Jyväskylän – Suomen Ateenan – auringonvalon loiste, osa 2

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaiketi rakennustyömaan ajoilta toimistomme lämpöpatteriin roikkumaan jäänyt patteritoimisen vartiokellon tarkastusavain, – se anakronismi, – kätköstään kuvattavaksi esiinvedettynä minun vasemmassa kädessäni. Aikansa kun siinä roikkuu; muuttunee reliikiksi?

Oijoi. Autaampi olisi ollut, kun en olisi kuunaan katsonutkaan Jyvä(ää)skylä-uutisoinnin häntään; joudunhan nyt käsittelemään sieltä löytyneen maaliskuisen nettijutun. Oli otettu yhteyttä juristiin; toivoen kaiketi selvennystä niin vartijan ja järjestyksenvalvojan erosta kuin PORA-JV:n sielunelämästäkin?

Aika nurja toimintatapa

(Kuva: Jari Kähkönen) Entisen ravintolan tilojen oikea puoli on nyt jonkunsortin kokous-
huoneisto.

No, seuraavana päivänä suuntasin paikalliseen kirjastoon, jossa oli käynnissä 150-vuotisjuhlien taiteilijanhaastattelu ja kahvittelu. Olisin tyytynyt lukemaan lehteni aulan näyttöruudulta, sekä menemään sitten matkaani, mutta kahta puuttui. Viikko Pohjois-Karjalan ja Vaarojen Sanomat sai näet vain paperisina.

Kontiolahden apteekin sisäänkäynti pitäisi uusia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden apteekin ajoittaisena itsekävelevänä ja liikuntaesteisiä – siellä huomattavasti useammin asioivia – asiakkaita tuntevana haluaisin kehittää apteekin palveluita. Sen sisäänkäynti on nykyään mallia 1980-luvun säästöpankki, jossa liikuntaesteiset asioivat vain harvoin ja tällöinkin avustettuna/saatettuna.

Miksi suostuisin edes vaikenemaan tähtesi?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kyllä maailmaan meteliä, metsään paskaa ja nettiin postauksia mahtuu; älä ole yhtään huolissasi. Tämän kirjoitin muistivihkoon, kun kävi kiusallisen ilmeiseksi, että bloggaan nettikeskusteluista. Ei sanottavasti kiinnosta, mutta ihmisten yhteispeli tai pikemminkin sen puute voi vielä osoittautua olennaiseksi asiaksi.

Tietämys ratkaisee, ei miten se on hankittu

Flooranpäivän piknik Kumtähden kentällä Helsingissä; Suomen
lippu saapuu. Olin paikalla kaupunkitoimittajana selostamassa
juhlamenoja silloiselle lehdelleni.

Kerran nuorena minut komennettiin yhdessä työnhaussa noin seitsemäksi tunniksi psykologin testattavaksi. Olimme siellä porukalla; kaikki hakemassa johonkin korkean profiilin paikkaan ja rasti oli osa isompaa testipatteristoa. Opin sillä reissulla jotain oppineisuudestakin; useimmat sellaiset ovat ressukoita, jotka voisivat hankkia elämän.