Vai pitäisi vielä olla "aito"?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Karjalaisesta Itä-Suomen poliisilaitoksen pääluottamusmies ja poliisien Pohjois-Karjalan ammattiosaston puheenjohtaja Eerik Soinisen haastattelun; tämä aivopiereksi, että maakuntaan poliisiharjoittelijaksi tulevan pitäisi olla aito eikä puhua ”kirjakieltä”. Johan on vaatimukset sekä etenkin käsitys aitoudesta!

Istuksin tässä iltana eräänä julkisen paikan penkillä, kun polkupyöräilevä alemman teini-iän poikaoletettu ohitti minut ja tervehti etunimellä. Minä siihen, että kukas sinä olet sekä mistä tiedät nimeni. Hän esitteli itsensä etunimellä; kertoi kuinka oli tullut kuulleeksi sen ohimennen puhuessani kaverillensa. Selvisipä tuokin.

Nähtävästi hän oli ollut matkalla ostamaan kauppaan energiajuomaa, mistä palasi kohta samaa reittiä takaisin – tervehtien jälleen ohittaessaan. Ja vielä kolmannen kerran, kun kohta ohitin kävellen luullakseni pallopeliä pelaamaan ryhtyvän nuorisojoukon etäältä. Huono tapa! Älähän kuule hankaudu ihmisiin.

"Jatkuva ventovieraiden tai nimeltä tietämiesi tervehtiminen on huono tapa. Älä hankaudu ihmisiin äläkä tuputa seuraasi."

Otin copypasten muistiotiedostoon tietokoneeni työpöydällä, kun muuat julkipuhujat keskustelivat YLE:n jutussa presidentti Alexander Stubbin ensimmäisestä sadasta päivästä. Kielitieteilijä Janne Saarikivi sanoi aika räyhäkkäästi osasta kansaa, joka paisui kaljasta ja oli täynnä ivaa ynnä halveksuntaa hyväosaisia kohtaan.

Sellaiseksi en saata nauramatta sanoa itseäni, mutta äsken totesin alaspäinkin olevan vielä matkaa, kun ostin kaupasta rasian Mynthoneita rikkoakseni pankkiautomaatista nostamani kaksikymppisen. Luurangonlaiha naisoletettu sätkätupakalle noin kolmeen metriin haiseva ei rahatonna saanut irti edes maitopurkkia.

Ajoin henkilöautolla vierailulle palveluun, johon maksoin vapaaehtoista pääsymaksua, sekä kehitin sen laatua opastamalla koodiavainlaatikon käyttöä. Kiekkojen suojaa ei pidä jättää alas eikä avaussarjaa näkyviin; muuten ruokkii opportunismia ja avainturvallisuus voi pettää. Meilasin asiasta vielä kiinteistön omistajallekin.

"En saata nauramatta sanoa itseäni hyväosaiseksi, mutta vaikuttaisi siltä, että alaspäinkin on kyllä vielä matkaa."

En pidä itseäni muita parempana; toimin alkukantaisen suoraselkäisesti, jos jotain näen niin sanon sen myös. Olen aikuinen. Minulla saa olla linkkuveitsi mukana, jolla poistan kirkonmäen penkistä siihen kirkonpalvelijalta unohtuneen nippusiteen roskikseen; varmistan, jotten aiheuta lisävahinkoja, ja osaan oikeat otteet.

Teen valintoja. Jos en osta halpaa, huonoa ja aggressiivisesti markkinoitua pikamuotia; en liioin ole vailla ketään tervehtimään sekä kysymään mitä kuuluu. Pentujen mielisuosio ei kiinnosta; aivan sama, jos sattuisinkin – heidän mielestään – olemaan erilainen kuin muut kylän kalkkikset tai jostakusta jopa suorastaan ”julkkiskin”.

Lapset saattavat puhua mitä sylki suuhun tuo. Haukkua ja nimitellä, jos heitä ei noteeraa; välttämättä ymmärtämättä edes pinnallisesti, mitä tulikaan sanotuksi. Rahvaan – syntymäajan perusteella – aikuisilla on usein henkisesti teini-ikä päällä, joten en suuremmin välitä olla tekemisissä heidänkään kanssaan.

"En osta halpaa, huonoa ja aggressiivisesti markkinoitua pikamuotia. Enkä ole vailla tervehtimistä sekä kuulumisten kysymistä."

Onko ajatuksiaan aihetta muuttaa? Sitä sain aiheen pohtia, kun muuan täkäläinen liike kuin oli ollut ehdottomasti ei ikinä -listallani vaihtoi omistajaa. En tiedä. Sen näkee sitten. Jollekulle pitkä perinne ja tuttu nimi ovat laadun tae; toiselle taas riitti kun se edellinen kerran tärkeili, hangoitteli, kyseli tyhmiä sekä yritti pompotella.

Ainakaan minua ei kiinnosta, jos väitetyllä yrittäjällä on rahakkaampi keikka tiedossa, tärkeämpiä töitä tehtävänään, mukavampi olla vapaalla kuin ansiossa, henkilöstöpula, vaikeus asettaa rajoja tai ihan vain elämä sekaisin. Älä sitä minulle tule vinkumaan; sanot vain ei, minkä jälkeen hoidan asiani jotenkin muuten.

Myös aitous, jossa ei osaa, mutta esiintyy kuin osaisi; on aivan helvetin rasittavaa. Kun on vain niin, että ei se moottori Pyhällä Hengellä kulje – silti, vaikka lisäarvoa onkin kutsuttu vanhanaikaiseksi jo 30 vuotta, koska jotkut sanovat joidenkuiden sopineen jonkin olemattoman olevan nyt tietyn arvoinen siellä pörssissään. Onko Marx kumottu?

"Aitous voi myös olla aivan tavattoman rasittavaa tai suorastaan henkilökohtainen ongelma. Työt töinä."

Kyllä kuule siltä tuntuu, että siinä kuin aitous ei aina ole kaunista eikä kannatettavaakaan; vallitsee myös huomattava epäsuhta siinä kuka saa tai ei saa olla "aito". Omanapakeskisyys hallitsee. Silloin ja siten kuin sinä haluat on kaikkein tärkeintä. Ei se mitään aitoutta ole, jos pitää olla samanlainen kuin sinä.

Hohhoijaa. Pitipä sattua, että kooditoiminen avainlaatikko aiheutti toimenpiteitä toisen kerran toisessa osoitteessa saman kunnan alueella. En tätä postattaessa saata sanoa mitä selvityksessä on paljastunut, mutta vuoksensa saattaa käydä niinkin, jotta kuoriovien lukot joudutaan uudelleensarjoittamaan.

Sekä; jouduinpa myös ensikertaa koskaan tilanteessa vetämään kamppailuvalmiusasennon, kun minuun kohdistui loukkaavaa ja epäasiallista käyttäytymistä julkisella paikalla. Aina ennen olen voinut käyttää asianmukaisia varusteita; paljaskäsin en ole joutunut selviytymään vuosikymmeniin.

Jälkikirjoitus: Viranomaisille on ilmoitettu, turvallisuusjärjestelyjä kehotettu parantamaan palautetta antamalla eikä tilanteessa liioin aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinkojakaan.