Onneksi ei käynyt pahemmin, kiitos oikeastaan ei kenenkään

Helsinkisen Bar Ihkun edustan ammuskelun tietänevät tätä kirjoitettaessa jo varmaan kaikki, joten jätän kertaukset ynnä linkitykset väliin; siirryn suoraan arvailuun&jälkiviisasteluun. Tämä on aika tökerö juttu kaikkinensa, minkä paras puoli lienee vähät vahingot, eikä lopputulemasta olle kiittäminen ketään.

En tunne Timo Vornasta, vaikka hänen virkapaikkanaan olleen poliisiaseman alueella asunkin, ja sikäli kuin julkisesti saatavilla olleista valokuvista voi mitään päättää; emme ole koskaan tavanneetkaan. Täkäläiset lehdet julkaisevat myös alueen kansanedustajien kolumneja, joista en muista ikinä lukeneeni häneltä ainuttakaan.

Poliisioletettu Vornanen mainitaan – minun tulkintani mukaan – varakenttäjohtaja-kouluttajaksi, mikä kieltämättä vähän kummastuttaa. Taitaa olla aika tärkeä äijä? On niinikään ilmeinen totuus, että 30 vuotta kentällä kuluttaa tavoin, jonka harvoin poliisin kanssa tekemisissä oleva täysi ulkopuolinen oikein ymmärtääkään.

"30 vuotta kentällä kuluttaa tavalla, jonka harvoin poliisin kanssa tekemisissä oleva ulkopuolinen tuskin ymmärtääkään."

Olisi enemmän kuin helppo olettaa, että on alkanut virkamerkki painaa, työ on mennyt niin sanotusti nahkoihin ja edessä on enää kymmenisen vuotta paikallaanpolkemista uraumpikujassa. Kaikille näin ei käy; jotkut kentänpuoliset elämäntapapoliisit pitävät erityisesti ajatuksesta, että oven perässään sulkiessa työn jäivät sen taakse.

Siispä; onko politiikka Vornaselle silkka läpihybristinen yritys koko maailman käskyttämiseksi – toteuttamistapanaan kyky näyttää hyväksyttävää tavallisenoloista samaistuttavaa naamaa – lopulta turhautuen vain paikkansa täyttämiseen? Vakaan konservatiiviset mielipiteet menevät yhä kovaa ainakin Savo-Karjalan vaalipiirissä.

No, sitten saa sen valtakirjansa ja parlamentaarisen immuniteetin; valtiopäiville osallistuminen on niin pyhää, ettei aina saada syytettäkään nostetuksi eikä etenkään vangituksi vailla suuren salin äänestystä. Monelta kuitenkin unohtuu kovin kaikista; mahdollisuus vetää yli tai ali talon turvatoimien, koska turvatoimilaki. Miksi?

"Kansanedustajaksi päästyään voi vetää yli tai ali talon turvatoimien, koska lainsäädäntö. Miksi näin on yhä?"

Pislari vyössä kulkeminen elämäntapana on helppo omaksua, jos tulee Joensuusta. Näin ne tekivät esimerkiksi Suvantokadun poliisitaloa korvanneen väistötilan palvelupäivystyksessä, ja tekevät osin yhä Pykäläkujalla, kun käyvät todistamassa käräjäoikeudessa. Siviilivaatteissa virkamerkki kaulassa vyö päällä. Noloa!

Moinen räikeästi silmäänpistävä häröpetteriys olisi epäilemättä – ainakin jo Helsingissä – johtanut nopeasti tiukkaan puhutteluun sekä kiusallisiin valtakunnanverkon uutisointeihin. Arvailen siis poliisioletun saaneen riittävästi opetusta – niin teoriassa kuin käytännössäkin, – että halutessaan osaa välttää kaikkein ilmeisimmän. 

Meniköhän Timo Vornasella siis ehkä liian lujaa? Sellaista sattuu helposti maaltamuuttajille. Tähän näkisin kaksi tapaa, miten se on ehkä voinut tapahtua. Yhtäältä humu vie mennessään, kun huvittelumahdollisuuksia on rajattomasti ja anonymiteetissä ainakin luullaan riittävän. Toisaalta laaja maailma voi pelottaa.

"Maaltamuuttajalla voi helposti mennä Helsingissä liian lujaa tai sitten laaja maailma alkaa vain pelottaa."

Siispä; äkkiäkös tällöin vuosikymmeniä nuorempi mies päätyy konfliktiin maakuntaiselle näyttävän ja kuulostavan humalaisen äijän kanssa, joka luullee yhä olevansa joku ketä tulee ”kunnioittaa” – lue: pokkuroida. Olkoon opiksi sille, joka luulee haluavansa olla ravintolan järjestyksenvalvoja – ei ole mitään pikkujuttuja.

Se vain on yksinkertaisesti niin, että osalliset – rivakasti – eripäälleen ja eri paikkoihin jatkamaan, jos tähän on enää edellytyksiä. Ihmisluonto näet selittää aina kaiken – omasta näkökulmastaan – parhainpäin. Voi jopa kulua pitkä tovi erityistarkkailussa, jossa ei ilmene mitään hälyttävää. Mutta lopulta seuraa välienselvittely.

Samanaikaisesti nimittäin pään sisällä jylläsi, että odotahan juippi kun päästään katseen tavoittamattomiin. Paitsi, jottei etenkään Helsingin keskusta ole mikään Joensuu; valvontakameroita on aivan toisessa mitassa, niitä jopa tarkkaillaan ja usein lähin jalkamies on lähempänä kuin lähin yleisöpuhelin(jos niitä edes enää on). Poliisitkin!

"Helsingin keskusta ei ole mikään Joensuu. Valvontakameroita, jalkamiehiä ja myös poliiseja on aivan toisessa mitassa."

Asiat olisi siis pitänyt olla selvinä tai selvitetyt kun lähtee taivaltamaan poliisiaseman ja eduskunnan välistä huimaa matkaa. Käsittää muutos kaikissa suhteissa jyrkäksi ja siihen pitävän vain tottua. No, kummoisestipa eivät perussuomalaiset ja parlamentaarikotkaan Timo Vornasta tunteneet; saati osanneet käsitellä häntä.

Se vain on yksinkertaisesti niin, että – jankuttamisen, hankautumisen ja yhteentörmäyksen tunnistaminen, sekä tällöin oikein toimia osaaminen – on tietynlainen sosiaalisen lahjakkuuden laji. Istumajärjestyksen räväkkä miksaus tai parikymppiä taksimatkasta ovat kullanarvoisia vetoja, jotka suojelevat myöhemmin paljolta pahalta.

Lopuksi nauru ja pieru YLE:n ”virka-asehypoteesistä”. Noin pienikaliberiseksi oletettuja sellaisia ei poliisilla ole ollut enää 40 vuoteen. Tämän niin Helsingin Väkivallan Larkio kuin Itä-Suomen Holopainenkin olisivat voineet sanoa suoraan – ensinmainittu on nähnyt ja viimemainittu kykenisi tarkistuttamaan asiantilan helposti.