Mikä koskee ihmistä, ei koskekaan vartijaa?

Emeritusprofessori Matti Tolvanen kirjoitti Itäsuomalaisen kolumnissaan (19.3) vinoon jo viikkoja sitten menneestä Lidlin muovipussikohusta. Johan on maailma mallissaan: oppinut lyö työläistä työväenlehdessä, että hienohelmaposeeraajat – keiden vanhemmat ehkä alkujaan olivatkin prole(taare)ja – saavat nauraa.

Pitelehän nenästäsi kiinni, kun somerahvaalta pääsee jupakan päätteeksi pieru

(Kuva: Jari Kähkönen) Että olen sitten tälläisenkin kuvan joskus tehnyt.

Kyllä jupakkaa pukkasi, kun jopa peräkylän lehtien yhteistoimitus Uutissuomalainen uutisoi Karjalaisessa – Iltalehden uutisoineen – vakavasta väärinkäytöksestä yleisen edun mukaisesti. Oho. Eiku. Miksi yhdeksänvuotiaasta, muovikassista ja vartijasta Lidlissä piti ikinä tehdä ainoatakaan juttua?

Jyväskylän – Suomen Ateenan – aurinko meni sitten mailleen talveksi

Ohhoijaa. Onneksi en ole päivittäisuutisoinnissa, jossa olisi velvollisuus seuloa läpi poliisinkin medialliset päästöt. Näin oli nähtävästi tehnyt MTV:n Katariina Taleva keppipahoinpitelyjutussaan, jonka häntään liitti kiinnostavan puheenvuoron otsikkokaupungin maineikkaasta järjestyksenvalvonnasta.

Tämä on tätä kaupan logiikkaa ja yksityisiä turvallisuuspalveluita

(Kuva: Jari Kähkönen) Tanskanen piti PKO:n vartiointisopimuksia ennen Reilaa täällä
Pohjois-Karjalassa.

Säälittävää. HOK-Elanto on maan isoin ja vaurain osuuskauppa, joka aloitti turvallisuuspalveluiden sisäistämistrendin. Nyt se antoi itsensä tulla nähdyksi säännöstelevän hintavaa lihaa satunnaisen anastuskierteen takia, mikä talttuisi muutaman harvan aktiivisen tekijän poistumiseen kierrosta.

Miten teillä on aikaa turhaan työhön ja rahaa tonnien vahinkoihin, mutta ei yövartijaa?

Joensuun Ilosaaressa on vesipuisto, jossa on – tänäkin kesänä – oleskeltu asiattomasti ja tehty vahinkoa. Muistan tapauksen jo vuosien takaa, kun vielä viitsin olla yhteisöpalveluissa – no, vasta eilenhän toimitusjohtaja Tuomas Kuoksa kehui puskaradiojulkaisua ”turvallisuusjärjestelynä”.

Tampere alleviivasi muutosten välttämättömyyttä

Monastiko jaksan kirjoittaa olennaisesti saman tekstin uudestaan? Ettei voi toimia jatkuvasti alimiehityksessä, johtamatta, itse silloin ja siinä keksityllä taktiikalla sekä 30 vuotta sitten ajan tasalla ollein voimankäyttövälinein. Aiheeni on siis kahden tappelijan kiinniotto Tampereen rautatieasemalla.

Sarjanäpistelijä keppihevosena

(Kuva: Jari Kähkönen) On se – ei Juankosken – vaan joku S-Market, nyt kuitenkin.

Juankosken S-Marketissa käy sarjanäpistelijä, raportoi YLE Kuopion Pekka Niiranen. Häkellyttävän laajassa nettijutussa ei mainita mitään vartioinnista – sen kuulin vasta Radio Suomen iltapäivästä – kahdesti, sivulauseessa. Onpa ”niputtamisella” ja...tädää...yrityslähestymiskiellolla kiehtova keppihevonen.

Absurdiuden suurmiehiä, osa 1

Pöytälaatikkolistauksen luonnosotsikko oli inttäminen, mutta mulkkasin sen toiseksi tympäännyttyäni perusteellisesti viimeisimmän parasosiaalisen kokeiluni alustan huonoon keskustelukulttuuriin. Absurdiuden suurmiehet elävät tässä samassa maailmassa kuin me muutkin, myönsivätpä tai ei.

Joukkoliikennepoliisista, taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva maaseutuisen syrjäkylän kootuista huvituksista.

Olen säännöllisesti pitänyt pilkkanani erikoistuneen joukkoliikennepoliisin käsitettä Suomessa. Näin siksi, että yhtäältä sen tarvetta ei olla näkevinään, toisaalta kukaan ei moista rupeaisi järjestämään ja kolmanneksi voi olla vain yksi yhteinen jaettu poliisi...Oho...Eiku.

Onneksi ei käynyt pahemmin

Luin YLE:n netistä rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläisen jutun Krista Kiurun pahoinpitelystä epäillyn miehen rikostaustasta. Mukana oli myös video Espoon Niittykummun metroaseman yksintyöskentelevän järjestyksenvalvojaoletetun koettelemuksista työssään.

