuri
tässä kohtaa ei kuitenkaan tällä kertaa rähisty.

Tuhlasin kahdesti aikaani yrittämällä keskustella joensuisen rahvaan kanssa turvallisuudesta, mutta eipä ainakaan päästä sanomaan, jotten parastani yrittänyt. Tein myös yhden aika huolestuttavan omakohtaisen havainnon. No, ainakaan täkäläisille turvallisuutta tekeville ei tule suorituspaineita.

Liian vaikea aihe, hienot sanat ja väärä yleisö – FOMOksihan se meni tämäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Näinkö sitä Joensuun
seudulla piirivartiointia tehdään? Arkistoku-
va, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumapaik-
kaa.

Joensuun Puuilo keikattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä; hohhoijaa, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan minua, koska aiheesta on jo kirjoitettu kyllin; harkinnassa vaakakuppi kallistui päinvastaiseen niin sanotusti yleisistä syistä. Substanssin lisäksi tässä on kiehtova näkymä ihmismielen toimintaan.

Sylkykuppius ja arvostamattomuus ovat teatteria

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuun Voimatien Prisma-keskuksen Telia-kaupan kilikali tai keskusteluvälieni olemattomuus turvallisuusalan etablissemangin kanssa ovat erittäin epäkiinnostavia aiheita, mutta sivuan nyt  niitä yleisen edun takia. Miksi poliisin määrärahat eivät riitä ja vastuuta työnnetään yksityisille turvallisuuspalveluille?

Kontiolahden Kirkonkylän ”linja-auton odotustila”

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiloissa tosiaan on istuimina
kaksi irtonaista puista pirttikaluston penkkiä.

Mikä on kahden tuulikaapin kokoinen, epämukava, sotkuinen, pimeä, näköesteinen ja auki milloin sattuu? Kontiolahden niin kutsutun linja-autoaseman "linja-auton odotustila". Jos en olisi jo tottunut täkäläiseen asioidenhoitamistapaan ja hyväksyttävyyskäsitykseen, olisin yllättynyt.

Prisman kilikali numero kolme

Luullakseni tämä on ainakin jo kolmas kerta, kun Joensuun Voimatien Prisma-keskukseen murtaudutaan menestyksellisesti. Yhäkään siellä ei ole kehää ja Karjalaisen nettijutun kuvista päättelen kuoren olleen hälyttämättä, tilailmaisimet puutteelliset sekä voin vain toivoa kultasepällä olleen edes jotkin sellaiset.

Pääomaehtoisessa yhteiskunnassa työläinen ei päätä mistään

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän jälkeen saatoin jo käyttääkin kyseistä karvalakkia.

Ei työelämässä enää pidetä ösähteleviä mulkkuja, jotka tarvitsevat sihteerin filtteriksi itsensä ja ihmisten välille, sekä hanslankarin käytännön töihin. Tämä oli ensiajatukseni Roope Lipastin Sihteerit, tulkaa takaisin! -kolumnista YLE:n netissä. Häkellyttävää, että vielä löytyi jostain tälläinenkin haikaava romantikko.

Jottei laavusi palaisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Joku tulipaikka jossainpäin maakuntaa; ei Utransaari.

Joensuun Utransaaressa paloi männäyönä laavu, mikä antaa aihetta pariin sanaan.  Maakunnassa on mielestäni huono asenne virkistys- ja ulkoilualueiden turmelemiseen; asioihin ei suhtauduta asioina vaan omituisen fatalistisesti. Tapahtuu vain eikä mitään muka mahdeta. Mahdetaanpas. Paljonkin, itseasiassa.

Kadonneen tossupiirin metsästys, osa 2

Vitriinit ovat ihan oikeasti lukossa ja kassa avaa ne tarvittaessa
kaukosäätimellä. Koska juoksukaljat tai -siiderit. Ei olla Joensuussa.

Uskomatonta. Oli Prisman murto ja puukotus, sekä nyt löytyi väkivaltainen myymälävaras; tästä huolimatta Joensuun Voimatiellä ei herätä laittamaan asioita kuntoon. Jatketaanpa siis juttua jalkaisin toimivasta vartioinnista, mutta tällä kertaa yön sijasta keskitytään liike- ja päiväaikaiseen toimintaan.