Vallikallion eli Lintuvaaran eli Leppävaaran jälkikirjoitus

No, nytpä on Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus(1 ja 2) vuosien päästä antanut tuomion aikanaan kohutussa ja muka ihan keskusteluttaneessakin K-Marketin...hahhhaa...palveluvartijan asiassa. Johan on titteli – korostan nauravani sille – itse asia taas on minusta tavattoman surullinen sekä nolo.

Taaskin Lintuvaarasta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kuuntelin Ylen Takaisin Pasilaan -podcastin, koska siihen oli tyrkytys julkisen palvelun etusivulla, jota valitettavasti joudun seuraamaan päivittäessäni itseni uutisilla. Johan oli häkellyttävän asiaköyhä, tunteileva sekä yksipuolinen Vallikallion K-Marketin turvamyyjätehtävän käsittely. Palaan nyt vanhaan asiaan, kun sitä oikein kerjäämällä kerjätään.

Älyllinen laiskuus yhdistää kieron mobilisoinnin voitontavoitteluun

Suomi ei ole kahtiajakautunut myrkyllisen julkisuusyhteiskunnan Amerikka. Identiteettipolitiikaakin pelataan vain vähän, mutta tämän kulttuurisodan kädenlämpimyys ja minimaalinen kuplautuminen eivät kelpaa Jari Tervolle aamiaisgatesta eivätkä aktivisteille ynnä hyväntekijöillekään Lintuvaarasta.

Olisiko tämä hätistelyjuttu?

Jatkan eilistä juttua spekulatiivisesti ja osin vanhoja aikoja muistellen. Hätistelyllä viittaan valtuuksien suuremmaksi puhumiseen, opportunismiin, loukatun suostumukseen  ja kenttäsikatemppuun. Olisiko Espoon Lintuvaarassa oltu joronjäljillä, mutta toisin kuin yleensä; nyt kalahtikin omaan nilkkaan?

Häiriintynyt empatia tarinatalouden ilmiönä

Perä-Espoossa, jossain siellänurkin kuin Lintuvaara alkaa helsinginpuolisiksi Reimarlaksi ynnä Konalaksi muuttua; on suoritettu valtakunnalliseen julkisuuteen päätynyttä(1,2,3,4,5) turvamyyjätehtävää kaupassa sisällä. Asia on koskenut näpistyksen yritystä, mutta tämän lisäksi poliisi tutkii asiaa myös pahoinpitelynä.