Ja teidät sekä tämäkö pitäisi muka ottaa tosissaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva menneisyyden
"perinteisestä porttivartiointikohteesta", jossa ei oikeasti muka
kanneta voimankäyttövälineitä, mutta työnantajan tiloihin toi-
mittamaa patukkaa säilytetään piilossa uteliaan yleisön silmistä
– jossain komerossa.

Otsikko on aidon poliisimöläyksen laina; lähdeteos lienee Lainvalvojien sellaisen tuotantokauden jakso, jonka vielä viitsin katsoa ja repliikin lausui joku rikospoliisi Helsingistä. Se palautui mieleeni, kun Oulun Valkean ensimmäisen puukotuksen käräjiä istuttiin; kuultavana oli tuolloin järjestyksenvalvoja.

Ei näkisi eikä mielellään tekisikään, mutta vapaassa maassa on silti oltava valvontaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti
kuvan ja tekstin keskinäinen yhteys on täysin sattumanvarainen tai tahaton.

Olivatko Eduskunnan turvatoimet aina jonninjoutava performanssi, vai tuliko niistä sellainen vasta viimeaikoina, kun päätyivät julkisen keskustelun aiheeksi? Valitan, mutta joudun silti esittämään tämän kysymyksen, sillä ilmeisesti tärkeitä asioita hoidetaan niin aneemisen mitääntekemättömästi.

Uhmakkuus, suulaus ja taipumus videoida, osa 2

                 Tämä on videoliitännäinen Youtubesta, jos et sitä vielä itse tajunnut.

Jatketaanpa juttua kärjessä näkyvän videon perusteella, mikä uiskenteli eteeni sattumanvaraisella sanahaulla. Siinä asiakas ei tyytyisi yksin matkustamaan lipunhinnan edestä, vaan rupeaisi ihan liikennetyönjohtajaksi. Kylläpä on kova oikeudentunto; vai siitäkö kivistää, kun raitiovaununkuljettaja saa vaan sinä et?

Uhmakkuus, suulaus ja taipumus videoida, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksiosaisen postauksen ensimmäinen teema on hömelön feikkiperusoikeusmyönteinen hutsinputsi kiinniotetun kuljettamisesta. Kaikella sitä työtääntekevää ihmistä kehdataan vaivatakin; mutta, koska mokoma ei kerran sovinnolla kuole pois, on siitä kirjoitettava.

Passinorsun sukupuuttoon kuolemisen johdosta

(Kuva: Jari Kähkönen) On yleinen pääkaupunkiseutuinen uskomus, että
poliisi saapuu siellä aina paikalle nopeasti.

Kukaan ei tätä enää muista; se oli silloin, kun poliisi käytti vielä kauluspaitaa, solmiota ja prässihousuja. Arvollisten julkisten rakennusten edustalla oli konstaapeli aluksi ympäri vuorokauden sekä sittemmin päivänvalotunteina –vartioimassa. Myöhemmin tapa harveni ennen kuin tyystin katosi.

Oulun Valkean puukotusten jatkopostaus

Ja; jos et sitä tosiaan ihan itse keksinyt, allakäyvä lainaus on on YLE:n netistä. Jutussa kehutaan olevan neljä näkemystä siitä mitä Oulussa tapahtuu. Kysyjänä toimittaja; vastaajana silläerää Valkean turvallisuuspäällikkö Matti Alatalo. Ei siis tarvitse odottaa edes keskustelua, saati että jollekin jotain tehtäisiin.

Jokaisella on valtaa jossain

Otsikkoni on laini; se on kreditoitu Theodore Rooseveltin Alice-tyttärelle, minkä kuulin kuukausia sitten YLE Areenan podcastista. Asiayhteys oli viimemainitun – tuolloisen ikänaisen – ryhtyminen puolustamaan afrikkalaisamerikkalaista autonkuljettajaansa rasistisilta slurreilta liikenneraivotilanteeessa.

Suojella omalta itseltään

Otsikon viisaus on muinaista Helsingin aluetelevisiota. Sanoja oli Jussi Arhinmäen haastattelun minäkertoja keskellä kuumaa kesää kallovedossa poliisin voimankäytön seurauksena. Olen muistavinani konstaapelin saaneen sakot ja koulutuksessa opetetun, ettei polvella saanut enää painaa kiinniotettua niskasta.

Ison Omenan hylky ei ole sellaisenaan yksinomaan hyvä uutinen

On vaikea kiittää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeutta oikeusvaltioperiaatteen pysyttämisestä, jos istutun jutun keskiössä olevan tapahtumainkulun ei olisi ikinä pitänyt toteutuakaan. Ison Omenan loppiaistragedia oli Yhdysvaltain Minneapolis tai Ruotsin Rådmansgatan, vaikka onneksi sisällössä on paikoin suurikin ero.

Rastilan metroasemanujakka ja Panssariprikaatin itsetuhoinen rattijuoppokersantti

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö; paljonkohan nuo
raudat mahtaisivat maksaa tänään?

On avutonta bloggata kaksi viikkoa vanhasta Hesarin jutusta, jonka ohuen pihvin Maikkarin niin kutsuttu rikostoimitus paistoi eilen uudestaan ja pani tympeän sämpylän väliin. Mutta; ensimmäisen lukijakeskustelun sekä viimeisen otsikoinnin tähden, en saata mieltäni malttaa. Tämä on niin tyypillistä!