Näyn jossain marginalisoitumisen ja natseille nauramisen välissä saaneen ajatuksen, etten enää allekirjoita vuonna 2006 TV 2:n Pressiklubi-ohjelmassa sanomaani ja häpeäisin, jos joutuisin sen kanssa kasvotusten nyt. Sama kirjattiin muistiin myös toisen kerran, kun katselin Suojelijat uudestaan.
Siinä kuin keskustelun kääntämistä höhöhööksi lapsellisella sanaleikillä, ilmenee myös väitettyä ymmärtämättömyyttä. Mokoma taukojumppa on kuin ilmeinen spurgu pyytämässä kulkuohjetta hotelliin, tai kissa naukumassa takaovella, jonka toisellapuolella olevassa asumuksessa ei varmasti ole ikinä käynytkään.
(Kuva: Jari Kähkönen) No, tähän piti vain laittaa joku vihkokuva.
Jaa-a; mitähän ajattelin, kun tuon otsikon keksin? En muista; sovin siis nyt itseni kanssa, että kyse oli Dylanin 60-luvun pressistä, jossa häneltä kysyttiin muun muassa Suur-Los Angelesin topikaalisista lauluntekijöistä. Sekä senjälkeen koukataan Väinö Linnan esseiden kautta, tietenkin.