Aseistakieltäytymisestä, osa 3, velvollisuus vai pikkumaista moralismia?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä lähetettiin tilaamatta ja peruminen
vaati koko työpäivän mittaisen sähköpostinvaihdon. Oikeasta
yläkulmasta on poistettu henkilökohtaisia tietoja.

Postaussarjan kolmas ja viimeinen teksti käsittelee poliittista aseistakieltäytyjyyttä. Johan on kumma sanapari! Kuulostaako käsite ristiriitaiselta vai jo suorastaan pähkähullulta? Että jos laki tai politiikka on väärä, ei silti tuosta vain voi omalla päätöksellä jättää velvollisuuttaan täyttämättä.

Et sä oikeasti ole tota mieltä

Pitipä sattua. Tuli osallistuttua keskusteluun somessa; vaivoinani oli tyhjänpäiväinen seuran- ja huomionkipeä ressukka, joka alensi ajatuksenvaihdannan tasoa sekä loi siitä huonon vaikutelmankin. Kun pohdin suomalaisen keskustelun kummallisuutta, mieleeni palautui otsikon hokema.

Eivät he ole ihmistä kummempia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Menin markettiin ruokaostoksille; päälläni oli huonon valmistajan vanhanmallinen pilottitakki, joka ei varmasti ole jakotavaraa missään. Siitä huolimatta nuorisohenkilö toljotti minua; pyöritti päätään vasemmalle-oikealle-vasemmalle. Kakarahan kyttäsi, että onko rinnassa virkamerkki tai muu tunnus!

Maailmanvallankumouksen opetuslapset

(Kuva: Jari Kähkönen) Se mikään merkki ole; mokoma muodostui
tiskipöydälle, kun laitoin teepannun ylösalaisin kuivamaan sen ylle.

Olikohan tuo vain tavallinen konspirorasisti vai peräti ihan QAnonin seuraaja? Tiedäpä häntä. Sauhusi jostain ”tytön itsemurhasta” ja siitä kuinka koko Suomen media on muka sensuroitu; no, ei saanut tukituksi turpaansa muuten kuin bannaamalla. Ja tuo taas kai luulee olevansa virassa New Yorkin FBI:ssä.