Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Hyvät karjalaiset, ruuti on jo keksitty – tuo teidän runopuheenne on pelkästään noloa

Hämmästyneenä luin Joensuussa painetusta, sanomalehdeksikin mainitusta Karjalaisesta, että te pidätte Joen yössä ”suohonpuhumiskilpailun”. Ettekö te tiedä sen olevan sota-aseena arvoton, koska ruuti on jo (aikoja sitten) keksitty? Kulttuurimuotona mokoma taas on jälkeenjäänyt ja yksinkertaisesti nolo.

”Miks tää Kontiolahti on niin paska paikka” – tai – ”Vain Kontiolahdessa”

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingissä ei paljon kuikuilla, morjestella tai tarinoida.
Sen maaltamuuttaja saa vielä sinne saavuttuaan oppia.

Otsikon antoivat minulle kaksi tuntematta jäänyttä murrosikäisiltä vaikuttanutta poikaoletttua, jotka heittelivät palloa popmusiikin soidessa, kun ohitin heidät vastaamatta toistuviin tervehtimisyrityksiinsä tai edes katsomatta päin. Voivoi kasvavan lapsen tuskaa. Hah-hah-haa. Ette te ole saamassa minulta huomiota.

Kevätkatsaus

Kevät toi-kevät toi skeittarin, kevät toi-kevät toi narkkarin, kevät toi kulmille spurgunkin ja paikalle stevarin; näin rallattelin joskus itsekin mukaellen Kipparikvartetin Muuraria, kun kyseiset urbaanin ympäristön ilmiöt olivat ajankohtaisia. No, kevätilmiötpä ne ovat Kontiolahden kirkonkylässäkin, näemmä.

Elämällä se elämä selviää, sanon minä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kai tuoltakin on tänään joku päässyt, valmistunut
tai saanut päästötodistuksen.

YLE-kolumnisti Roope Lipasti on oikeassa, että käyttäytyminen -oppiainetta ei ole; yleisen elämänviisaudenkin hienovarainen taritseminen tuotti pahemman kerran sattumanvaraisia lopputuloksia. Kyllä löytyy myös – niitä hyviä tyyppejä – sujuvia esiintyjiä, jotka eivät osaa mitään eivätkä tee puolta siitäkään. 

Julkkis!?

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asia-
yhteys on joko sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Kiitos vaan YLE-kolumnisti Aleksis Salusjärvi; juuri tuota sulan veden aikaista arkeani surkeuttavaa tosiasiaa en olisi välittänytkään kohdata, vaikka kai minä olin sen periaatteessa aina tiennyt. Myös Pirren Visa Koiso-Kanttilan Huostassa-dokumentissa kuvaama nuorelle hokeminen kosketti.

Trollaamisen ainoa yhteinen nimittäjä on reaktion hakeminen – sinulta

Kun luin YLE:n netistä Pohjois-Helsingin kaupunginosaryhmien juorunkylvöstä, teeskentelin huvikseni lukeneeni sittenkin puskaradio ja pyrskähdin kerran tietokonepöytäni takana. Sitten vakavoiduin; minulla on teille kaksi sanaa sanottavana: Instagram-mellakka ja Göteborg. Leikki muuttuu äkkiä todeksi.

Hankkikaa elämä, ystäviä, itsetuntemus, itseluottamus ja itsetunto – kyllä se siitä

Karjalaisen Liisa Yli-Ketolan tunne- ja kaveritaitojuttu on vituttanut minua siitä asti kun maksumuuritetun verkkotyrkyksensä ensikerran näin. Sylttytehdas on näemmä koulutuskuntayhtymä Riveria; sekä kuinkas muutenkaan, nehän tekevät tällä rahaa kouluttaen julkisen sektorin vakiviroissa olevia ”ammattilaisia”. 

Ihminen, yhteisö ja elämän tarkoitus

Aihetta ajatuksilleni antoivat niin Merete Mazzarella, Arto Salonen, edesmennyt Kim Vatanen kuin neljä S-Marketin nurkilla roikkuvaa kontiolahtelaispentuakin. Ne olivat itsessään neljä erillistä muistiinpanoa A 7 vedenpitävän lehtiön sivulla, joista YLE:n podcasteja kuunnellessani muotoutui ylläkäyvä otsikko.

Ei suuremmin kehuttavaa ja sen kyllä ymmärtää

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva; tuo raksa on muuten jo ajat sitten valmistunut.

Usein minulla ei ole kehumista Kontiolahden kunnasta, mutta nyt on. Kuljin urheilukeskukseksi mainitun ohi; näin kaksi mopoikäistä poikaa katselemassa Höytiäiselle auringonlaskuun keskenään puhellen – istuen huoltorakennuksen katolla – kesällä tenniskenttänä olevan jääkiekkokaukalon äärellä.

Rippikoululeirien turvallisuus

Rippikoululeirin tapahtumat ovat aiheuttaneet tänä kesänä usein julkisen metelin. Mitähän seuraa, kun kirkkoherran pitäisi myös olla turvallisuuspäällikkö – kaiken muun ohella? No, Outokummussa keikattiin kirkon pihalta ilmalämpöpumput ja Amerikassa Trump-ampumisen syy taisi olla Servicen pers'aukisuus.

