Positiivisuuspakko

Onko kriittisyys on negatiivisuutta, jota jaksetaan kuunnella vain niin kutsutusti viran puolesta tai jos se on kyllin huvittavaa kelvatakseen viihteeksi? Näin aloin ajatella, kun aluevaltuutettu Tarja Hyyhkyn(kesk) yleisönosastokirjoituksen luin ja keskustelin HS:n sivustolla suoraan yleisön kanssa.

Polvijärven rivitalopalosta ja Riihimäen vuokratalojen koirista – uskon voimalla mennään, näemmä

Ohhoijaa. Niin minä olisin mieluiten bloggannut olkalaukuista, yksinäisyydestä, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai kaikeneniten vaiennut tykkänään, mutta ikävä kyllä uutisvirrassa pyörivät turvallisuuden substanssikysymykset häiritsevät kuplautumistani. Asiat halutaan nähdä väärin sekä sitten normaalistaa.

Tökeröyttä kaikenaikaa, -ikää ja välineissä, osa 2

 En tiedä – monastiko jo olen naputtanut riviä yhteentörmäyksestä esiteinin kanssa. Itse aloitti nimitellen, pahensi jättäen sanomatta nimensä+pronomininsa sekä kärjisti poliisitehtäväksi osoittelemalla älypuhelimellaan ”väkivallasta” huutaen. Ei tosiaan ollut mitään sanottavaa internetille.