Ärisee, haisee, sontii lattialle, vie tilan ja voi vielä rusentaa päreiksi tai kuoliaaksikin

Kutsu sitä miksi haluat, mutta periaatteessa kenellä tahansa voi olla vieraslajinen suurriistaeläin elintilassaan; siksi hän saa niin kärsiä konkreettisesti kuin vaieta kokemastaan häpeässäkin. Tämän minä ajattelin, kun Ruben Stiller mestarillisesti hiljensi Pyöreän pöydän naiset männäkeskiviikkona.

Minusta on turha keskustella rintaliiveistä, koska vakinaisella armeijalla ei yleensä ole elämisen oikeutta ja erityisesti naisten vapaaehtoinen asepalvelijuus oli pelkkä sovinistinen manipulaatio/ysärin naispoliitikkopolven trofee. Mutta; koska Varusmiesliiton naispuheenjohtaja kerran tuli ulos, eihän asiaa täysin ohittaakaan voi.

Se ei kiinnosta, koska olen käynyt tämän keskustelun niin monta kertaa ennenkin. Varhaisin muistuma on naisturvallisuustoimijoiden varusteet. Diilerikin näsäviisasteli markkinoinnissa ”naisten asioilla”, vaikka katsoi elettävän muka yhdenvertaisessa tiesminkäjälkeisessä yhteiskunnassa, jossa kyseistä epäkohtaa ei enää ollut.

"Kuinka voimme keskustella 'naisten asioista' mukayhdenvertaisessa kaiken mahdollisen jälkeisessä yhteiskunnassa?"  

Muistan myös Antti Kauranteen Punaisesta Porvoosta kohtauksen, missä elävästi kuvattiin mitä tapahtuu, kun piti siviilialusvaatteita oikeassa sodassa ja saa osumaa. Tukiaselajin fiktionaisupseeri huusi hyvästä syystä tuskissaan vietäessä – toisin kuin nyt siviilissä – tuossa maailmassa alusvaatteet eivät ole vähänkään hauska asia.

Tosielämässä jaoksemme alokkaalla oli leirillä epäimarteleva erikoistehtävä; tarkistaa kaikilta, ettei polttotaistelukoulutuspäivänä kellään ollut alla kuin vain firman jakotavaraa. Itse sain varsinaisella rastilla mutkan kautta muistuttaa muovisten tupakansytyttimien poiskeräämisestä, mutta eipä tullut siitäkään kehuja. Päinvastoin.

Pohdin myös puolitosissani viimeiseksi jääneessä kertausharjoituksessa, että hommaanko hakaneulat, vai otanko repussa mukanaraahautuneista siviilihousuistani henkselit ja laitan valtion urheilukalsareihin. Ne näet eivät olleet pysyä ylhäällä pitelemättä. Ei; ei auttanut, vaikka ajoin työnsikin poolopaidan helman sisäänsä.

"Tuossa maailmassa alusvaatteet eivät ole vähänkään hauska asia, koska niillä on tärkeä tehtävä; suojata käyttäjäänsä."  

Olin ohuen huvittunut siitä arkisuudesta, jolla Pyöreän pöydän naisjäsenet sanailivat rintaliiveistä; eihän heillä ollut aavistustakaan, että mistä armeijassa on oikeasti kyse. Sinä olet mokomankin käytettävissä – vähätkin oikeutesi kilpistyvät mahdollisuuteen täyttää velvollisuutesi; siispä – täydennä, korjaa, sopeudu tai katoa ← jos pystyt.

Armeija ei ole työnantajasi; ja vaikka joissain tapauksessa sattumalta olisikin, se saattaa silti kohdella virkamiestään sekä työntekijäänsä melko sikamaisesti. Koska suoraansanottuna vihaan koko laitosta sekä toivotan sille pelkkää pahaa, saatan nytkin vain vaivoin olla sylkäisemättä tässäkin näkyvää epäyhdenvertaista kohtelua.

Ei ole kaksinenkaan edistys, jos ysärin varusnainen on tänään esiupseeri. Hänellä on ehkä oikeiden valintojen vaatima osaaminen, pystyy etsimään pukineita netistä, rahaa maksaa niistä kuin myös todellinen mahdollisuus noutaa kyseiset vetimet sisältänyt pakettikin sieltä mistä pitää. Jos edes mokomia kaipaa, sinne kirjoituspöytänsä taakse.

"Pyöreän pöydän naisjäsenet sanailivat rintaliiveistä vailla aavistustakaan, että mistä armeijassa on oikeasti kyse."  

Nähdäkseni Pyöreän pöydän keskustelu alkoi elää omaa elämäänsä, koska armeija on Suomelle saman elintilan vieraslajinen vaarallinen suurpeto, joka parhaimmillaan vain käyttäytyy huonosti ja toimittaa tyhjää – pahimmillaan uhkaa, rikkoo ja surmaa. Mutta; koska ilmeisestä totuudesta ei voi puhua, pitää puhua asian vierestä.

Sotilaamme eivät ole kansanmiliisejä, jotka omistavat pääosan henkilökohtaisista varusteistaan. He eivät liioin ole valtion kassaan rahaa ulkomaansodissa jauhavia palkkasotureita, keiden pestuuehtoihin voisi kuulua tämä tuo se. Täällä on voimassa typerä kaaderijärjestelmä kuin – taas jälleen kerran – epäonnistui.

Järjestelmä huijaa, johtaa harhaan ja aivopesee. ”Asevelvollisuutta” ei ole ollut olemassa enää normaaliolojen vakaumuksentutkinnan lopun jälkeen; kysymys tuli loppuunkeskustelluksi T-palveluskelvottomuusluokassa. Sinänsä ironista on, että Mika Murasen teoistakin tuli juuri tällä samalla viikolla kuluneeksi tasavuosia.

"Armeija on saman elintilan vieraslajinen suurpeto, joka parhaimmillaankin vain käyttäytyy huonosti ja toimittaa tyhjää."

Olikin siis Ruben Stilleriltä hyvä veto hiljentää kanssakeskustelijat alkamalla aivan yllättäen puhua sotilaidemme huonosta kunnosta, koska sodassa vaadittujen kykyjen, taitojen ja kunnonkin hankkimiseksihan asepalveluksessa oikeastaan ollaan. Tai sitten ei. Järjestelmä kun ei ole kovin avoin ja vastaa yhtään mistään hyvin huonosti.

Esimerkiksi; miksi mitään älyämätön kontiolahtinen ihmisen erauspentu sitten mölisee minulle jotain ihan käsittämätöntä kutsunnoista ja c-luokasta? Varmaan samasta syystä, kun näyttöpäätesoturikaverinsakin huuteli perääni niitä allahuakbareja, akneljäseiskoja sekä tuplalippaitaan. Eikä maamme muka ole läpimilitarisoitunut, sinä sanot.

Tämänaamuiseen mediakierrokseen kuului myös tämä MTV:n rikostoimituksen tuoreimman voiman nettiveto. Jo kuvatut teot olivat täysin ala-arvoisia, mutta ne olivat jatkuneet viisi kuukautta ja oikeusjuttukin istuttiin vasta puolentoista vuoden päästä. Tämän ei ole pakko olla näin, eikä se olisikaan; ei nimittäin ihan normaalissa maassa.