Aihetta ajatuksilleni antoivat niin Merete Mazzarella, Arto Salonen, edesmennyt Kim Vatanen kuin neljä S-Marketin nurkilla roikkuvaa kontiolahtelaispentuakin. Ne olivat itsessään neljä erillistä muistiinpanoa A 7 vedenpitävän lehtiön sivulla, joista YLE:n podcasteja kuunnellessani muotoutui ylläkäyvä otsikko.
Mazzarellalta on tullut uusi kirja, jonka arvostelu julkaistiin Karjalaisessakin. Siinä oli kerrassaan kiehtova ajatus, että miehet eivät pidä lukevista naisista, koska tällöin he eivät enää vastaa katseeseen. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan professori Arto Salonen taas pohti samassa lehdessä elämän tarkoitusta.
Vatanen oli jo ajat sitten antanut tuntemansa eräkirjoittajan ja norssilaisen kynäillä itsestään Helvetinsaari -nimisen elämänkerrallisen teoksen nuoruusvuosiltaan, minkä pääpaino oli seitsemässä Englannin kouluvuodessa. Paikalliset kakarat taas olivat...No, olivatpa vain läsnä sekä äänessä kuten ovat aina.
"Oli tullut kirjoja, pohdiskeltu ja paikalliset kakarat taas olivat vain läsnä sekä äänessä kuten aina."
Tjaa. Onhan tässä ehkä mukana Lauri Hokkasen Kenen joukoissa seisoin -kirjan runsaan ja perusteellisen kuinka valtiososialismi oli niin perivenäläinen aate -taustoituksen eväitä. On siis Mazzarellaakin pohdittaessa yksinkertaisesti kysyttävä, että onko ihminen järjestelmää varten vai järjestelmä ihmistä varten.
Arto Salonen tuskin tarkoitti itsekeskeisyyden ja hedonismin kritiikillään totalitarismia – eiköhän mielessään ollut sittenkin aito yhteisöllisyys. Se siinä vain on, että kun vuorovaikutus on omanlaisensa taidelaji. Mitä sinä annat itsestäsi toisille ja mitä saat heiltä takaisin – menikö vaihto läheskään tasan – edes ajanmittaan?
Kuinka aiheeseeni nähden sattuvasti kävikään, että Kim Vatanen siteerasi Shiplake Collegen sääntöjä, joiden mukaan kaikkea ei ole niihin kirjoitettu. Opiskelijan katsottiin siis olevan velvollinen hyväksymään mitä ikinä oppilaitoksen johto päättäisikään. Melkolailla ylhäältäpäin johdettua touhua, pakko postata.
"Vuorovaikutus on omanlaisensa taidelaji. Mitä annat toisille ja mitä saat takaisin – menikö vaihto läheskään tasan?"
Olin tulossa kirjastolta, jossa olin palauttanut yhden kirjan, lainannut neljä ja lukenut lehtiä ePressistä. Päällä oli buutsit, colleget, farkkurotsi, flat cap, olkalaukku, selkäreppu sekä kangaskassi Vaara-kirjastojen brändissä. Näin kuinka neljä paikalliseksi oletettua pentua piti keskenään omaa hauskaa. Keskustelu alkoi.
- Mitä isäntä?[en vastaa]
- Mitä isäntä?
- Älähän yritä haastatella
- Miksi?
- Jatkat vaan puuhailujasi siitä mihin jäit. Ei minulle tarvitse selittää tai esittää mitään. Ei kiinnosta
[pölisevät omiaan takavasemmalla, ei saa selvää mitä]
Enpä tiedä. Näinhän minä toki kuinka ”keskustelukumppani” teki hetkeä ennen lähempää tuttavuutta johonkin pienemmistä seuralaisistaan ja kuinka tämä taas kiemurteli taivuttamalla ylävartaloaan taaksepäin. Mutta toisaalta, en tiedä mistä tässä oli kyse tai mihin se liittyi, joten saatoin reagoida kuten tein.
"Olin tulossa kirjastolta ja menossa ruokakauppaan, kun nurkissa notkuvasta nelikosta alettiin tehdä tuttavuutta?"
En saata sanoa, että selvisikö elämän tarkoitus tälläkään viikolla. Elämä on minusta yhä itsetarkoituksellinen kertaliveveto, jonka saa harvoin käsikirjoittaa itse, vaikka improvisoimaan joutuukin jatkuvasti. Ikinä et tiedä viittäkymmentä prosenttia enempää; hyvä, jos senkään vertaa, mutta, silti, paeta ei voi eikä se kannatakaan.
Joillekuille olet yhtä kuin kellosi, kampauksesi tai muu joutava rihkama kuin olet voinut ostaa; hulluimmillaan syntyperästäsi tehdyt oletukset eli naamailmeesi saattavat sinetöidä kaiken jo ennenkuin ehdit avata suutasi kertaakaan. Toiset taas ovat pinnallisesti uteliaita uudesta naamasta, mutta eivät kohta enää huomaakaan sinua.
Kaikki muuttuu ryhmätyöksi. Olet valppaana, jottei kukaan yritä alistaa, pitää kustannuksellasi hauskaa eikä etenkään eristää sinua joukosta. Huomaat ihmisen olevan kykenevä sanomaan aivan mitä tahansa, hamuamaan asioita todellisuudessa haluamatta niistä yhtäkään oikeasti ja sabotoimaan 365 astetta ympärilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.