Nuoren Kontiolahden ääni

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiesinhän minä, että olin joskus mokomankin ilmoitustaulun valokuvannut.

Olin päivittäisellä – useimmiten iltaisin suorittamallani – kävelyllä ja pysähdyin tavanmukaisesti kirkonmäellä ulkoilmoitustaulun kohdalla; olin luonut katseeni yleisesti eteenpäin Koulukeskuksen parkkipaikan suuntaan. Alueella kulki useita nuorista koostuvia porukoita, joista yhden kolmikon yksi jäsen pyrki juttusille.

No, sepä on sitten edestään löydetty

Nokia 3110:ni soi vähänvaille 30 vuotta sitten poikaiän huoneessani. Vastasin sukunimellä, kuten eteisen lankapuhelimeenkin. Itseäänesittelemätön naisoletettu soittaja kyselee ”tarjulia”, jollaista ei ole koskaan lähelläni ollutkaan. Kysyy kuka olen ja sanon etu- sekä sukunimeni; tuli luuria korvalle mitään sanomatta.

Pysy luolassasi päätelaitettasi näppäilemässä

YLE teki jutun tekoälyn luomien virtuaalikumppaneiden ”deittipalvelusta”. Se on sopivaa, koska ihmiset ovat jo kauan olleet itsekeskeisiä ja kompromissikyvyttömiä sosiaalisia toheloita. Joistakuista ei oikeasti enää ole kulkemaan julkisella paikalla sekä toimimaan oikeiden ihmisten kanssa.

Videonjakopalvelun joukkorahoitettu rähinämoottoriko ne lapset nykyään kasvattaa?

Meillä yhteiskunnassa on toimintatavat tälläisiin juttuihin, sanoin häiriköinnin naisuhrin miespuolisolle, kun jouduin vapaa-aikana yksintyöskentelevän asemamiehen kaveriksi kantamaan tekijää ulos junasta. Moisessa ajattelussa on menty liian pitkälle. Sen minä ajattelin, kun tämän jutun luin.

Vailla päätä tai häntää oleva keskustelu empatiasta ja lastenkasvatuksesta

Tätä R-kioskia ei enää ole olemassakaan, mutta jossain vaiheessa sen
kylmäkaapit piti pitää lukossa ja ne avattiin kassan takaa kaukosää-
timellä. Helsingissä.

Hahahhaa. Kyllä vanhaa miestä naurattaa, kun Itä-Suomen poliisilaitos sometti kolmesta teini-ikäisten punnaripokasta, mikä nousi keskustelunaiheeksi myös kylämme puskiksessa. Sitä minä tässä bloggaan, että kun postaaminen oli taas vaihteeksi ei-mihinkään-johtamatonta eli vailla päätä tai häntää.

Karjalainen kylämentaliteetti turvallisuusriskinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Vierevänniemen uimaranta. Arvailen, että roihua oli yritetty makka-
ranpaisto- tai parkkipaikoille, jotka eivät näy tässä kuvassa.

Onnettomuustiedote:”Tulitikkuleikkejä Kontiolahdella. Pelastuslaitos sai tehtävän tulipalo muu pieni Kontiolahden Vierevänniemeen torstai iltana noin kello 18 aikaan. Kohteessa olleet sivulliset henkilöt kertoivat, että noin kymmenen hengen nuorisojoukko oli sytyttänyt asfaltilla autonrenkaan ja roskia palamaan.

Yhteisö, normaliteetti ja ryhmähyväksyntä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Näin "linja-autoasemalla" päihtyneen miehen selittämässä jotain sekavaa virnuileville kakaroille. Ev. lutin. papistoon kuuluva kertoi eteenpäin, että diakonia-lähetystyöntekijä oli ennaltaehkäissyt tappelun samaisen rakennuksen edustalla, sekä saanut osalliset seurakunnan torikahveille kadun toisella puolella.

Tämäkö on Ylämyllyn nuorten kapina?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden nuoret taiteilijat näyttävät mitä osaavat.

Arvaapa kaksi kertaa, että kiinnostaako minua täkäläisten mullikoiden pöllipinon päähän syntyneiden ja holkkitupakan laajuisen sivistyksen saaneiden typerien erauspentujen ölähtelyt, puskemiset tai pukittelut? Yllätys, ei. Jos minä tämän päättäisin, heidät nujerrettaisiin hyvin ikävin ottein.

Etuoikeutettujen lapsista taisi sitten tulla haavoittumattomia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siis mitä minä taas oikein luin? Alaikäisoletetut ovat mopoilleet; aikuisoletettu on väitetysti seurannut autolla, yrittänyt kiilata, hallussa vihjataan olleen kirves JA TÄSTÄ SOMETETAAN. Muka varoittaakseen muita – justjoo – tuota nyt ei uskone asianomainen itsekään.